Nikolai Basov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nikolai Basov
Николай Геннадиевич Басов
Henkilötiedot
Koko nimi Николай Геннадиевич Басов
Syntynyt14. joulukuuta 1922
Usman, Neuvosto-Venäjä
Kuollut1. heinäkuuta 2001 (78 vuotta)
Moskova, Venäjä
Kansalaisuus Neuvostoliitto Neuvostoliittolainen
Venäjä Venäläinen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Moskovan fysiikan ja teknologian instituutti (PhD, 1953)
Lebedev-instituutti (ylempi tohtorintutkinto, 1956)
Väitöstyön ohjaaja Mihail Leontoitš ja Aleksandr Prohorov
Instituutti Lebedev-instituutti
Tutkimusalue Fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1964)

Nikolai Gennadijevitš Basov (ven. Никола́й Генна́диевич Ба́сов, 14. joulukuuta 1922 – 1. heinäkuuta 2001) oli neuvostoliittolainen fyysikko. Hän sai vuonna 1964 Nobelin fysiikanpalkinnon kvanttielektroniikkaan liittyvästä työstä, joka johti laserin ja maserin kehittämiseen.[1]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basov syntyi Usmanissa nykyisellä Lipetskin alueella vuonna 1922. Hänen isänsä Gennadi Fedorovitš Basov oli Voronežin yliopiston professori, joka tutki metsävyöhykkeiden vaikutusta maanpinnan alaisiin vesiin ja maanpinnan kuivumiseen.[2]

Basov valmistui lukiosta Voronežissa vuonna 1941, minkä jälkeen hän suoritti asepalveluksensa Kuibyševin (nyk. Samara) sotilaslääketieteellisessä akatemiassa. Kahden vuoden jälkeen hän oli pätevöitynyt sotilaslääkärin apulaiseksi. Toisen maailmansodan ollessa käynnissä hänet lähetettiin palvelemaan ensimmäiselle Ukrainan rintamalle.[2]

Kotiuttamisensa jälkeen joulukuussa 1945 hän muutti Moskovaan ja pääsi opiskelemaan fysiikkaa Moskovan fysiikan ja teknologian instituuttiin. Vuodesta 1950 lähtien hän oli kirjoilla P. N. Lebedevin fysiikan instituutissa, jossa hän valmisteli Mihail Leontoitšin ja Aleksandr Prohorovin ohjaamana väitöstyötä. Samaisessa instituutissa hän johti kvanttiradiofysiikan osastoa. Moskovan fysiikan ja teknologian instituutissa hänellä oli samanaikaisesti kiinteän olomuodon fysiikan professuuria.[2] Fysiikan ja teknologian instituutista hän sai tieteiden kandidaatin tutkinnon (kandidat nauk) 1953 ja Lebedev-instituutista ylemmän tohtorintutkinnon vuonna 1956 aiheena molekulaariset värähtelijät.[2] Väitöstyö antoi teoreettisen ja kokeellisen pohjan maserin valmistamiseksi.[3]

Ennen väitöstyönsä julkaisemista hän oli Prohorovin kanssa julkaissut artikkelin jatkuvan koherentin mikroaaltosäteilyn valmistamisesta molekyylitasolla. Charles Townes oli oppilaidensa kanssa onnistunut valmistamaan vuonna 1953 toimivan maserin, mutta se ei kyennyt lähettämään jatkuvaa säteilyä. Prohorovin ja Basovin ajatus perustui Albert Einsteinin vuonna 1917 esittämään ajatukseen stimuloidusta emissiosta.

Basov oli Lebedev-instituutin johtaja vuosina 1973-1988. Akateemikko hänestä tuli 1966.

Basov avioitui venäläisen fyysikon Ksenija Тihonovna Nazarovan kanssa vuonna 1950 ja sai kaksi poikaa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Nobel Prize in Physics 1964 Nobel-säätiön kotisivut. Viitattu 15.2.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Nicolay G. Basov (Nimien englanninkielinen transilitterointi muutettu suomenkieliseksi) Nobel-säätiön kotisivut. Viitattu 15.2.2008. (englanniksi)
  3. ↑ Alexei Kojevnikov: Nikolay Gennadiyevich Basov Encyclopaedia Britannica. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nikolai_Basov&oldid=21254051”