Oskar Boijer

Johannes Oskar Boijer (1. joulukuuta 1868 Pöytyä – 25. helmikuuta 1943 Hämeenlinna) oli suomalainen insinööri. Hän rikastui Kongon vapaavaltion alueella 1900-luvun alussa tekemillään kuparilöydöillä ja oli myöhemmin mukana merimieslähetystyössä.

Oskar Boijerin vanhemmat olivat rovasti Gustaf Magnus Boijer (1831–909) ja tämän ensimmäinen puoliso, turkulaisen merikapteeni Otto Reinholt Spoofin tytär Augusta Ulrika Spoof (k. 1880). Hänen vanhempi veljensä oli liikemies ja maanviljelijä Axel Engelbrekt Boijer (1864–1918). Hän kävi Tampereella reaalikoulun ja suoritettuaan vuonna 1889 maanmittausinsinööritutkinnon Polyteknillisessä opistossa hän matkusti ulkomaille ja oleskeli useita vuosia eri Euroopan maissa. Vuonna 1893 hän matkusti Uusi Aura-lehden kirjeenvaihtajana Chicagon maailmannäyttelyyn. Näyttelyn Etelä-Afrikan osasto sai hänet kiinnostumaan maan kulta- ja timanttirikkauksista ja hän matkusti tätä varten vuonna 1894 Etelä-Afrikkaan veljensä Axelin kanssa. Kapkaupunkiin saavuttuaan he lähtivät härkävankkureilla matkamaan sisämaahan nykyisen Zimbabwen alueella sijainneeseen Matabelemaahan ja pääsivät perille joulukuussa 1894 neljä kuukautta kestäneen matkan jälkeen. Oskar Boijer toimi Etelä-Afrikassa insinöörinä, vuohi- ja kirjakauppiaana, malmien etsijänä, suurriistan metsästäjänä ja vuoden 1896 matabelekapinan aikana sotilaana. Hän toimi myös Uusi Suometar- ja Uusi Aura-lehtien kirjeenvaihtajana. Boijer oli mukana löytämässä vuonna 1902 Katangan rikkaita kupariesiintymiä ja rikastui itsekin kuparimalmilöydöillään. Oskar Boijerin löytämä rikas Mine de l’Étoile (Kongon tähti)-kuparikaivos on edelleen toiminnassa Lubumbashin kaupungin lähellä. Hänen veljensä Axel sairasti keuhkotautia ja oli palannut jo tätä ennen Suomeen.

Boijer palasi Suomeen vuonna 1904 mukanaan suuri kokoelma metsästysmuistoja, amuletteja, aseita ja erilaisia taloudessa tarvittuja esineitä. Boijerin tuoma esinekokoelma hävisi kuitenkin Suomen sisällissodan aikana 1918 hänen oleskellessaan tällöin perheensä kanssa Australiassa. Suomessa Boijer koski uskonnollisen herätyksen, kiinnostui lähetystyöstä ja hän oli vuodesta 1908 alkaen mukana Suomen Merimieslähetysseuran toiminnassa. Tätä varten hän asui vuosina 1908–1911 San Franciscossa ja vuosina 1917–1920 Sydneyssä Australiassa. Yhdysvalloissa asuessaan Boije meni naimisiin suomalaisen Netti Maria Johnsson-Varelan kanssa. Sydneyssä Boijer perusti omilla varoillaan Australian ensimmäisen suomalaisen merimieslähetysaseman yhdistämään maassa käyviä suomalaisia merimiehiä ja maassa asuneita suomalaisia siirtolaisia. Boijer asettui vuonna 1920 asumaan Vanajaan Hämeenlinnan lähelle. Hän osti veljensä, rautateiden protokollakirjuri Karl Edvard Boijerin (1869–1934) kanssa huvilatontit Alajärven rannalta ja rakensi huvilansa ala-Boijerin alueelle Tervaniemeen Karlin rakentaessa huvilansa ylä-Boijerin alueelle Loimalahteen. Karlin huvila on säilynyt mutta Oskarin rakentama huvila on myöhemmin purettu. Oskar Boijer oli Hämeenlinnassa mukana partioliikkeen ja maanpuolustusjärjestöjen toiminnassa. Hänen pojistaan yksi kaatui talvisodan aikaan Viipurinlahden taisteluissa ja toinen liittyi vapaaehtoisena SS-joukkoihin ja kaatui syksyllä 1941 Rostovin itäpuolella.

Kirjallisuutta

• Mikko Uola : Suomalaiset Afrikkaa etsimässä: Boijer-veljesten ja C. T. Erikssonin vaiheita eteläisessä Afrikassa 1890-luvulta lähtien. Sukuyhdistys Boijer-Poijärvi, Helsinki 1976
• Tarja Lappalainen : Surman suusta maineen poluille - Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla. Aurinko Kustannus, Helsinki 2018 ISBN 978-952-230-643-2

Aiheesta muualla

• Suomalaisten suhteesta kolonialismiin uutta tietoa, Jyväskylän yliopisto 27.1.2022
• Suomalainen rakensi Englannin imperiumia, Suomen Kuvalehti, 18.02.1939, nro 7, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot