Pankkiautomaatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ottopisteen automaatti Helsingissä.
Pankkiautomaatti Hollannissa.
Pankkiautomaatti Saksassa.

Pankkiautomaatti on käteisrahan nostoon tai laskujen tilisiirtona maksamiseen tarkoitettu automaatti.[1] Pankkiautomaatit toimivat useimmiten ympäri vuorokauden lukuun ottamatta huoltotaukoja, jotka ovat usein aamuyöllä. Pankkiautomaatteja on aikaisemmin kutsuttu nimillä seteliautomaatti ja pikapankki. Uudempi termi on käteisautomaatti.

Pankkiautomaatin käyttöä varten asiakkaalla on pankkiautomaattikortti, pankkikortti, luottokortti tai prepaid-kortti.

Pankkiautomaatit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pankkiautomaateista yleisimpiä ovat Loomis Automatia Oy:n (aiemmin Automatia Pankkiautomaatit Oy) ylläpitämät Ottopiste-automaatit. Vuonna 2020 Suomessa oli noin 1 200 Ottopistettä ja noin 500 Nokas CSM Oy:n Nosto-automaattia.

Ottopiste-automaateista voi nostaa 20 ja 50 euron seteleitä. Nosto-automaateista nostettavat setelit ovat 10, 20 ja 50 euroa.[2][3]

Vuodesta 2013 alkaen on TalletusOtto-automaateissa voinut noston lisäksi myös tallettaa kolikoita ja seteleitä pankkitilille.

Käteisnostojen määrä on vähentynyt selvästi. Automaattien käytön huippuvuosi oli Suomessa 2001. Tuolloin käteistä nostettiin yli 240 miljoonaa kertaa. Vuonna 2017 nostokerrat jäivät alle 110 miljoonan.[4] Pankkiautomaattien määrä on ollut laskussa, sillä käteisen käyttö on vähentynyt. Käteistä voi nostaa yhä useammasta kaupasta ja pankkiautomaattien ylläpidon on haluttu olevan kannattavampaa. Kaikissa Suomen kunnissa ei ole enää pankkiautomaatteja, koska vähäisen käytön vuoksi niitä on suljettu.

Pankkiautomaatin kannattavuusraja on Automatian mukaan 8 000–9 000 nostoa kuukaudessa. Kannattavuusrajan alittava automaatti voidaan säilyttää, jos sille saadaan tukija, joka maksaa automaatista korvausta Automatialle. Tällaisia tuettuja automaatteja on Suomessa noin 150. Automaatin tukija on esimerkiksi kauppa tai pankki, joissain harvinaisissa tapauksissa myös kunta. Kunnan tukemien automaattien määrä on vähentynyt. Korvaussumma riippuu tapahtumamäärästä ja on enintään tuhatkunta euroa kuussa. Automaatti voidaan säilyttää myös, jos välimatkaa lähimmälle automaatille on yli 20 kilometriä.[5] Nosto-automaateilla käyttäjäraja on Ottopisteitä matalampi, joten Nosto-automaatteja on sijoitettu Ottopistettä hiljaisempiinkin paikkoihin.[4]

Automaatin käytöstä voi periä kuluttajalta maksun. Noston hinnan on 2017 alusta oltava pankin asiakkaalle sama kaikissa EU:n alueella sijaitsevissa automaateissa. Nosto-automaattien käytöstä perittiin aiemmin erillinen maksu, mutta maksu poistui vuoden 2017 alusta.[4]

Vuoden 2017 lehtitietojen mukaan Automatia on laskuttanut pankkeja automaatin käytöstä alle 20 senttiä/nosto, kun taas Nokas on voinut periä pankeilta noin 80–90 senttiä/nosto.[4]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ensimmäinen pankkiautomaatti asennettiin Lontoon Enfieldiin 27. kesäkuuta 1967.

Suomen seteliautomaatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seteliautomaatit edelsivät Suomessa varsinaisia pankkiautomaatteja. Kahdeksan ensimmäistä seteliautomaattia hankittiin koekäyttöön 1971. Automaatit eivät olleet yhteydessä pankkijärjestelmiin, eikä automaatilla asioiminen saanut suoraan aikaan tilitapahtumaa pankissa.[6]

Seteliautomaatista sai rahaa mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, mutta rahaa se ei vaihtanut. Konetta sai käyttää minkä tahansa pankin asiakas, joka osti pankiltaan tunnuskortin ja tunnusnumeron. Automaatti antoi 50 markan seteleitä ja määräksi sai valita korkeintaan viisi. Oton pystyi tekemään vain kerran päivässä, eikä automaatti tehnyt saldotarkastusta.

Ensimmäinen seteliautomaatti avattiin Helsingissä 24. marraskuuta 1971. Kaupungissa oli aluksi kolme seteliautomaattia: rautatieasemalla, Hakaniemessä ja Kontulan ostoskeskuksessa. Myös Espoon Tapiolassa Heikintorilla oli automaatti. Suomessa oli neljä muutakin automaattia: Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Turussa. Sittemmin automaatteja asennettiin muillekin paikkakunnille.

