Mangaanifluoridi
| Mangaanifluoridi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | MnF2 |
| Moolimassa | 92,94 |
| Ulkomuoto | Vaaleanpunainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 856 °C[1] |
| Tiheys | 3,98 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 10,2 g/l (25 °C)[2] |
Mangaanifluoridi (MnF2) on mangaani- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä.
Tämän mangaani(II)fluoridin eli mangaanidifluoridin lisäksi mangaani muodostaa myös mangaani(III)fluoridin eli mangaanitrifluoridin (MnF3).
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa mangaanifluoridi on vaaleanpunertavaa kiteistä ainetta[1]. Yhdisteen alkeiskoppi on tetragonaalinen, ja sen rakenne muistuttaa rutiilin rakennetta[3]. Mangaanifluoridi liukenee vain hieman veteen[4]. Aine on antiferromagneettista, ja sen Néelin lämpötila on 68 K[5]. Mangaanifluoridi on Lewis-happo ja reagoi esimerkiksi fluoridi-ionien kanssa muodostaen kompleksisia fluoromanganaatti(II)ioneja ([MnF3]- ja [MnF4]2-)[6].
Mangaanifluoridia valmistetaan metallisen mangaanin, mangaanioksidin tai mangaanihydroksidin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla.[1][4]
- Mn + 2 HF → MnF2 + H2
- MnO + 2 HF → MnF2 + H2O
Yhdistettä käytetään katalyyttinä esimerkiksi heterosyklisten yhdisteiden valmistuksessa[7].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 793. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843 (englanniksi)
- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide & Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–74. (39th edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2021). (englanniksi)
- ↑ L. M. Alte da Veiga, L. R. Andrade & W. Gonschorek: The crystal structure of manganese difluoride (MnF2): Reliability test of hypothetical intensity variances by means of χ2 distributions. Zeitschrift für Kristallographie, 1982, 160. vsk, s. 171–172. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Kenneth Pisarczyk: Manganese Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2005.
- ↑ G. P. Felcher & R. Kleb: Antiferromagnetic domains and the spin-flop transition of MnF2. Europhysics Letters, 1996, 36. vsk, nro 6, s. 455–460. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1409. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.5.2021). (englanniksi)
- ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 352. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.5.2021). (englanniksi)