Marius Petipa

Marius Petipa (1890).

Marius Ivanovitš Petipa (ven. Мариус Иванович Петипа, oikealta nimeltään Victor Marius Alphonse Petipa); (11. maaliskuuta 1818 Marseille Ranska – 14. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1910 Gurzuf, Krim, Venäjän keisarikunta) oli tanssija, koreografi ja opettaja, joka nosti venäläisen baletin kukoistukseensa 1800-luvulla.

Marius Petipan on sanottu olevan ”klassisen baletin isä”, ja monet klassisen baletin suurnimet ovat siteeranneet häntä lähes yksimielisesti kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi balettimestariksi ja koreografiksi.

Petipa on tasavertaisesti tunnettu luomistaan baleteista, jotka ovat selvinneet nykypäivään joko vanhoista teoksista inspiroituneina, uudelleen sovitettuina tai näille vanhoille teoksille uskollisina versioina: Faaraon tytär (1862), Don Quijote (1869), La Bayadère (1877), Talismani (1889), Prinsessa Ruusunen (1890), Pähkinänsärkijä (Lev Ivanovin koreografia Petipan ohjauksella, 1892), Le Réveil de Flore (1894), Halte de Cavalerie (1896), Raymonda (1898) ja Harlequinade (1900).

Petipa elvytti myös merkittävän määrän muiden koreografien tekemiä töitä, joita ei ollut pitkään aikaan esitetty Euroopan teattereissa. Monet näistä suhteellisen tuntemattomista töistä ovat säilyneet nykypäivään saakka: Merirosvo (Le Corsaire, 1856, 1863, 1868, 1885 ja 1899); Giselle (1850 Jules Perrot'n avustuksella, 1884, 1899); Esmeralda (1866, 1872, 1886 ja 1899); Coppélia (1884, 1894 Enrico Cecchettin kanssa); Paul Taglionin Huonosti vartioitu tyttö (Le Fille Mal Gardée, 1885 Lev Ivanovin kanssa); Pieni kyttyräselkäinen hevonen (eli Tsaarin neito 1895, perustuu Pjotr Jeršovin suosittuun satuun Taikahevonen, ven. Конёк-Горбунок, Konjok-Gorbunok 1834); ja Joutsenlampi (1895 Lev Ivanovin kanssa). Myös paljon erilaisia välinäytöksiä, satunnaisia otoksia Petipan alkuperäisistä teoksista sekä hänen uudelleen henkiin herättämiään teoksia on säilynyt, vaikka koko illan teoksena baletti ei olekaan saavuttanut suosiota.^lähde?

Varhainen elämä ja ura

Petipan äiti Victorine Grasseau oli tunnettu tragedianäyttelijä ja draamaopettaja. Hänen isänsä Jean Petipa oli arvostettu balettimestari, koreografi ja opettaja. Kun Marius Petipa syntyi, hänen isänsä oli kiinnitetty ylimmäksi balettitanssijaksi (päämiestanssijaksi) Grand-Théâtre de Marseillen balettiin. Vuonna 1819 hänet nimitettiin Maître de Ballet'ksi (ylimmäksi balettimestariksi/pääkoreografiksi) teatteriin.

Nuori Marius vietti varhaisen lapsuutensa matkustaen ympäri Eurooppaa perheensä kanssa; hänen vanhempansa ammatilliset sitoomukset veivät heitä kaupungista kaupunkiin. Kuuteen ikävuoteen mennessä hänen perheensä oli palannut Brysseliin, Belgiaan, missä hänen isänsä oli nimitetty sekä Maître de Ballet'ksi että ylimmäksi balettimestariksi Théâtre de la Monnaie -balettiin. Hänet nimitettiin myös yhdeksi ensimmäiseksi opettajaksi tanssikonservatorioon, jonka perustajia hän oli. Nuori Marius sai peruskoulutuksensa Brysselin korkeakoulussa. Hän opiskeli koulun ohella musiikkia ja viulun soittoa Brysselin konservatoriossa.

Ura

Nuorena Marius tanssi isänsä Victor Marius Alphonse Petipan ohjauksessa ja teki ensiesiintymisensä Brysselissä vuonna 1831 isänsä seurueessa. Hän pääsi vuonna 1838 tanssijaksi Nantesiin, jossa syntyivät ensimmäiset omat koreografiat. Petipalla oli 1800-luvun puolivälissä tanssijakiinnityksiä eri puolilla Eurooppaa, ja vuonna 1847 hän toimi tanssijana Pariisissa. Jäätyään veljensä Lucien Petipan varjoon Marius Petipa muutti Pietariin Mariinski-teatteriin, jossa hän esiintyi monissa romanttisissa baleteissa. Petipa teki lukuisia uusia sovituksia suosituista baleteista, joihin kuuluivat muun muassa Paquita (1881), Coppélia (1884), Esmeralda (1886) ja Merirosvo (1899). Hän uudisti myös Gisellen (1884) wilien eli nuorten tyttöjen henkien joukkokohtauksen koreografiaa. Kaikkia Petipan uudistamia baletteja esitetään edelleen ympäri maailmaa.

Ensimmäinen menestystä kerännyt koreografia Faaraon tytär syntyi vuonna 1862, ja samana vuonna Petipa valittiin Mariinski-teatterin balettimestariksi ja pääbalettimestarin assistentiksi. Viiden vuoden kuluttua vuonna 1869 Petipa sai pääbalettimestarin arvonimen. Petipa vetäytyi eläkkeelle vuonna 1903, ja hän kuoli 92-vuotiaana 14. heinäkuuta 1910.

Lähteet

• Makkonen, Anne (1996): Länsimaisen taidetanssin historiaa s. 60–61. Teatterikorkeakoulu Avoin yliopisto-opetus, Helsinki
• Beaumont, Cyrl W. Complete Book of Ballets.
• Garafola, Lynn / Petipa, Marius. The Diaries of Marius Petipa. Trans, Ed., and introduction by Lynn Garafola. Published in Studies in Dance History. 3.1 (Spring 1992).
• Guest, Ivor Forbes. Jules Perrot - Master of the Romantic Ballet.
• Guest, Ivor Forbes. Letters from a Ballet Master - The Correspondence of Arthur Saint-Léon. Introduction by, and Edited by Ivor Guest.
• Petipa, Marius. Memuary Mariusa Petipa solista ego imperatorskogo velichestva i baletmeistera imperatorskikh teatrov (The Memoirs of Marius Petipa, Soloist of His Imperial Majesty and Ballet Master of the Imperial Theatres).
• Wiley, Roland John. Dances from Russia: An Introduction to the Sergeyev Collection Published in The Harvard Library Bulletin, 24.1 January 1976.
• Wiley, Roland John, ed. and translator. A Century of Russian Ballet: Documents and Eyewitness Accounts 1810–1910.
• Wiley, Roland John. The Life and Ballets of Lev Ivanov.
• Wiley, Roland John. Tchaikovsky's Ballets.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Marius Petipa Wikimedia Commonsissa