Paul Auster

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paul Auster
Paul Auster Brooklynin kirjamessuilla vuonna 2010.
Paul Auster Brooklynin kirjamessuilla vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt3. helmikuuta 1947
Newark, New Jersey, Yhdysvallat
Kuollut30. huhtikuuta 2024 (77 vuotta)
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiPaul Benjamin
Äidinkielienglanti
Aikakausi 1974–2023
Kirjallinen suuntauspostmodernismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
paul-auster.com
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Paul Benjamin Auster, salanimi Paul Benjamin, (3. helmikuuta 1947 Newark, New Jersey, Yhdysvallat[1] – 30. huhtikuuta 2024[2]) oli yhdysvaltalainen kirjailija, kriitikko, kääntäjä[3], elokuvakäsikirjoittaja[4] ja elokuvaohjaaja.

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Auster syntyi Newarkissa New Jerseyssä[5] keskiluokkaiseen itävallanjuutalaiseen perheeseen[6] Hän oli vanhempi Samuel ja Queenie Austerin kahdesta lapsesta.[7]

Auster kertoi myöhemmin, että hänen vanhempiansa parisuhde oli vaikea ja että hänellä itsellään oli etäinen suhde isäänsä. Hän vetäytyi nuorena baseballin ja kirjallisuuden pariin ja alkoi kirjoittaa tarinoita, joihin hän sai inspiraatiota isoäidiltään saamasta kuusiosaisesta Robert Louis Stevenson -kokoelmasta.[7]

Auster opiskeli Columbian yliopistossa, missä hän osallistui 1968 opiskelijamielenosoituksiin. Hän suoritti vertailevasta kirjallisuudentutkimuksesta sekä alemman korkeakoulututkinnon että maisterintutkinnon.[7]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auster asui Ranskassa 1971–1974, missä hän elätti itsensä monilla erilaisilla töillä. Hän myös käänsi Stéphane Mallarmé, Jean-Paul Sartren ja Georges Simenonin töitä sekä kirjoitti runoutta ja yksinäytöksisiä näytelmiä.[8] Austerin ensimmäinen oma kirja oli runokokoelma A Little Anthology of Surrealist Poems, joka julkaistiin 1972.[9]

Austerin isä kuoli 1979, mikä sai hänet kirjoittamaan muistelmateosta Yksinäisyyden äärellä, joka julkaistiin 1982.[10] Austerin ensimmäinen romaani Squeeze Play julkaistiin 1984 pseudonyymillä Paul Benjamin.[11]

Austerin läpimurto oli kokeellinen salapoliisiteos New York -trilogia, joka julkaistiin 1987 yhtenä niteenä. Siihen kuuluivat teokset Lasikaupunki (1985), Aaveita (1986) ja Lukittu huone (1986). Lasikaupunki kertoo rikoskirjailijasta, joka sotkeutuu mysteeriin. Aaveita puolestaan kertoo Blue-nimisestä yksityisetsivästä, joka tarkkailee henkilöä Black asiakkaalle White. Lukitussa huoneessa puolestaan kadonneen kirjailijan elämäkertaa työstävä kirjailija hiljalleen omaksuu kohteensa identiteetin.[1] Austerilla oli vaikeuksia saada Lasikaupunki julkaistuksi, sillä sen oli hylännyt 17 kustantajaa, ennen kuin pieni kalifornialainen kustantaja otti sen julkaisuohjelmaansa.[7]

Auster käytti Lukitun huoneenkin jälkeen päähenkilöä, joka pakkomielteisesti tutkii jonkun toisen elämää. Tällaisia teoksia ovat Kuun maisemissa (1989) ja Leviatan (1992). Muita saman kauden romaaneja ovat Sattuman soittoa (1990) ja Mr Vertigo (1994).[1]

Illuusioiden kirjan (2002) päähenkilö uppoutuu omalaatuiseen mykkäelokuvien tähden elämään selviytyäkseen vaimonsa ja lapsensa kuolemasta. Matkoja kirjoittajankammiossa (2007) teoksen päähenkilö puolestaan yrittää selvittää omaa identiteettiään ja sitä, miten hän on päätynyt huoneeseen, jossa parhaillaan istuu. Mies pimeässä (2008) käsittelee iäkästä, toivotonta ja unettomuudesta kärsivää kirjallisuuskriitikkoa, joka kehittää öisin mielessään dystooppisen vaihtoehtotodellisuuden. Sunset Parkissa (2010) joukko nuoria asuu Brooklynissä hylätyssä rakennuksessa.[1]

