Paracryphiaceae
| Paracryphiaceae | |
|---|---|
 Quintinia serrata |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Yläluokka: | Euphyllophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Paracryphiales |
| Heimo: |
Paracryphiaceae Airy-Shaw |
| Synonyymit | |
|
|
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Paracryphiaceae on koppisiemenisten Paracryphiales-lahkon ainoa heimo, jossa on joitakin lounaisen Tyynenmeren alueen puita ja pensaita.[1]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimon kasvit ovat ainavihantia puita tai pensaita, joilla on kierteinen lehtiasento. Nelilukuiset kukat sijaitsevat terttumaisissa kukinnoissa. Sekä verho- että terälehdet ovat erillisiä. Hetiö on heimossa hyvin vaihteleva; ponnenpuoliskot ovat lokerositeeseen uponneita. Hedelmä on tavallisesti liiteluomainen kota.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paracryphiaceae on kotoisin Filippiineiltä Uuteen-Seelantiin ja Uuteen-Kaledoniaan ulottuvalta alueelta.[1]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heimoon kuuluu kolme sukua ja 36 lajia. Sen jakautuminen eri kehityslinjoiksi on arvioitu alkaneen noin 101 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella. Etelä-Ruotsin myöhäisliitukautisista kallioista tunnetaan fossiilisena laji Silvianthemum suecicum, jonka iäksi arvioidaan noin 83,5 miljoonaa vuotta. Siinä on eräitä piirteitä, jotka viittaavat sukulaisuutta erityisesti nykyisen Quintinia-suvun kanssa, joskin eroja on siitepölyssä, heteiden määrässä, ponnen kiinnittymisessä palhoon ja emiön vartaloissa. Samanlaisia piirteitä on samoista kerrostumista löydetyllä Bertilanthus scanicus -lajilla. Fossiilit osoittavat, että heimon levinneisyys on menneisyydessä ollut toisenlainen kuin nykyään, tosin edellä mainittujen fossiilien on ajateltu kuuluvan Cornales-lahkoon, mikä sopisi paremmin niiden morfologiaan ja maantieteelliseen levinneisyyteen.[1]
Heimon kolmea sukua on systematiikan historiassa heitelty paikasta toiseen ja toisistaan erillään muun muassa teekasvien (Theaceae), rikkokasvien (Saxifragaceae), kelasköynnöskasvien (Celastraceae), orjanlaakerikasvien (Aquifoliaceae) ja jopa heimon Trimeniaceae yhteyteen.[1]
Quintinia A.DC.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun 25 ainavihantaa pensas- ja puulajia kasvaa Filippiineillä ja Uudesta-Guineasta Uuteen-Seelantiin ja Uuteen-Kaledoniaan ulottuvalla alueella. Kasveihin kerääntyy alumiinia ja niissä on eräitä iridoideja ja ellaghappoa. Kasvit ovat kilpimäisten suomujen peittämiä. Silmut ovat suomuttomat, ja lehdet ovat tavallisesti sahalaitaiset, korvakkeettomat. Kukinto sijaitsee lehtihangassa (tai terminaalisesti?) ja on haaraton. Kukat voivat olla myös viisilukuisia. Verhiö ei suojaa kukkanuppua ja on erilehtinen, kuten on teriökin. Heteenponnet kiinnittyvät palhoihin tyvestään. Yhdislehtinen, 3–5 emilehden muodostama sikiäin on kehänalainen, ja siinä on laitaistukat, joissa on kussakin kolme tai useampia siemenaiheita. Sikiäimen päällä on mesiäinen, ja vartalo on pitkähkö ja tukeva; luotit ovat isoja. Kota on verhiöllinen ja avautuu liiteluomaisesti.[1]
Paracryphia Baker f.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun ainoa laji Paracryphia alticola kasvaa Uudessa-Kaledoniassa. Sen soluissa on oksalaattikiteitä, ja karvat ovat yksisoluisia. Silmu on suomuinen. Lehdet ovat tavallisesti hammaslaitaiset. Kasvi on sekasopuinen niin, että samassa yksilössä voi olla sekä kaksineuvoisia että hedekukkia (andromonoeekkisyys). Kukinto on terminaalinen ja haarainen, ja kukat ovat perättömiä. Kehälehdet ovat karisevia. Heteitä on 8–11, ja sikiäin koostuu 8–15 yhteen kasvaneesta emilehdestä, joiden keskeltä erilliset vartalot nousevat. Kukassa ei ole mesiäistä. Kussakin emilehdessä on neljä siemenaihetta, joiden nukelluksessa on laitasolukko (krassinukellaattinen eli paksusydäminen siemenaihe). Kota avautuu tyvestä alkaen ja siinä on pysyvä keskipylväs. Siemenet ovat siivellisiä, ja alkeisjuuri on suhteellisen pitkä.[1]
Lajin puusolukon anatomiaa on pidetty eräänä primitiivisimmistä koppisiemenisten joukossa.[1]
Sphenostemon Baill.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suku käsittää kymmenen Uudessa-Guineassa, Australian Queenslandissa ja Uudessa-Kaledoniassa kasvavaa, yleensä pientä ja ainavihantaa, puulajia. Soluissa on tavallisesti oksalaattikiteitä, minkä voi nähdä lehtilavan alapinnalla kohoumina. Lehdet ovat tavallisesti kierteisasentoisia, harvoin vastakkaisia, ja lapa on tavallisesti hammaslaitainen. Vähäpätöiset korvakkeet kiinnittyvät varteen. Varsipäätteinen kukkaterttu on haaraton ja pienikukkainen. Kehälehdet ovat tavallisesti ristikkäisiä. Heteet ovat kohdakkain kehälehtien kanssa tai niitä on jopa 12. Palhot tai lokerositeet ovat massiivisia. Kahdesta yhtyneestä emilehdestä muodostuneessa sikiäimessä on kärki-istukka, johon kiinnittyy kaksi tai joskus neljä siemenaihetta. Luotti on kookas ja pallomainen, vartaloton. Hedelmä on muista heimon suvuista poiketen marja, jossa on kaksi siementä; siemenen endospermi voi olla kirjava.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001–). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Quintinia-suvun levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/Quintiniaceae.gif
- Lajin Paracryphia alticola levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/paracryphiaceaemap.gif
- Sphenostemon-suvun levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/sphenostemonaceaemap.gif
- kuvia, Paracryphia: http://angio.bergianska.se/Bilder/asterids/Paracryphiales/Paracryphiaceae/Paracryphia/
- kuvia, Sphenostemon: http://www.endemia.nc/flore/fiche4952.html