Seteliautomaatit olivat pankkiryhmien yhteisen seteliautomaattitoimikunnan hanke. Laitteistona käytettiin ruotsalaista Bankomat-seteliautomaattia. Seteliautomaateista ei tullut suosittuja. Ensimmäisen vuoden aikana laitteissa oli toimintahäiriöitä. Koekäyttöä jatkettiin harvalukuisen automaattiverkoston avulla.[6]

Suomen pankkiautomaatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pankkiautomaatit, jotka olivat on line -yhteydessä pankkijärjestelmään, tulivat Suomeen 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Niistä tuli nopeasti suosittuja. Ensimmäisen vuosikymmenen aikana pankkiautomaateista sai käteistä rahaa ja saldotietoja.[6]

Suomen Yhdyspankki avasi ensimmäisen reaaliaikaisen MiniSyp-pankkiautomaatin Tampereella 4.5.1978. Samana vuonna SYP avasi automaatin myös Turussa, Heinolassa, Porissa ja Varkaudessa. Keväällä 1980 MiniSyp-automaatteja oli jo 49, ja vuoden 1981 lopussa yllettiin 80:een. Automaateilla tehtiin tuossa vaiheessa 170 000 tapahtumaa kuussa.[6]

Kansallis-Osake-Pankin eli KOP:n vastaava RahaRoope-automaatti avattiin 1980.[7]

Suomen Työväen Säästöpankki (STS) avasi pankkiautomaattinsa vuonna 1981. STS käytti automaateistaan nimitystä pikapankki.[8] Syksyllä 1985 STS:llä oli 163 pankkiautomaattia, mikä oli yli kymmenesosa kaikista Suomen pankkiautomaateista. Samana vuonna STS:n automaatit liitettiin yhteiskäyttöön: STS:n asiakkaat saattoivat käyttää toisten pankkien automaatteja ja päinvastoin. Automaatin käyttöön tarvittavia kortteja eli STS:n ”pankkiavaimia” oli yli 100 000 vuonna 1986.[9]

Ottopiste-automaatit avattiin vuonna 1994.[7]

Pankkiautomaatit olivat pankeille tapa säästää työvoimakustannuksissa. SYP arvioi 1978, että viisi pankkiautomaattia säästi 6,5 pankkivirkailijan kustannukset. Aikaa myöten automaateista tuli kuitenkin kustannusrasite, sillä niidenkin ylläpito ja huolto vaativat henkilötyötä. Liian tiheäksi kasvaneen automaattiverkoston karsimiseksi ja huollon keskittämiseksi pankit perustivat 1994 yhteisen yhtiön, joka hallinnoi käteisrahaa jakavia pankkiautomaatteja. Kustannusten karsimista joudutti Suomessa ollut pankkikriisi.[6]

Laskunmaksuautomaatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nordean maksuautomaatti.

Laskunmaksuautomaatti, laskuautomaatti tai maksuautomaatti on pankkiautomaatti, jolla asiakas voi maksaa laskunsa tilisiirtona.[10]

Laskujen maksu on käteisrahan nostoa ja saldotarkistusta teknisesti vaativampaa. Kustannus- ja käytettävyyssyistä laskunmaksua ei Suomessa yhdistetty käteisen jakoon, vaan sitä varten rakennettiin erilliset laskunmaksuautomaatit.[6]

SYP avasi ensimmäiset laskunmaksuautomaattinsa vuoden 1990 jälkipuoliskolla. Ensimmäinen hankintaerä oli 100 automaattia. Vuonna 1991 automaatit nimettiin Solo-tuotemerkin alle.[6]

Vuonna 2017 oli maksuautomaatteja Suomessa enään Nordealla. Muut pankit ovat poistaneet maksuautomaattejaan. Osuuspankki on perustellut laitteista luopumista niiden vähällä käytöllä ja uusien laitteiden hinnalla.[11][12][13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ↑ Otto.fi: Kysymys & vastaus Viitattu 10.7.2014
  3. ↑ Eurocash.fi: Usein kysyttyä Viitattu 10.7.2014
  4. ↑ a b c d Lassila, Anni: Lisäautomaatit voivat maksaa kuluttajalle. Helsingin Sanomat, 19.8.2017, s. B 10–11. Helsinki.
  5. ↑ Heli Saavalainen: Pankkiautomaateilla noin 150 "sponsoria". Helsingin Sanomat 9.1.2014, s. A14
  6. ↑ a b c d e f g Vihola, Teppo: Rahan ohjaaja. Yhdyspankki ja Merita 1950–2000, s. 201–203. Merita Pankki Oyj, 2000. ISBN 951-889-103-6
  7. ↑ a b http://newsroom.nordea.com/fi/2012/06/05/muistatko-taman-pankki-ja-maksuautomaatit/ (Arkistoitu – Internet Archive) Nordea: Muistatko tämän? Pankki- ja maksuautomaatit. 05.06.2012
  8. ↑ http://www.tyark.fi/sts/historia_11.htm (Arkistoitu – Internet Archive) STS:n historiaa Työväen arkiston sivuilla
  9. ↑ Soukola, Timo: Sallitun riskinoton rajat. STS-pankki ja sen edeltäjä 1980–1992, s. 191. Vantaa: Kellastupa Oy, 2008. ISBN 978-952-5787-03-0
  10. ↑ Kielitoimiston sanakirja (Hakusana laskuautomaatti.) www.kielitoimistonsanakirja.fi. Viitattu 3.10.2017.
  11. ↑ I-Mediat Oy: Maksuautomaatit vähenevät rajusti Ilkka. Viitattu 3.10.2017.
  12. ↑ toimitus: Osuuspankki poisti laskunmaksuautomaatit Tamperelainen. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 3.10.2017.
  13. ↑ Jussi Vehkasalo: Verkkopankkien tunnuslukukortti jää historiaan – maksuautomaatit säilyvät "toistaiseksi" Helsingin Uutiset. Viitattu 3.10.2017.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pankkiautomaatti.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pankkiautomaatti&oldid=22801851”