Kriitikot pohtivat usein Austerin teosten omaelämäkerrallisten ainesten laajuutta, sillä Auster tutki teoksissaan usein minuutta ja käytti hyvin paljon toisiaan muistuttavia kirjailijahahmoja. Teoksessa Näkymätön (2009) päähenkilön historia muistuttaa huomattavasti Austerin omaa henkilöhistoriaa, mutta toisaalta tapahtumat ovat hyvin selkeästi fiktiivisiä. Talvipäiväkirja (2012) puolestaan ei ollut fiktiivinen teos, mutta sen Auster on kirjoittanut silti toisessa persoonassa. Kirja sisältää itsetutkiskeluja, joiden seassa on luetteloitu Austerin kokemuksia, mieltymyksiä ja matkoja. Report from the Interior (2013) käsittää samanlaisia anekdootteja yhdistettynä syvempiin pohdintoihin.[1]

4 3 2 1 (2017) oli Austerin ensimmäinen romaani seitsemään vuoteen. Sen päähenkilö elää neljä eri elämää, sillä jokainen sisältää neljä versiota tapahtumista. Austerin esseitä ja omaelämäkerrallisia kirjoituksia on koottu vuonna 2019 ilmestyneisiin teoksiin Talking to Strangers: Selected Essays, Prefaces, and Other Writings, 1967–2017 ja Groundwork: Autobiographical Writings, 1979–2012. Elämäkertateos Burning Boy: The Life and Work of Stephen Crane puolestaan ilmestyi 2021.[1] Austerin viimeinen romaani Baumgartner ilmestyi 2023.[7]

Austerin elokuvia ovat Smoke (1995; käsikirjoitus), Blue in the Face (1995, ohjaus yhdessä Wayne Wangin kanssa, käsikirjoitus) ja Nainen sillalla (1998; käsikirjoitus ja ohjaus) ja The Inner Life of Martin Frost (2007; ohjaus).[4]

Tyyli ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auster oli ahkera kirjoittaja ja julkaisi 1980-luvun alun jälkeen uuden teoksen lähes joka vuosi. Hän kirjoitti kuusi tuntia päivässä ja usein viikon jokaisena päivänä. Hänen teoksiinsa kuuluu 18 romaania, useita muistelmateoksia, omaelämäkerrallisia teoksia, näytelmiä ja käsikirjoituksia sekä novelli-, essee- ja runokokoelmia.[7] Auster käytti kirjoittamiseen usein täytekynää, sillä häntä miellytti sen synnyttämä tunne, että teksti tuli suoraan itsestä paperille. Auster muutti käsin kirjoitetut muistiinpanonsa Olympia-merkkisellä kirjoituskoneella valmiiksi käsikirjoitukseksi. Hän ikuisti kirjoituskoneensa teokseen The Story of My Typewriter (2002), johon kuvitukset teki taiteilija Sam Messer.[7]

Auster luetaan tavallisesti postmodernistiksi. Austerin tyyli on lakoninen ja viileän humoristinen.[3] Teosten kertoja on usein epäluotettava ja juoni on jatkuvassa muutoksessa. Auster käsittelee monissa kirjoissaan sattumaa, mahdollisuuksia ja kohtaloa.[10] Hänen romaaniensa henkilöhahmojen identiteetti on usein häilyvä, ja tapahtumien kulkua määrittelee voimakkaasti sattuma. Lasikaupungin päähenkilö Daniel Quinn toteaakin: ”Todellista on vain sattuma”. Samoin Austerin teoksissa on runsaasti metafiktiota, jossa fakta ja fiktio kietoutuvat yhteen niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan. Esimerkiksi Lasikaupungin Quinn, salanimeen kätkeytyvä rikoskirjailija William Wilson ja yksityisetsivä nimeltä Paul Auster saavat miettimään faktan ja fiktion suhdetta.lähde?

Auster oli kotoisin New Jerseystä, mutta hänet tunnetaan erityisesti New Yorkin Brooklyniin sijoittuvista teoksistaan. Hän piti yllä alueen kirjallista perintöä mutta myös inspiroi 1990-luvulta alkaen monia uuden sukupolven brooklyniläisiä kirjailijoita.[7]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auster asui Brooklynissa New Yorkissa toisen vaimonsa, kirjailija Siri Hustvedtin kanssa. Heidän tyttärensä Sophie Auster on näyttelijä ja laulaja.[12]

Auster oli aiemmin naimisissa kirjailija Lydia Davisin kanssa. He erosivat vuonna 1978. Heidän poikansa Daniel Auster kuoli huumeiden yliannostukseen 44-vuotiaana huhtikuussa 2022. Puoli vuotta aiemmin Daniel Austerin alle yksivuotias tytär oli kuollut fentanyyli- ja heroiinimyrkytykseen. Daniel Austeria syytettiin tytön kuolemasta, ja hänet oli päästetty takuita vastaan odottamaan oikeudenkäyntiä.[13]

Paul Austerilla todettiin syöpä joulukuussa 2022,[14] ja hän kuoli keuhkosyövän aiheuttamiin komplikaatioihin huhtikuussa 2024[2].

