Tämä on lupaava artikkeli.

Muska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Muska
Muska vuonna 2008.
Muska vuonna 2008.
Henkilötiedot
Koko nimi Marija Babitzin
Syntynyt28. kesäkuuta 1952 (ikä 72)
Helsinki
Muusikko
Taiteilijanimi Muska
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1970–
Tyylilajit rock, iskelmä
Yhtyeet Orfeus, The Hot Dogs
Levy-yhtiöt Scandia-Musiikki
Love Records
Johanna Kustannus
Poptori
Aiheesta muualla
Kotisivut

Marija ”Muska” Babitzin (ven. Мария Бабицын; s. 28. kesäkuuta 1952 Helsinki) on suomalainen laulaja. Hän on musikaalisen suomenvenäläisen emigranttiperheen tytär. Hänen sisaruksensa Sammy, Kirka, Ykä ja Anna ovat myös luoneet uraa musiikin parissa.

Uransa vuonna 1970 aloittanutta Muskaa on pidetty Suomen ensimmäisenä naispuolisena rocklaulajana. Muskan ensimmäinen suuri hitti oli vuonna 1971 julkaistu ensisingle ”Kirjoita postikorttiin”, jota seurasi vuonna 1973 ”Krokotiilirock”. Suosio alkoi laskea 1970-luvun puolivälin jälkeen, jolloin Muska keskittyi työskentelemään ohjelmatoimistossa. Hän muutti miehensä kanssa 1980-luvun lopulla Yhdysvaltoihin. Musiikin parissa Muska aktivoitui uudelleen 1990-luvun alussa, kun hän osallistui kahdesti Syksyn sävel -kilpailuun ja levytti kaksi albumia. Hitiksi nousi silloin kappale ”Pidä kii”. Muska muutti takaisin Suomeen vuonna 1994 ja aloitti jälleen aktiivisen keikkailun.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Babitzinien suvun juuret ovat 1200-luvun Venäjällä. Suomeen he tulivat vuonna 1917. Muskan isän Leon (s. 1914 Pietarissa) perhe pakeni bolševikkien marraskuussa 1917 tekemää lokakuun vallankumousta Suomeen. Muskan äiti Jelizaveta eli Elisabeth (o.s. Zarubina, s. 1917) syntyi Suomen myöhemmin luovuttamassa osassa Karjalaa ja oli osittain juuriltaan saksalainen Reininmaalta.[1][2] Äidin isä oli ollut komendantti Venäjän laivastossa ja teki itsemurhan, kun bolševikit tulivat hakemaan häntä. Muskan vanhempien suvuissa oli muitakin tsaarin armeijan upseereita.[1]

Marija ”Muska” Babitzin syntyi Helsingin Eirassa 28. kesäkuuta 1952. Isä Leo Babitzin oli putkimies ja äiti Elisabeth Babitzin kotiäiti. Muskan sisaruksia ovat niin ikään musiikin parissa työskennelleet Aleksandr (Sammy) (1948–1973), Kirill (Kirka) (1950–2007), Georgij (Ykä) (s. 1955) ja Anna (s. 1961). Lisäksi perheeseen oli jo aiemmin syntynyt Leo (1946–1948), joka hukkui kaksivuotiaana.[1][3] Muska uskoo sisarusten musiikillisen lahjakkuuden olevan peräisin äidin suvusta. Äiti Elisabeth lauloi oopperaa ja kävi pianotunneilla, ja hän myös kuului saksalaiseen Lentz-sukuun, johon oli kuulunut kuuluisia muusikoita.[4]

Huvilakatu 27:ssä asuneen perheen kotikieli oli venäjä, ja Muska opiskeli yksityisessä venäjänkielisessä Tabunovin koulussa. Hän kävi myös Hallituskadun tyttökoulua. Huvilakadulta perhe muutti vuoden 1961 lopulla Maunulaan, jossa Muska siirtyi suomenkieliseen kouluun.[1][5][6] Lempinimi Muska syntyi jo lapsuudessa. Suomalaisilla lapsilla oli vaikeuksia ääntää Marija-nimeä, joten he alkoivat kutsua häntä ensin Lalaksi sekä myöhemmin Musaksi, joka lopulta muuntui Muskaksi.[4]

Nuoruudessaan Muska haaveili arkeologin ammatista. Hän alkoi kuitenkin sisarustensa tavoin kiinnostua musiikista, vaikka isä olisikin halunnut heidän opiskelevan ja hankkivan ”kunnon ammatit”.[7] Sammy, Kirka ja Muska innostuivat Huvilakadulla asuessaan esimerkiksi Elvis Presleysta ja Little Richardista, joita he kuulivat asuintalonsa vastapäätä sijainneen pikkubaarin jukeboxista.[1][8] Muska myös kävi Kirkan kanssa pianotunneilla, mutta he lopettivat sen pian, koska eivät pitäneet opettajasta.[8] Muska lopetti koulunkäynnin 17-vuotiaana keskikouluun, kun hän päätti lähteä keikkailemaan laulajana.[5]

Musiikkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muska ja Kirka vuonna 1970.

