Matti Hagman

Matti Hagman
Henkilötiedot
Syntynyt	21. syyskuuta 1955 Helsinki
Kuollut	12. lokakuuta 2016 (61 vuotta) Espoo
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Hakki, Masa
Pelipaikka	hyökkääjä
Maila	vasen
Pituus	184 cm
Paino	83 kg
Pelinumero	20
Pelaajaura
Pääsarjaura	1972–1992
Seurat	HIFK (SM-liiga) Boston Bruins (NHL) Quebec Nordiques (WHA) Edmonton Oilers (NHL) EV Landshut (DBL) Hockey-Reipas (SM-liiga)
NHL-varaus	104. varaus, 1975 Boston Bruins
WHA-varaus	43. varaus, 1975 New England Whalers
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Matti Hagman, 1979

Matti Risto Tapio Hagman (21. syyskuuta 1955 Helsinki – 12. lokakuuta 2016 Espoo) oli suomalainen jääkiekkohyökkääjä. Hän oli ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut pelaaja NHL:ssä. Hagman ei kuitenkaan ollut ensimmäinen suomalainen NHL-pelaaja, sillä Pentti Lund oli uransa alussa vielä Suomen kansalainen.

SM-sarjassa ja -liigan runkosarjassa keskushyökkääjä Hagman pelasi 513 ottelua tehoin 288+462. Pudotuspeleissä Hagmanin saldo on 20+36 47 ottelussa. Hän voitti kolme Suomen mestaruutta ja yhteensä kahdeksan SM-mitalia.

Hän on Suomen pääsarjassa kaikkien aikojen pistetilastossa kolmantena Janne Ojasen ja Arto Javanaisen jälkeen; syöttötilastossa Hagman on toisena Ojasen pitäessä kärkipaikkaa.

Yhteensä Hagman teki neljän NHL-kautensa aikana 145 pistettä (56 maalia ja 89 syöttöä) 237 ottelussa. WHA:ssa hänen saldona oli 53 ottelussa 25+31 (=56 tehopistettä).

Hagman tunnettiin etenkin loistavana pelintekijänä, joka antoi tarkkoja syöttöjä. Suomessa Hagman pelasi kahden kauden mittaista Lahden Hockey-Reippaan visiittiä lukuun ottamatta aina HIFK:ssa. Hän aloitti uransa 1972 ja lopetti 1992. Väliin mahtuu 13 kautta HIFK:ssa, kaksi Reippaassa, neljä Pohjois-Amerikassa ja yksi Saksassa.

Menestyneimmäksi suomalaiseksi NHL-kiekkoilijaksi arvioitu Jari Kurri arvioi Marko Lempisen Hagman-kirjassa, että ”Hakkia voi hyvällä syyllä kutsua kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi suomalaispelaajaksi” ja muistuttaa, että tämän mennessä NHL:ään hänellä ei ollut kotimaisia esikuvia. Hagman puolestaan raivasi tietä juuri Kurrille ja muillekin suomalaispelaajille.

Pitkäaikainen HIFK-vaikuttaja Frank Moberg nimesi Matti Hagmanin vuonna 2011 seuran suurimmaksi legendaksi, jonka pelisilmä ja taidot olivat todella ainutlaatuiset. ”Hyökkääjä, jossa yhdistyivät huippukiekkoilijan kaikki ominaisuudet”, Moberg analysoi ja lisäsi tämän olleen hyvin vaativa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Ura

Juniorivaihe

Matti Hagman oli myös lupaava yleisurheilija, joka juoksi 400 metriä parhaimmillaan aikaan 49,3 sekuntia käsiajanotolla mitattuna. Vuonna 1973 Hagman voitti miesten 4 x 400 m SM-pronssia Viipurin Urheilijoissa. Hagman harrasti myös koripalloa ja pesäpalloa jääkiekon lisäksi.

