Marco Tardelli
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Marco Tardelli | |
| Syntymäaika | 24. syyskuuta 1954 | |
| Syntymäpaikka | Careggine, Toscana, Italia | |
| Seura | ||
| Seura |  Irlannin maajoukkue
| |
| Tehtävä | Apulaisvalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1972–1974 1974–1975 1975–1985 1985–1987 1987–1988 |
 AC Pisa Calcio Como Juventus FC Internazionale Milano FC St. Gallen
|
41 (4) 36 (2) 259 (35) 43 (2) 14 (0) |
| Maajoukkue | ||
| 1976–1985 | Italian maajoukkue
|
81 (6) |
| Valmennusura | ||
| 1988–1990 1990–1993 1993–1995 1995–1998 1998–2000 2000–2001 2002–2003 2004 2005 2008– |
Italian U16-maajoukkue Italian U21-maajoukkue (apuv.) Calcio Como AC Cesena Italian U21-maajoukkue Internazionale Milano AS Bari  Egyptin maajoukkue AC Arezzo Irlannin maajoukkue (apuv.)
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Marco Tardelli (s. 24. syyskuuta 1954 Careggine) on italialainen, puolustavana keskikenttäpelaajana pelannut jalkapalloilija ja myöhempi jalkapallovalmentaja. Hän voitti maailmanmestaruuden vuonna 1982.
Tardelli aloitti ammattilaisuransa vuonna 1972 Serie C -seura Pisassa, mistä siirtyi kahden vuoden kuluttua Serie B:hen Comoon ja lokakuussa vuonna 1975 Serie A:han Juventukseen. Juventuksessa hän pelasi kymmenen kauden ajan ja voitti viisi kertaa Italian mestaruuden (1977, 1978, 1981, 1982 ja 1984), kolmesti Italian Cupin, UEFA Cupin, Cup-voittajien Cupin sekä Euroopan Cupin. Kaikkiaan hän pelasi Juventuksessa 376 ottelua ja teki 51 maalia. 1985 hän siirtyi Interiin missä pelasi kaksi kautta, ja yhden kauden vielä Sveitsissä FC St. Gallenin joukkueessa ennen lopettamistaan vuonna 1988.
Italian maajoukkueessa Tardelli debytoi 7. huhtikuuta 1978 Portugalia vastaan. Hän edusti maataan 1978 MM-, 1980 EM- ja 1982 MM-kisoissa, joista viimeisimmässä Italia voitti maailmanmestaruuden[1]. Tardelli teki MM-voittoturnauksessa kaksi maalia, joista toisen loppuottelussa Saksan liittotasavaltaa vastaan[2]. Kaikkiaan Tardelli pelasi maajoukkueessa 81 ottelua ja teki kuusi maalia[3].
Heti lopettamisensa jälkeen Tardelli aloitti Italian alle 16-vuotiaiden maajoukkueen valmentajana, ja kaksi vuotta myöhemmin siirtyi Cesare Maldiniin apulaiseksi alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Vuonna 1993 hänet palkattiin Serie C1:ssä pelanneen entisen seuransa Comon peräsimeen, ja hän nostikin seuran yhden kauden ajaksi sarjaporrasta ylemmäksi. Valmennettuaan kolmen kauden ajan Cesenaa Tardelli nimitettiin vuonna 1998 alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen alaisuudessaan joukkue voitti EM-kultaa. Kaudeksi 2000/2001 hän siirtyi valmentamaan Interiä mutta sai potkut kesken kauden joukkueen heikkojen peliesitysten vuoksi. Tämän jälkeen hän valmensi Baria, Egyptin maajoukkuetta ja Arezzoa, joista kaikista hän myös sai potkut. 15. kesäkuuta hänet nimitettiin entisen pitkäaikaisen seuransa Juventuksen hallituksen jäseneksi.
Helmikuussa 2008 hän palasi valmennustehtäviin Giovanni Trapattonin apuvalmentajana Irlannin maajoukkueessa, missä hän toimi usean vuoden ajan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 312–313. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 312. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
| Edeltäjä: Rossano Giampaglia |
Italian U21-maajoukkueen päävalmentaja 1998–2000 |
Seuraaja: Claudio Gentile |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)
| Edeltäjä: Mohsen Saleh |
Egyptin maajoukkueen päävalmentaja 2004 |
Seuraaja: Hassan Shehata |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