Muskan laulajanura alkoi Kirkan vuoden 1970 Villi viihdyttäjä -kesäkiertueelta.[a] Kiertuetta suunniteltaessa Kirka oli kertonut D-tuotannolle sisarestaan, jolla on hyvä ääni, mutta ei lainkaan esiintymiskokemusta. D-tuotantoa pyörittävän Dannyn mielestä ajatus kahdesta laulavasta sisaruksesta samalla lavalla vaikutti hyvältä, mutta Muska itse oli vastahakoinen. Hän ei ollut aiemmin suunnitellut laulajanuraa, ja yleisölle esiintyminen tuntui pelottavalta. Isoveljiensä uraa seuranneena Muska tiesi laulamisen olevan kovaa työtä, eikä hän pitänyt siihen liittyvää julkisuutta tavoittelemisen arvoisena. Kirka ja Danny joutuivatkin suostuttelemaan häntä pitkään.[10] Danny näki Muskan uutena ja erilaisena muihin suomalaisiin naisartisteihin verrattuna.[11] Vuoteen 1971 asti Muska esiintyi myös Dannyn kesäkiertueilla. Hänen ohjelmistoonsa kuului muun muassa Janis Joplinin ja Tina Turnerin kappaleita.[12]

Danny ehdotti Muskalle levyttämistä, ja Scandian julkaisema Muskan ensisingle ja ensimmäinen suuri hitti ”Kirjoita postikorttiin” (alun perin Shocking Bluen ”Send Me a Postcard”[8]) ilmestyi vuoden 1971 helmikuussa. Muskan taustayhtyeeksi tuli syksyllä 1971 Hannu Salakan johtama Orfeus,[1][8] jonka muut jäsenet olivat Zape Leppänen, Janne Ödner, Heikki Hiekkala ja Klaus Stolt.[13] Pian Muska ja Salakka kuitenkin perustivat uuden yhtyeen Muska & Hot Dogs, joka 1970-luvun alussa teki yhteiskiertueita muun muassa Hurriganesin ja Rauli Badding Somerjoen kanssa.[12] Progressiivista rockia esittäneeseen Orfeukseen verrattuna Muska & Hot Dogs oli tyyliltään kaupallisempi.[8]

Siirtyminen Love Recordsille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muska Ruisrockissa elokuussa 1978. Kuva: V. K. Hietanen (V. K. Hietasen kokoelma / Museovirasto)

Muska siirtyi vuonna 1972 Love Recordsin artistiksi, ja toinen single ”Mulla on uudet rullaluistimet” ilmestyi samana vuonna. Se on Jarkko Laineen käännös Melanie Safkan kappaleesta ”Brand New Key”. Singlen B-puolen kappaleen ”Lennetään lehdellä” Muska lauloi Zape Leppäsen kanssa. Vuonna 1973 ilmestyi single Sininen tarina / Miten on päällikkö?, jonka molemmat kappaleet ovat Dave Lindholmin kirjoittamia.[13] Molemmat singlet jäivät vähälle huomiolle.[14]

Loppuvuodesta 1973[13] julkaistiin Muskan esikoisalbumi Muska, joka on ensimmäinen naisen tekemä rockalbumi Suomessa.[11] Albumi sisältää käännösversioita rock-klassikoista ja aikakauden glam rock -hiteistä,[14] ja levyllä on esimerkiksi Chuck Berryn, Nazarethin, Suzi Quatron ja Sladen kappaleita.[12] ”Krokotiilirockista” (Elton Johnin ”Crocodile Rock”) tuli suuri hitti,[15][12] joka lisäsi keikkamyyntiä.[8] Muska-albumilla soittava yhtye on käytännössä Wigwam lisättynä Hurriganes-kitaristi Albert Järvisellä.[8] Järvinen myös teki suurimman osan albumin sovituksista,[13] kun taas sanoituksia kirjoitti nimimerkki Gobseck eli Atte Blom.[14] Suosikin Grand Prix -lukijaäänestyksessä Muska valittiin vuoden 1973 kotimaiseksi naislaulajaksi.[16]