Pohjois-Amerikan vuodet

Hagmanin ammattilaisura sai lähtölaukauksen kesällä 1975, kun hänet varattiin sekä NHL:n että WHA:n varaustilaisuudessa. Hagman aloitti NHL-varauksen tehneessä Boston Bruinsissa vuonna 1976. Tuohon aikaan eurooppalaiset pelaajat eivät olleet vielä tehneet läpimurtoaan. Bostonin valmentaja Don Cherry lukeutui eurooppalaispelaajia aliarvioivien valmentajien joukkoon. Niinpä Hagman ei missään vaiheessa saanut kovinkaan paljoa peliaikaa. Matti Hagman pelasi puolitoista kautta Bostonissa ja ehti kokea joukkueensa mukana Stanley Cupin finaalinkin 1977 ennen siirtymistään WHA-liigan Quebec Nordiquesiin, jossa teki kovat tehot.

Paluu Suomeen, mestaruus ja pistepörssiennätys

Hagman palasi syksyksi 1978 Suomeen. Kaudella 1979–1980 hän lopulta johti HIFK:n mestariksi. Kauden runkosarjassa sentteri keräsi ennätykselliset 37+50=87 tehopistettä, vaikka oli yhden ottelun pelikiellossa. Ennätystä paransi kaudella 1986–1987 Kärppien Kari Jalonen 44 ottelua sisältävässä runkosarjassa, kun Hagman pelasi vielä 10 joukkueen liigassa 35 peliä.

Uudelleen ammattilaiseksi Edmontoniin

HIFK-vaiheen jälkeen Hagman yritti uudelleen NHL:ssä vuosina 1980–1982 maineikkaassa Edmonton Oilersissa. Kanadassa keskushyökkääjä jäi kuitenkin ilman suurta henkilökohtaista menestystä kaikkien aikojen kiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn varjossa. Oilers-joukkuetoveri Jari Kurri on arvioinut, että jossain muussa NHL-seurassa ”Hakki” olisi noussut suureksi tähdeksi. Erityisellä lämmöllä suomalaista muistelee arvostetuimpien kanadalaiskiekkoilijoiden joukkoon kuuluva Mark Messier. Tämä rikkoi ainoan kerran urallaan tavoitellun 50 maalin rajapyykin suomalaisen rinnalla pelatessaan kaudella 1981–82 ja ylistää helsinkiläistä ”suureksi pelinrakentajaksi”.

Maajoukkueessa

Komeasta urastaan huolimatta Hagman pelasi maajoukkueessa suhteellisen vähän. Pelejä hänelle kertyi Suomen paidassa 104 tehoin 21+42. Hagman edusti maataan neljä kertaa MM-tasolla, kerran olympialaisissa ja kolmesti Kanada-cupissa.

Joulukuussa 1977 Hagman edusti myös kertaalleen Kanadaa Moskovan Izvestija-turnauksessa. Hän edusti tuolloin Quebec Nordiquesia, joka korvasi turnauksessa Kanadan maajoukkueen. Tapausta luonnehdittiin erikoiseksi, sillä Hagman teki turnauksessa maalin Suomen maajoukkuetta vastaan.

Valmentajana

Pelaajauransa jälkeen Matti Hagman toimi apuvalmentajana HIFK:ssa ja Jokereissa sekä päävalmentajana Jokerien A-junioreissa, Junkkarit HT:ssä, sveitsiläisessä HC Martignyssa, EPS:ssa ja HC Salamoissa.

Yksityiselämä

Matti Hagman opiskeli Töölön yhteislyseossa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1975. HIFK:ssa pelatessaan Hagman työskenteli palomiehenä. Jääkiekko ei vielä ollut Suomessa ammattiurheilua, joten Hagman halusi vastapainoa, koska pelejä oli vain kaksi viikossa.

