Paavo Heininen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paavo Heininen vuonna 1982.

Paavo Johannes Heininen (13. tammikuuta 1938 Helsinki[1] – 18. tammikuuta 2022 Järvenpää[2][3]) oli suomalainen säveltäjä ja pianisti sekä Sibelius-Akatemian pitkäaikainen professori.[4]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heininen opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa sekä pianonsoittoa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa. Sävellystä hänelle opettivat Aarre Merikanto, Einojuhani Rautavaara, Einar Englund ja Joonas Kokkonen. Suoritettuaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon vuonna 1959 ja sävellysdiplomin vuonna 1960[1] hän jatkoi opintojaan Kölnissä ja New Yorkin arvostetussa Juilliard School of Musicissa.[5]

Heininen oli suomalaisen musiikin keskeisimpiä modernisteja. Hänen tuotantonsa jaetaan usein hieman pelkistäen kahteen tyylikauteen: dodekafoniseen (n. 1957–1975) ja jälkisarjalliseen (1976–). Heiniseen lyötiin alusta saakka tietynlaista Suomen musiikin ”kauhukakaran” leimaa. Monet hänen teoksistaansa joutuivat modernistisuutensa ja esitysteknisen haastavuutensa vuoksi odottamaan kauankin ensiesityksiään. Tässä mielessä Heinisen kohtalotoverina voidaan pitää hänen opettajaansa Aarre Merikantoa.

Paavo Heininen toimi sävellyksen opettajana Sibelius-Akatemiassa ja oli siten kasvattamassa merkittävää säveltäjäsukupolvea. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Magnus Lindberg, Kaija Saariaho ja Jouni Kaipainen.

Heininen tunnettiin myös erinomaisena pianistina, ja hän soitti useiden pianoteostensa kantaesitykset. Pianosonaatin Poesia squillante ed incandescente (’Hehkuva ja helisevä runoelma’) nimi tiivistää jotain olennaista Heinisen käyttämästä pianotyylistä.

Heiniselle myönnettiin Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitali 6. joulukuuta 1987.[6]

Tuotannosta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinistä voidaan pitää ensi sijassa orkesterisäveltäjänä. Hänen tuotantonsa keskeisiä teoksia ovat viisi sinfoniaa, neljä pianokonserttoa, konsertto alttosaksofonille ja orkesterille, viulukonsertto, sellokonsertto, Adagio ("konsertto orkesterille variaatioiden muodossa"), Poesia squillante ed incandescente, jousikvintetto, ...tyttöjen kävely ruusulehdossa... jousiorkesterille sekä oopperat Silkkirumpu ja Veitsi.

Heininen sävelsi lukuisia kamarimusiikki- ja sooloteoksia erilaisille kokoonpanoille, 2000-luvun aikana muun muassa pianolle ja uruille. Hänen huilukonserttonsa[7] Autrefois kantaesitettiin syksyllä 2010 Lappeenrannan kaupunginorkesterin konsertissa. RSO kantaesitti Heinisen Eläinten Te Deum -oratorion kaksi osaa konsertissaan tammikuussa 2013 ("Kaukametsä" ja "Musta kehtolaulu").

Keskeisiä teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oopperat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Silkkirumpu op. 45 (1981–83, kantaesitys Suomen Kansallisoopperassa 1984)
  • Veitsi op. 55 (1985–88, kantaesitys Savonlinnan oopperajuhlilla 1989)

Sinfoniat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sinfonia nro 1 op. 3 (1958/60)
  • Sinfonia nro 2 Petite symphonie joyeuse op. 9 (1962)
  • Sinfonia nro 3 op. 20 (1969/77)
  • Sinfonia nro 4 op. 27 (1971)
  • Sinfonia nro 5 op. 80 (2001–02)
  • Sinfonia nro 6 op. 132 (2015)
  • Sinfonia nro 7 op. 144 (2021)

Konsertot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pianokonsertto nro 1 op. 13 (1964)
  • Pianokonsertto nro 2 op. 15 (1966)
  • Deux chansons sellolle ja orkesterille (tai pianolle) op. 31 (1976)
  • Pianokonsertto nro 3 op. 46 (1981)
  • Saksofonikonsertto op. 50 (1983)
  • Sellokonsertto op. 53 (1985)
  • Viulukonsertto op. 75 (1999)
  • Pianokonsertto nro 4 op. 81 (2001/05)
  • Huilukonsertto Autrefois op. sine num. xxi (2008/10)
  • Urkukonsertto Aiolos op. 131 (2012)

Muita orkesteriteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tripartita op. 5 (1959)
  • Konsertto jousiorkesterille op. 6 (1959/63)
  • Soggetto op. 10 (1963)
  • Adagio op. 12 (1963/66)
  • Arioso jousille op. 16 (1967)
  • Dia op. 36 (1979)
  • Tritopos op. 38 (1977)
  • Attitude op. 44 (1980)
  • ...tyttöjen kävely ruusulehdossa... jousille op. 47 (1982)
  • Dicta kamariyhtyeelle op. 49 (1983)
  • KauToKei jousille op. 52 (1985)
  • The Well-balanced Dancer op. 66a–k (1994–2000) (11 eri teosta samasta materiaalista jousi- ja kamariorkesterille)

Kamarimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jousikvartetto nro 1 Kwartet smyczkowy op. 32c (1974)
  • Jousikvartetto nro 2 Anadyr.mpl op. 64 (1992/94)
  • Jousikvartetto nro 3 Austin Flint's String Quartet op. 101 (2006)
  • Kvintetto huilulle, saksofonille, pianolle, vibrafonille ja lyömäsoittimille op. 7 (1961)
  • Musique d'été huilulle, klarinetille, viululle, sellolle, cembalolle, vibrafonille ja lyömäsoittimille op. 11 (1963/67)
  • Sonaatti viululle ja pianolle op. 25 (1970)
  • Jeu I huilulle ja pianolle op. 42 (1980)
  • Jeu II viululle ja pianolle op. 43 (1980)
  • Short I klarinetille ja sellolle (tai sooloklarinetille) op. 58 (1990)
  • Utazawa no e (Short II) huilulle ja kitaralle op. 61 (1991)
  • Anadyr.img saksofonikvartetille op. 63 (1993)
  • Jousikvintetto op. 78 (2000)
  • Täällä pianolle ja uruille op. 86 (2003)
  • Quincunx pianolle ja uruille op. 88 (2002–03)
  • Pianotrio op. 91 (2002/03)
  • Viherre huilulle, klarinetille, sellolle ja harmonikalle op. 96 (2005)
  • Sonaatti oboelle ja pianolle op. 106 (2008–09)
  • Sonaatti saksofonille ja pianolle op. 108 (2008)
  • Sonaatti kahdelle pianolle op. 109 (2008–10)
  • Sonaatti klarinetille ja pianolle op. 111 (2008/10)
  • Sykerre puhallinkvintetille op. 113 (2010)
  • Vaskikaari vaskikvintetille op. 115 (2010)

Soolosoittimille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pianolle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Toccata op. 1 (1956)
  • Sonatina 1957 op. 2 (1957)
  • Libretto della primavera op. 28 (1971)
  • Poesia squillante ed incandescente op. 32a (1974)
  • Préludes-Études-Poèmes op. 32b (1974)
  • Poésies-périphrases op. 32d (1975)
  • Cinq moments de jour op. 51 (1984)
  • Lamentation and Praise op. 68 (1995)
  • Mazurki op. 79 (2001)

Uruille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Oculus aquilae op. 18 (1968)
  • Touché op. 57 (1989)
  • KotiKouluKirkko I–II op. 83 (2001–02)

Muille

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Discantus I alttohuilulle op. 14 (1965)
  • Discantus II klarinetille op. 21 (1969)
  • Discantus III saksofonille op. 33 (1976)
  • Cantilena II sellolle op. 26 (1970)
  • Cantilena III viululle op. 34 (1976)
  • Touching kitaralle op. 40 (1978)
  • Beateth lyömäsoittimille op. 48 (1982)

Vokaalimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cantico delle creature baritonille ja orkesterille tai pianolle tai uruille op. 17 (1968)
  • The Autumns sekakuorolle op. 22 (1970)
  • Schatten der Erde mezzosopraanolle ja pianolle op. 30 (1973)
  • Reality sopraanolle ja 10 soittimelle op. 41 (1978)
  • Four Lullabies mieskuorolle op. 56a (1986)
  • Poetiikka mieskuorolle op. 56b (1986–90)
  • Tarinankulmia sekakuorolle op. 67 (1994)
  • Hyräilyjä lauluäänelle ja pianolle op. 69 (1998)
  • Suomalainen laulukirja solistikvartetille ja pianolle op. 82 (2006)
  • Eläinten Te Deum solisteille, kuorolle ja orkesterille
    • Kaukametsä op. 77
    • Musta kehtolaulu op. 92
    • Eläinten taivas op. 93

Sävellysoppilaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 195. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
  2. ↑ Mattila, Mattias: Sibelius-Akatemian pitkäaikainen professori, säveltäjä Paavo Heininen on kuollut Yle Uutiset. 19.1.2022. Viitattu 19.1.2022.
  3. ↑ Tiikkaja, Samuli: Säveltäjä Paavo Heininen on kuollut Helsingin Sanomat. 19.1.2022. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 19.1.2022. (Tässä lähteessä syntymäpaikaksi ilmoitetaan Järvenpää.)
  4. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 163. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  5. ↑ Otavan iso musiikkitietosanakirja 2, s. 574–575. Helsinki 1977. ISBN 951-1-04191-6
  6. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 23.7.2022.
  7. ↑ Paavo Heinisen huilukonsertto kantaesitetään Lappeenrannassa Yle Uutiset. 29.9.2010. Yleisradio Oy. Viitattu 29.9.2010.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Blomstedt, Jan: Heinistä kuunnellessa. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31582-6
  • Hautsalo, Liisamaija: ”Heininen, Paavo (1938–2022)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 671–673. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
  • Heininen, Paavo: Muistinosoituksia: Kirjoituksia musiikista. (Toimittaneet Jan Blomstedt ja Kirsi Heininen-Blomstedt) Helsinki: Ntamo, 2015. ISBN 978-952-215-599-3
  • Heininen, Paavo: Vastaan, väitän. Toim. Jan Blomstedt. Helsinki: Fuga Oy, 2023. ISBN 978-952-68781-8-8.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paavo_Heininen&oldid=22689858”