Muska ja veljensä George eli ”Ykä” osallistuivat Suomen euroviisukarsintaan 1974 Erik Lindströmin säveltämällä ja Saukin sanoittamalla kappaleella ”Senhän sanoo järkikin”. Se sijoittui kilpailun kuudenneksi.[17] Samana vuonna Muska levytti Hot Dogs -yhtyeensä kanssa Juice Leskisen sanoituksen ”Löysä nainen”, joka on käännös Vinegar Joen kappaleesta ”Proud to Be a Hunky Woman”. Singlen B-puolella on Leskisen säveltämä, sanoittama ja sovittama ”Heitän hetulaa”, jolla Muskaa säestää Coitus Int.[13] Vuonna 1975 ilmestyi Odeon-levymerkilä Kirkan, Muskan, Ykän ja Anna Babitzinin yhteisalbumi Babitzin'it konsertissa.[18] Se oli äänitetty Sammy Babitzinin muistokonsertissa saman vuoden toukokuussa.[19]

Uuden aallon musiikki alkoi vähentää Muskan keikkakysyntää.[8] Vuonna 1977 ilmestyi Muskan toinen sooloalbumi Tää se päivä on. Albumin nimikappale on käännös Buddy Hollyn kappaleesta ”That’ll Be the Day”, ja levyllä on myös versio Martha & the Vandellasin kappaleesta ”Dancing in the Street”.[13] Tää se päivä on on musiikillisesti esikoisalbumia siistimpi ja menestyi sitä heikommin.[14] Suomen euroviisukarsintaan 1979 Muska osallistui yhdessä sisarustensa Kirkan ja Annan kanssa kappaleella ”Aikuiset anteeksi antaa”. Eero Luparin säveltämä ja sanoittama kappale sijoittui kilpailussa neljänneksi.[20] Anna, Kirka ja Muska julkaisivat samana vuonna kaksi singleä: Aikuiset anteeksi antaa / Pienet hiiret sekä Hallelujah / Jos koko maailma oppis laulun tään, jonka B-puolen kappaleen esittää Juhani Markola.[19]

1970- ja 80-lukujen vaihteessa Muska levytti harvakseltaan ja työskenteli pääasiassa Hannu Salakan Rodeo-ohjelmatoimistossa. Hän kuitenkin lauloi kolme kappaletta keväällä 1982 ilmestyneellä Kimmo Kuusniemi Bandin Moottorilinnut-albumilla.[21] Bad Sign -yhtyeen albumilla Sleepwalk (1986) Muska lauloi taustalaulua kahdessa kappaleessa.[19] Taustoja hän oli laulanut jo 1970-luvulla useilla albumeilla, kuten Maaritin esikoisalbumilla, Cisse Häkkisen Teendreamsilla ja Madame Georgen What’s Happeningilla.[19]

Uusi tuleminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muska esiintymässä vuonna 2008.

Muska muutti 1980-luvulla Yhdysvaltoihin ja esiintyi Suomessa vain kesäisin. Hän ei ollut levyttänyt yli vuosikymmeneen, kunnes vuonna 1990 Kisu Jernström soitti hänelle ja ehdotti uuden musiikin tekemistä. Muska osallistui Syksyn sävel -kilpailuun kappaleella ”Pidä kii”. Siitä tuli hitti, keikkakysyntä kasvoi ja Muska aktivoitui uudelleen musiikin parissa. Vuonna 1991 ilmestyi Pidä kii -albumi. Toistamiseen Syksyn säveleen hän osallistui vuonna 1993, nyt kappaleella ”Pienet suuret pojat”, ja myös samanniminen albumi julkaistiin. Muska muutti takaisin Suomeen vuonna 1994.[8][11][12][19]

Pienet suuret pojat -albumia seurasi jälleen vuosien levytystauko, ja seuraava albumi oli vuonna 2001 julkaistu Paha silmä.[19] Muskan viimeiset studioalbumit Anna mulle aikaa (2005), Kulissit (2010) ja Majakanvartija (2015) ovat omakustanteita.[8] Muska on sanonut, ettei hän ole saanut levy-yhtiöiltä levytyssopimusta.[8][19] Syksyllä 2019 Muska juhlisti 50-vuotista uraansa konserttikiertueella.[22]