Matti Hagmanin isä oli monessa lajissa menestynyt urheilija Nils Hagman. Matin poika Niklas Hagman on myös useita kausia NHL:ssä pelannut maajoukkuetason jääkiekkoilija. Matti Hagmanin sisko on entinen pikajuoksija Riitta Salin, joka voitti urallaan muun muassa Euroopan-mestaruuden. Matti Hagmanin ensimmäinen vaimo oli Ann-Mari ”Ammi” Hagman (o.s. Haaskivi), jonka kanssa avioliitto kesti vuoteen 1992. Myöhemmin Matti Hagman oli naimisissa Maire Hagmanin kanssa. Tämä avioliitto solmittiin Matti Hagmanin 50-vuotisjuhlien yhteydessä syksyllä 2005, ja se jatkui Matin kuolemaan saakka. Entinen jalkapalloilija Kai Haaskivi on Hagmanin lanko.

Urheilu-uran jälkeen Matti Hagmanilla oli sopeutumisvaikeuksia siviilielämään, ja alkoholin käyttö kärjistyi hengenvaaralliseen terveyden heikkenemiseen 2009.

Hagman kuoli 11.–12. lokakuuta välisenä yönä 2016, hakeuduttuaan muutamaa päivää aiemmin hoitoon espoolaiseen sairaalaan. Arto Terosen ja Jouko Vuolteen Urheilun nousuja ja laskuja -kirja kertoo kuolinsyyksi ”pitkäaikaisen alkoholismin, mutta akuutimmin se oli seurausta kaatumisesta, avohaavasta kipeään polveen ja siitä kaikkialle levinneestä verenmyrkytyksestä”.

Muuta

Hagman myös näytteli Tapio Suomisen ohjaamassa vuonna 1990 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Porttikielto taivaaseen.

Kunnallisvaaleissa 1988 Hagman valittiin kokoomuksen riveistä Espoon kaupunginvaltuustoon. Hagman olisi halunnut liikuntalautakunnan jäseneksi, mutta sen sijaan hänet nimitettiin palo- ja pelastusasioita linjanneeseen lautakuntaan. Hagman jätti politiikan yhden valtuustokauden jälkeen.

Saavutukset ja palkinnot

• 3 Suomen mestaruutta (1974, 1980, 1983)
• 2 SM-hopeaa ja 3 -pronssia
• SM-liigan paras pistemies (1980, 1983, 1984, 1985)
• SM-sarjan ja -liigan maalipörssin voittaja (1974, 1980)
• SM-liigan syöttöpörssin voittaja (1980, 1983, 1984, 1985)
• SM-sarjan vuoden tulokas (1974)
• Lynces Academicin parhaan hyökkääjän patsas (1980, 1983)
• Valinta SM-liigan All Stars -kentälliseen (1980, 1983)
• HIFK on jäädyttänyt Hagmanin pelinumeron 20.
• Suomen Jääkiekkoleijona #98

