Nonaggressioperiaate

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nonaggressioperiaate (NAP) on yhteiskuntafilosofian piirissä esiintyvä oppi, jonka mukaan voimankäyttöä ei pidä aloittaa muiden ihmisten kehoa tai omaisuutta kohtaan: väkivallan käyttö on sallittua vain itsepuolustukseksi ja silloinkin vain kohtuullisessa määrin. Periaatteen esittämät voimankäyttörajoitukset koskevat kaikkia yhteiskunnan osia, myös julkista valtaa.

Nonaggressioperiaate on olennainen osa oikeistolibertarismia, jossa periaatteen nähdään johtavan täydelliseen kapitalismiin, sillä sen mukaan omistusoikeus on kaikissa oloissa loukkaamaton. Nonaggressioperiaatteesta ei seuraa tiukkaa, kaiken väkivallan kieltävää pasifismia, mutta väkivallan aloittamisen se kieltää aina.

Joidenkin libertaristien mielestä ennaltaehkäisevä isku rauhan säilyttämiseksi ei kuitenkaan kuulu kiellon piiriin. Koska tämä kuitenkin vesittää nonaggressioperiaatteen idean, useimpien mukaan myös tällaiset iskut ovat periaatteen nojalla kiellettyjä.

Kansalaistottelemattomuus on nonaggressioperiaatteen mukaista, koska väkivalta on mahdollista aloittaa myös lain perusteella.

Individualistiset anarkistit, objektivistit, anarkokapitalistit ja uusliberaalit katsovat verotuksen rikkovan nonaggressioperiaatetta. Näkemyksen mukaan valtion veronkanto on moraalitonta toimintaa, ei vain käytännön toimenpide.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]