Otto Hofmann

Hoffman Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä.

Otto Hofmann (16. maaliskuuta 1896 Innsbruck, Itävalta – 31. joulukuuta 1982 Bad Mergentheim, Saksa) oli itävaltalainen SS-kenraaliluutnantti natsi-Saksan ja toisen maailmansodan aikana. Hoffman osallistui rotu- ja asutusasiantoimiston johtajana Wannseen konferenssiin, jossa johtavat kansallissosialistit päättivät juutalaisten lopullisesta tuhoamisesta.^lähde?

Elämä

Hoffman syntyi Itävallassa, mutta kävi koulunsa pääsääntöisesti Münchenissä Etelä-Saksassa.^lähde?

Hofmann osallistui ensimmäisen maailmansotaan aluksi baijerilaisessa kenttätykistörykmentissä. Hänet palkittiin I. ja II. luokan rautaristein ja ylennettiin luutnantiksi maaliskuussa 1917. Samaan aikaan siirtyi yhteysupseeriksi ilmavoimiin. Hänen koneensa ammuttiin alas itärintamalla ja hän joutui venäläisten vangiksi saman vuoden kesäkuussa, mutta viiden viikon sotavankeuden jälkeen Hofmann onnistui pakenemaan ja palaamaan Saksaan. Paluunsa jälkeen häntä alettiin kouluttamaan lentäjäksi, mutta hän valmistui vasta sodan jälkeen 1919, jolloin hänet kotiutettiin siviilielämään. Hän osallistui lyhyesti Freikorpsin toimintaan. Sodan aikana hän oli mennyt naimisiin viinialalla töissä olleen Carl Giessingin tyttären kanssa. Vuodesta 1920 alkaen Hoffman toimi itsekin viinin tukkumyyjänä, kunnes otti eron vaimostaan ja aloitti oman yrityksen viiniesittelijänä 1925. Hän avioitui uudelleen tammikuussa 1927.^lähde?

Hofmann liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen 1923 jäsennumerolla 145,729 ja edelleen SS:ään 1931. Keväällä 1933 hieman kansallissosialistisen puolueen valtaannousun jälkeen Hoffmanista tuli kokoaikainen SS-upseeri. Hän toimi johtotehtävissä SS:n eri virastoissa, kunnes 1936 hän siirtyi SS:n johtaja Heinrich Himmlerin ja SS-kenraali Richard Walther Darrén perustamaan Rotu- ja asutusasiantoimistoon päälliköksi^lähde?.

Toinen maailmansota

Hoffman nousi Rotu- ja asutusasiantoimiston johtajaksi heinäkuussa 1940. Tässä tehtävässä hän vastasi Puolalta ja Neuvostoliitolta vallattujen alueiden saksalaistamisesta. Tehtävään kuului halukkaiden saksalaisten ohjaaminen uusille alueille ja vastaavasti alkuperäisten asukkaiden poistaminen. Hän myös vastasi vallattujen alueiden asukkaiden rotutesteistä. Hänen toimistolleen kuului myös ohjelma, jossa rodullisesti kelvokkaiksi katsotut puolalaislapset kaapattiin vanhemmiltaan SS:n kasvatettavaksi. Tammikuussa 1942 hän osallistui Reinhard Heydrichin johtamaan Wannseen konferenssiin, jossa pyrittiin saamaan aikaiseksi lopullinen ratkaisu juutalaisten tuhoamiseksi. Huhtikuussa 1943 hänet siirrettiin Stuttgartiin Lounais-Saksan alueen (Württemberg, Baden ja Elsass) SS:n ja poliisin johtajaksi. Hän oli myös paikallisen sotilaspiiri IV:n sotavankiloiden ylin johtaja.^lähde?

Sodan jälkeen

1947 Hoffman oli syytettynä sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan Rotu- ja asutusasiantoimiston toimintaa käsitelleessä RuSHA-oikeudenkäynnissä. 7. maaliskuuta seuraavana vuonna Hoffman tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen. Hänet kuitenkin armahdettiin ja vapautettiin Landsbergin vankilasta jo huhtikuussa 1954. Tämän jälkeen hän toimi virkamiehenä Württembergissä kuolemaansa saakka.^lähde?

Aiheesta muualla

• Hoffmanin kuulustelupöytäkirjoja 1946-48 (saksaksi)