Tilastot

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1972–1973	HIFK	SMS		13	11	5	16	7		–	–	–	–	–									JEM	5	2	2	4	4
1973–1974	HIFK	SMS		35	30	9	39	20		–	–	–	–	–									JEM	5	10	2	12	0
	HIFK	jun.		6	10	6	16	2
1974–1975	HIFK	SMS		33	30	16	46	27		–	–	–	–	–									JMM	5	3	2	5	–
																							MM	9	2	3	5	4
1975–1976	HIFK	SML		36	24	34	58	39		4	1	1	2	5									OK	6	1	4	5	2
																							MM	10	4	6	10	14
1976–1977	Boston Bruins	NHL		75	11	17	28	0		9	0	1	1	0									KC	5	2	4	6	6
1977–1978	Boston Bruins	NHL		15	4	1	5	2		–	–	–	–	–
	Quebec Nordiques	WHA		53	25	31	56	16		–	–	–	–	–									MM	5	1	1	2	8
1978–1979	HIFK	SML		36	20	37	57	55		6	1	6	7	4
1979–1980	HIFK	SML		35	37	50	87	28		7	3	10	13	6
1980–1981	Edmonton Oilers	NHL		75	20	33	53	16		9	4	1	5	6
1981–1982	Edmonton Oilers	NHL		72	21	38	59	18		3	1	0	1	0									KC	5	1	2	3	4
1982–1983	HIFK	SML		36	23	41	64	50		9	9	8	17	11									MM	10	2	5	7	4
1983–1984	HIFK	SML		37	22	47	69	33		2	1	1	2	2
1984–1985	HIFK	SML		34	23	44	67	24		–	–	–	–	–
1985–1986	EV Landshut	DBL		39	26	51	77	26		–	–	–	–	–
1986–1987	HIFK	SML		44	17	51	68	37		3	0	1	1	10
1987–1988	HIFK	SML		44	17	43	60	37		6	4	5	9	6									KC	5	1	0	1	0
1988–1989	HIFK	SML		44	11	30	41	23		2	0	1	1	0
1989–1990	Hockey Reipas	I div		44	18	47	65	4		4	2	3	5	0
1990–1991	Hockey Reipas	SML		44	15	35	50	24		–	–	–	–	–
1991–1992	HIFK	SML		42	8	20	28	18		8	1	3	4	2
14 kautta	yhteensä	SMS/SML		513	288	462	750	422		47	20	36	56	46
4 kautta	yhteensä	NHL		237	56	89	145	36		21	5	2	7	6

Lähteet

• Lempinen, Marko: Matti Hagman. Stadin kingi. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-344-8
• Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Gummerus, 2003. ISBN 951-20-6455-3
• Hagmanin tiedot Jääkiekkomuseon sivulla
• Matti Hagman Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
• Matti Hagman Eurohockey.com. (englanniksi)
• Matti Hagman nhlfinns.com:ssa

Kirjallisuutta

• Lempinen, Marko: Matti Hagman. Stadin kingi. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-344-8

Aiheesta muualla

• Matti Hagman The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Matti Hagman tilastosivu – quanthockey.com
• Matti Hagman Ylen Elävässä arkistossa
• Matti Hagmanin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot

Blues	HIFK	HPK	Ilves	JYP	KalPa	KooKoo	Kärpät	Lukko	Pelicans	SaiPa	Sport	Tappara	TPS	Ässät
10 Lehtinen	1 Wetzell	2 Salisma	2 Wasama	1 Siekkinen	1 Kuivalainen	36 Outinen	10 Ruotsalainen	4 Rastio	11 Koskinen	3 Partinen	14 Laaksoharju	2 Numminen	3 Nummelin	2 Heikkilä
33 Hirvonen	5 Riihiranta	9 Louhi	7 Honkavaara	10 Rastela	27 Rinne	81 Nurmberg	24 Viuhkola	4 Peltonen	13 Laine	8 Koho	27 Väkelä	3 Marjamäki	8 Wahlsten	4 Javanainen
	7 Saarinen	13 Palo	13 Jalo	19 Mikkilä	24 S.Kapanen		15 Kiimalainen	7 Keinonen	17 Eloranta	9 Skriko	29 Hjerpe	7 Jutila	23 Virta	12 Levo
	17 Murto	17 Hietanen	14 Oksanen	30 Kurkinen	44 Timonen		6 Mikkola	8 Vehmanen		20 Mälkiä		8 Ojanen	16 Tammelin	13 Ketola
	20 Hagman	18 Savolainen	16 Peltonen				5 Kukkonen	13 Torkki				10 Susi	11 Koivu	89 Otevřel
	22 Kortelainen	36 Tuulola	30 Tammi					26 Forss				12 E.Lehtonen	15 Leppänen	11 Kilpiö
	23 P.Lehtonen		41 Helminen					77 Hämäläinen				81 Peltola	12 Vilander	5 Rautakallio
	35 Lindfors							35 Vehanen						22 Makkonen
	9 Kuhta