Muskan levytyksistä on julkaistu kolme kokoelma-albumia: 20 suosikkia: Krokotiilirock (1997) ja tupla-CD Krokotiilirockista Kaipuuseen (2007), sekä Hitit (2003), jossa Muska lauloi uusia versioita pääasiassa 1970-luvulla levyttämistään kappaleista. Levyä myytiin nopeasti 15 000 kappaletta, ja Muskalle myönnettiin siitä uransa ensimmäinen kultalevy.[19][23]

Muska haki monta kertaa taiteilijaeläkettä, ja se lopulta myönnettiin hänelle vuonna 2015.[24] Vuonna 2008 Muska oli ehdolla Iskelmä-Finlandia-palkinnon saajaksi.[25]

Tyyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muskaa on pidetty Suomen ensimmäisenä naispuolisena rocklaulajana,[26][27][28] ja hänen rockhenkinen tyylinsä erosi voimakkaasti suomalaisten naisartistien siihen asti suosimasta laulutyylistä.[15] Muskan kumppani Hannu Salakka on sanonut, että ennen Muskaa oli muun muassa Ann-Christine, joka oli laulanut kappaleen ”See See Rider”. Salakan mukaan Muska on sen sijaan ensimmäinen kokonaisen rocklevyn tehnyt suomalaisnainen.[8]

Muskan tavaramerkki rock-tyylin lisäksi on käheä lauluääni.[29] Hänen esikuviaan laulajina ovat olleet Janis Joplin, Tina Turner ja Maggie Bell.[11] Arja Ahon ja Anne Taskisen kirjoittaman Rockin korkeat korot -kirjan mukaan ennen Muskaa naislaulajat olivat laulaneet soolona yhtä ”raa’alla ja rankalla soundilla” vain Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja Suomessa vain harvat olivat kuulleet esimerkiksi Janis Joplinin musiikkia. Suomalaisella tangoon ja humppaan tottuneella yleisöllä oli vaikeuksia suhtautua Muskan rockille ominaiseen laulutapaan, ja hänen äänenkäyttöään kritisoitiin rääkymiseksi ja vääränlaiseksi. Lisäksi oopperan ja iskelmän asiantuntijat epäilivät Muskan laulutyylin olevan vahingollista äänihuulille. Sen sijaan nuorisossa Muskasta pidettiin.[30]

Viikkosanomien haastattelussa vuonna 1971 Muska ilmoitti mielimusiikikseen Black Sabbathin, Deep Purplen ja Santanan, ja tämän tyylistä musiikkia hän tuolloin esitti keikoillaan Orfeus-yhtyeen kanssa.[8] Orfeuksen epäkaupallinen progressiivinen rock ei kuitenkaan ollut suosittua tanssipaikoilla.[14] Myös Love Recordsilla Muska pääsi toteuttamaan itseään ja levytti esimerkiksi Chuck Berryn, Sladen, Elton Johnin, Nazarethin ja Suzi Quatron kappaleita.[8] Naisrokkari Suzi Quatro oli tuolloin Muskan imagon esikuva.[16] Muskaa kutsuttiinkin ”Suomen Suzi Quatroksi” ja ”Suomen Janis Jopliniksi”.[29] Muskan ”purkkarock” ja Maaritin esikoisalbumi näyttivät vuonna 1973 mallia uusille naissolisteille.[14]

Muskan uudempi musiikki edustaa iskelmää, vaikka nuorena hän ei pitänyt kyseisestä tyylilajista. Myöhemmin hän on keikoillaan laulanut suomen lisäksi myös englanniksi.[8]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muska ja hänen kumppaninsa Hannu Salakka siirtyivät 1970-luvun lopulla keikkojen vähentyessä työskentelemään promoottoreina. Salakka oli vuonna 1972 perustanut Musakka-nimisen ohjelmatoimiston, ja vuonna 1976 perustettiin Rodeo, joka kehittyi Suomen suurimmaksi rockohjelmatoimistoksi. Rodeossa Muska ja Salakka vastasivat muun muassa Sleepy Sleepersin ja Maaritin keikkamyynnistä.[8] Suomeen he hankkivat esiintymään ensimmäistä kertaa esimerkiksi Baccaran, Iggy Popin, Crazy Cavanin ja Motörheadin. Muska ja Salakka myös kiersivät Euroopassa blues- ja jazz-festivaaleilla etsimässä yhtyeitä kiertueille[8] ja järjestivät muun muassa Albert Kingin, Albert Collinsin ja Stevie Ray Vaughanin Euroopan-kiertueet.[26] 1980-luvun puolivälissä pariskunta lähti etsimään yhtyeitä Pohjois-Amerikasta, ja vuonna 1987 he muuttivat seitsemäksi vuodeksi Los Angelesiin.[8]

Yhdysvalloissa Muska ja Hannu Salakka aloittivat tuottoisan vaatebisneksen lähettämällä Levis 501 -farmarihousuja Suomeen. Valtaosan housuista myi Marko Reijonen eli Waldo, joka tuolloin omisti Helsingissä vaateliikkeitä.[8][27]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muskan kumppani on kitaristi Hannu Salakka.[7] He asuivat vuonna 2020 Helsingin Töölössä.[8] He menivät naimisiin Helsingin maistraatissa 49 vuoden seurustelun ja avoliiton jälkeen kesällä 2020.[31][32] Muskalla ei ole omia lapsia.[33]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Kirjoita postikorttiin” / ”Hei, on meillä bailut” (1971)
  • ”Mulla on uudet rullaluistimet” / Muska & Zape: ”Lennetään lehdellä” (1972)
  • ”Sininen tarina” / ”Miten on päällikkö?” (1973)
  • ”Krokotiilirock” / ”Jambalaya” (1973)
  • ”Paha tyttö” / ”Kun oot 52” (1974)
  • ”Sä oot pliisu” / Muska & Ykä: ”Senhän sanoo järkikin” (1974)
  • ”Johnny B. Goode” / ”Häämuistojen valssi” (1974)
  • ”Löysä nainen” / Muska & Coitus Int: ”Heitän hetulaa” (1975)
  • ”Kulman kingi” / ”Vähän ennen kyyneleitä” (1976)
  • ”Tää se päivä on” / ”Jytä Urpo” (1977)
  • ”Tanssin kuitenkin” / ”Ota kyytiin” (1977)
  • ”Valentino” / ”Sua idoloin” (1977)
  • ”Kalifornian aurinkoon” / ”Tennessee-valssi” (1979)
  • Anna, Kirka ja Muska: ”Aikuiset anteeksi antaa” / Anna, Kirka ja Muska: ”Pienet hiiret” (1979)
  • Anna, Kirka ja Muska: ”Hallelujah” / Juhani Markola: ”Jos koko maailma oppis laulun tään” (1979)
  • ”Pidä kii” / Irwin Goodman: ”Ai ai ai, kun nuori ois” (1990)
  • ”Sininen heki” / ”Yöllinen vieras” (1991)
  • ”Krokotiilirock” / ”Kun oot 52” (1992)
  • ”Jari ja Mari” / ”Hämärän taa” (1993)
  • ”Ei meillä oo aikaa” / ”Teinitwist” (1999)
  • ”Lähden” (promosingle) (2000)
  • ”Ensimmäinen” / ”Paha silmä” (2001)
  • ”Vähän ennen kyyneleitä” (2001)
  • ”Etelän juna” (2004)
  • ”Anna mulle aikaa” (2005)
  • ”Kaipuu” (promosingle, 2007)
  • ”Nuku vaan” (promosingle, 2008)
  • ”Sitä rakkaudeksi sanotaan” (promosingle, 2009)
  • ”Kulissit” (promosingle, 2010)
  • ”Rakkautta” (promosingle, 2011)
  • ”Nukkuva sydän” (promosingle, 2012)
  • ”Tilkkutäkki” (promosingle, 2013)
  • ”Nämä kyyneleet” (promosingle, 2013)
  • ”Arpi” (promosingle, 2013)
  • ”Aiotko sä lempata mut” (promosingle, 2015)
  • ”Koko yön” (promosingle, 2015)

[19]

Huomautukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Monissa yhteyksissä Muskan on virheellisesti ilmoitettu osallistuneen kyseiselle kiertueelle jo vuonna 1969.[9]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia. Jyväskylä: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28404-1
  • Lehtonen, Esko: Suomalaisen rockin tietosanakirja: Osa 2, M-Ö. (Soundi-kirja) Tampere: Fanzine, 1983. ISBN 951-9287-08-6
  • Miettinen, Sauli: Muska. Helsinki: Like, 2022. ISBN 978-951-1-41938-9
  • Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979. Porvoo: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3368-4

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Muska Babitzinin suru: Veli hukkui vesitynnyriin Iltalehti. 13.10.2008. Viitattu 13.10.2019.
  2. ↑ Kinnunen, Raila: Tää on mun juttuni Apu. 2.2.2007. Arkistoitu 20.2.2008. Viitattu 19.1.2020.
  3. ↑ Kirka - viralliset kotisivut - elämäkerta : 1950-luku Kirka.fi. Viitattu 22.1.2020.
  4. ↑ a b Aho & Taskinen 2004, s. 42.
  5. ↑ a b Björkman, Irina: Babitzin sisarukset Muska ja Ykä: "Me ollaan kuin mafiaperhe" ET-lehti. 26.5.2017. Viitattu 19.1.2020.
  6. ↑ Kirka - viralliset kotisivut - elämäkerta : 1960-luku Kirka.fi. Viitattu 22.1.2020.
  7. ↑ a b Flinkkilä, Anne: Flinkkilä & Tastula: Muska Babitzinin valot ja varjot Yle. 30.4.2018. Viitattu 14.10.2019.
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Koppinen, Mari: Rokkimimmi Muska Helsingin Sanomat. 12.10.2019. Viitattu 23.10.2019.
  9. ↑ Miettinen 2022, s. 341.
  10. ↑ Miettinen 2022, s. 51.
  11. ↑ a b c d Jokinen, Juha Veli: Muska on menettänyt traagisesti kolme veljeään - kaksivuotias Leo hukkui, Sammy kuoli kolarissa ja Kirkan kohtaloksi koitui aortan repeämä Iltalehti. 15.10.2019. Viitattu 21.1.2020.
  12. ↑ a b c d e Muska Muska.fi. Viitattu 18.10.2019.
  13. ↑ a b c d e f Lehtonen 1983, s. 367.
  14. ↑ a b c d e f Rantanen 2014, s. 193.
  15. ↑ a b Jukka Lindfors: Muska: Kirjoita postikorttiin 22.7.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 13.10.2019.
  16. ↑ a b Rantanen 2014, s. 78.
  17. ↑ Rytsä, Paavo: Muska & George: Senhän sanoo järkikin Yle Elävä arkisto. 9.2.2009. Viitattu 23.10.2019.
  18. ↑ Lehtonen 1983, s. 368.
  19. ↑ a b c d e f g h i Muska discografia Muska.fi. Viitattu 19.1.2020.
  20. ↑ Rytsä, Paavo: Anna, Muska ja Kirka: Aikuiset anteeksi antaa Ylen Elävä arkisto. 9.2.2007. Viitattu 19.1.2020.
  21. ↑ Lehtonen 1983, s. 367–368.
  22. ↑ Olkkonen, Milla: Keikkailu jatkuu – Upea Muska Babitzin, 67, on Suomen rock-kuningatar! Seura. 15.11.2019. Viitattu 19.1.2020.
  23. ↑ Miettinen 2022, s. 277–278.
  24. ↑ Vihdoin helpotusta arkeen – Muskalle myönnettiin taiteilijaeläke MTV. 3.7.2015. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 19.1.2020.
  25. ↑ Iskelmä-Finlandia Olli Lindholmille Ilta-Sanomat. 24.7.2008. Viitattu 22.1.2020.
  26. ↑ a b Ruuska, Ari-Matti: Suomirockin keisarinna piipittäjien maailmassa Turun Sanomat. 14.1.2006. Viitattu 9.5.2019.
  27. ↑ a b Ylimutka, Leena: Muska: Tupakka pitää ääneni kunnossa Iltalehti. 26.10.2015. Viitattu 9.5.2019.
  28. ↑ Trötschkes, Rita: Flinkkilä & Tastula: Kymmenen kysymystä Muskasta Yle. 5.5.2018. Viitattu 9.5.2019.
  29. ↑ a b Ketopakka, Piia & Trötschkes, Rita: Flinkkilä & Tastula: Kirjoita postikorttiin - nähdäänkö uudestaan? Ylen Elävä arkisto. 2.5.2018. Viitattu 19.1.2020.
  30. ↑ Aho & Taskinen 2004, s. 42, 44.
  31. ↑ Muska Babitzin ja Hande Salakka naimisiin 49 vuoden seurustelun jälkeen! Ilta Sanomat. 10.6.2020. Viitattu 10.6.2020.
  32. ↑ Kinnunen, Raila: Muska Babitzin on Handensa kanssa tulinen pariskunta: "Me mennään vaistonvaraisesti päätä pahkaa seinää päin!" Apu.fi. 22.12.2022. Viitattu 5.1.2023.
  33. ↑ Juutilainen, Anneli: Laulajat Irina ja Muska: ”Miehiltämme tarvitaan hyviä hermoja” Yle. 16.5.2016. Viitattu 19.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Muska.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Muska&oldid=22797771”