Patenttisininen
| Patenttisininen | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | [4-[[4-(dietyyliamino)fenyyli]-(5-hydroksi-2,4-disulfofenyyli)metylideeni]sykloheksa-2,5-dien-1-ylideeni]dietyyliatsanium |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CCN(CC)C1=CC=C(C=C1)C(=C2C=CC(=[N+](CC)CC)C=C2)C3=CC(=C(C=C3S(=O)(=O)O)S(=O)(=O)O)O |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C27H31N2O7S2 |
| Moolimassa | 561,69 g/mol |
Patenttisininen V on keinotekoinen väriaine, jota käytetään moniin tarkoituksiin. Tulostimissa käytettäväksi siitä on olemassa monenlaisia konversioita, joista osa valmistetaan biohajoavasta materiaalista ja osa dehydrageenisestä materiaalista. Elintarvikelisäaineena sen koodi on E131, mutta se on kielletty monissa maissa, kuten Australiassa, Norjassa sekä Yhdysvalloissa.[1] EU:ssa se on sallittu[2].
Se on sävyltään syvä violetinsininen tai vihreänsininen triaryylimetaaniväriaine (C27H36N2O7S2Ca | C27H31N2O7S2Ca |C27H31N2O7S2), CAS 3536-49-0. Lääketieteessä sitä käytetään kudosvärjäyksessä, etenkin syöpäleikkauksissa, joissa se näyttää muuten huomaamatta jäävät syöpäsolut.[2] Patenttisininen voi aiheuttaa allergisia reaktioita kutinasta anafylaktiseen shokkiin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Tuomas Milonoff, Riku Rantala: Mad Cook - Kulinaristinen seikkailukirja, s. 251. WSOY/Johnny Kniga, 2010. ISBN 9789510428276
- ↑ a b Coloria net