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaneja, esseitä ja tietokirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Baabelin perilliset: Esseitä 1970–1979. Suomentanut Arto Schroderus. Loki-Kirjat, 1998
  • The Invention of Solitude, 1982, kaksi esseetä, suom. Yksinäisyyden äärellä. Suomentanut Erkki Jukarainen. Tammi, 2005
  • New York -trilogia, suom. New York -trilogia. Suomentaneet Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola Tammi, 2002. Keltainen pokkari. ISBN 978-951-31-5895-8. :
    • City of Glass, 1985, suom. Lasikaupunki. New York -trilogia 1. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Tammi, 1988
    • Ghosts, 1986, suom. Aaveita. New York -trilogia 2. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Tammi, 1988
    • The Locked Room, 1986, suom. Lukittu huone. New York -trilogia 3. Suomentaneet Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola. Tammi, 1989
  • In the Country of Last Things, 1987
  • Moon Palace, 1989, suom. Kuun maisemissa. Suomentaneet Jukka Jääskeläinen ja Jukka Sirola. Tammi, 1990
  • The Music of Chance, 1989, suom. Sattuman soittoa. Suomentanut Erkki Jukarainen. Tammi, 1992
  • Leviathan, 1992, suom. Leviatan. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Keltainen kirjasto 273. Tammi,1994.
  • Auggie Wren’s Christmas Story, 1992
  • Mr. Vertigo, 1994, suom. Mr Vertigo. Suomentanut Jukka Jääskeläinen. Keltainen kirjasto 297. Tammi, 1997
  • Smoke, 1995, elokuvakäsikirjoitus
  • Blue in the Face, 1995, elokuvakäsikirjoitus yhdessä Wayne Wangin kanssa
  • The Red Notebook, 1995
  • Hand to Mouth, 1997
  • Lulu on the Bridge, 1998, oma elokuvaohjaus, suom. Nainen sillalla
  • Timbuktu, 1999, suom. Timbuktu. Suomentanut Arto Virtanen. Keltainen kirjasto 320. Tammi, 1999.
  • The Book of Illusions, 2002, suom. Illuusioiden kirja. Suomentanut Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 342. Tammi, 2002.
  • The Story of My Typewriter, 2002, yhdessä Sam Messerin kanssa
  • Oracle Night, 2004, suom. Oraakkeliyö. Suomentanut Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 372. Tammi, 2006.
  • The Brooklyn Follies, 2005,, suom. Sattumuksia Brooklynissa. Suomentanut Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 389. Tammi, 2008.
  • Travels in the Scriptorium, 2007
  • The Inner Life of Martin Fros, 2007
  • Man in the Dark, 2008
(Man in the Dark ja Travels in the Scriptorium yhteisjulkaisuna suomeksi nimellä Mies pimeässä, Matkoja kirjoittajankammiossa, yhteisnide. . Suomentanut Erkki Jukarainen. Keltainen kirjasto 400. Tammi, 2009.

Runoutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Unearth, 1974
  • Wall Writing, 1976
  • Fragments from the Cold, 1977
  • Facing the Music, 1980
  • Disappearances: Selected Poems, 1988
  • Ground Work: Selected Poems and Essays 1970–1979, 1990
  • Collected Poems, 2007
  • White Spaces: Selected Poems and Early Prose, 2020
  • "Kertomus", Narrative, suom. Helena Sinervo, antologioissa:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Paul Auster Encyclopedia Britannica. 30.1.2024. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b [1]
  3. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Auster, Paul”, Otavan kirjallisuustieto, s. 61. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  4. ↑ a b Paul Auster Elonetissä., viitattu 29.11.2021
  5. ↑ John Freeman, "At home with Siri and Paul", The Jerusalem Post, 3.4.2008 (englanniksi)
  6. ↑ Bestselling novelist Paul Auster, author of 'The New York Trilogy,' dies at 77 National Public Radio. Viitattu 1.5.2024.
  7. ↑ a b c d e f g h Alex Williams: Paul Auster, the Patron Saint of Literary Brooklyn, Dies at 77 NYTimes.com. 1.5.2024. The New York Times Company. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Paul Auster Fundación Princesa de Asturias. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Michael Wood: Paul Auster, The Art of Fiction No. 178 The Paris Review. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b Ella Creamer: Paul Auster, American author of The New York Trilogy, dies aged 77 The Guardian. 1.5.2024. Guardian News & Media Limited. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Dean Atta & PD Smith: What we’re reading: writers and readers on the books they enjoyed in May The Guardian. 24.5.2022. Guardian News & Media Limited. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Siri Hustvedt and Paul Auster. Conversations with Richard Fidler. 20.3.2008. ABC Radio. (englanniksi)
  13. ↑ Muzarraf, Maroosha: Paul Auster’s son dies of overdose while awaiting trial for daughter’s death The Independent. 28.4.2022. Viitattu 17.9.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Kirjailija Paul Auster on sairastunut syöpään. Helsingin Sanomat, 15.3.2023, s. B 5. Helsinki: Sanoma. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 22.3.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Paul_Auster&oldid=22364879”