Peipsijärven jäätaistelu
| Peipsijärven jäätaistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Taistelua kuvaava piirros Iivana Julman kuvakronikassa (1500-luku).
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
| |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
1 000–6 000 |
muutama sata–2 000 | ||||||
Peipsijärven jäätaistelu käytiin 4. huhtikuuta 1242 Novgorodin ruhtinaan Aleksanteri Nevskin johtamien novgorodilaisten joukkojen ja saksalaisen ritarikunnan ritareista, Tanskan kuninkaan joukoista ja virolaisista näiden liittolaisista koostuneen sotajoukon välillä 5. huhtikuuta 1242 Peipsijärven rannalla. Saksalaiset kärsivät tappion ja vetäytyivät jäätyneen järven yli. Taistelu käytiin todennäköisesti melko pienten joukkojen välillä ja se sai myöhemmin paljon todellista kokoaan suuremman maineen.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaislähteet kertovat taistelua edeltäneistä seikoista suhteellisen yhtäläisesti.[1] Viron Baltian ristiretkien aikana valloittaneet keskenään kahinoivat tahot olivat päässeet yhteisymmärrykseen toistensa kanssa Stensbyn sopimuksella, mikä mahdollisti Liivinmaan ritarikunnan etenemisen itään.[2] Liivinmaan riimikronikan mukaan Tarton piispa Hermann ajautui kahnauksiin venäläisten kanssa ja tätä auttamaan saapui saksalaisen ritarikunnan ja Tanskan kuninkaan joukkoja. Tämä sotajoukko voitti venäläiset ensin Izborskissa ja Pihkova piiritettiin. Riimikronikan mukaan kaupungin ruhtinas Gêrpolt antautui ja luovutti ritareille linnan ja maita. Tämän jälkeen ritarikunnan armeija vetäytyi jättäen Pihkovaan pienen saksalaisen varuskunnan. Kuultuaan Pihkovan menetyksestä Nobgorodin ruhtinas saapui miehineen Pihkovaan ja ajoi saksalaiset tiehensä. Tämän jälkeen hän palasi Novgorodiin ja alueelle saapui Suzdalin ruhtinas Aleksanteri suuren armeijan kanssa. Tämä jatkoi sotaretkeä syvälle Liivinmaalle, jossa Tarton piispa johti Peipsijärven taisteluun johtanutta ritarikunnan kanssa vastahyökkäystä venäläisiä vastaan.[1]
Novgorodin ensimmäinen kronikka mainitsee saksalaisten vallannen Izborskn Nevan taistelun jälkeen vuonna 1240, minkä jälkeen pihkovalaiset "petturit" päästivät heidät Pihkovan kaupunkiin viikon kestäneen piirityksen jälkeen. Ritarikunnan vallattua edelleen Vatjanmaan Novgorodilaiset pyysivät Jaroslav II:ta lähettämään heille ruhtinaan. Tämä lähetti poikansa Andrein, joka ei kuitenkaan kelvannut ja hänet korvasi Aleksanteri.[1] Aleksanteri sai lisänimensä Nevski hänen voitettuaan ruotsalaiset Nevan taistelussa vuonna 1240.[2] Aleksanteri saapui keväällä 1241 ja hän valloitti novgorodilaisten kanssa Kaprion ja seuraavan vuoden puolella Pihkovan. Tämän jälkeen Aleksanteri johti joukkonsa tšuudien maille, jossa venäläiset etujoukot tuhottiin. Alun tappion jälkeen venäläisten pääjoukko kohtasi saksalaiset ja virolaiset Peipsijärven kapeikolla 5. huhtikuuta 1242.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevättalvella 1242 Nevskin noin 5 000–6 000:n miehen armeija kohtasi saksalaisten ehkä noin 2 000:n miehen vahvuisen ritareista, Tarton piispan ja tanskalaisten vasallien joukoista, sekä virolaisista koostuneen sotajoukon.[2] Jotkin historioitsijat ovat arvioineet sotajoukkojen olleen huomattavasti pienemmät, vain muutama sata saksalaista ja noin tuhat venäläistä.[1] Itse taistelu keskittyi todennäköisesti pikemminkin järven rannalle, kuin sen jäälle. Aikalaislähteet eivät anna tarkkaa kuvaa taistelupaikan sijainnista, mutta se käytiin mahdollisesti järvelle työntyvällä niemimaalla nykyisin Venäjän puoleisella rannalla lähellä Piirissaarea. Saksalaisten raskas ratsuväki hyökkäsi venäläisten rivejä vastaan, mutta he päätyivät piiritetyiksi. Sekä saksalaiset että venäläiset kronikat mainitsevat saksalaisten puolella taistelleiden virolaisten paenneen taistelukentältä eikä ole selvää osallistuivatko ne lopulta taisteluun lainkaan. Myös tanskalaiset vetäytyivät tai pakenivat heidän otettuaan yhteen venäläisten ratsujousimiesten kanssa. Saksalaisten jouduttua tappiolle he vetäytyivät järven jään yli. Novgorodin kronikan mukaan taistelussa sai surmansa 400 saksalaista ja tanskalaista. Lukema lienee liioiteltu.[3] Riimikronikan mukaan 20 ritaria sai surmansa ja kuusi jäi vangiksi.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aleksanteri ei johtanut joukkojaan lännemmäksi.[2] Novgorodin kronikan mukaan taistelun jälkeen solmittiin rauha Novgorodissa vuonna 1242, jossa saksalaiset luovuttivat ruhtinaalle ja/tai Novgorodille Vatjanmaan, Pihkovan ja Latgallian.[1]
Peipsijärven jäätaistelun maine kasvoi ajan myötä todellisia mittojaan paljon suuremmaksi.[2] Esimerkiksi professori Jukka Korpelan mukaan Peipsijärvellä oli vain vähäinen ritarijoukko, eivätkä mitkään lähteet tue ajatusta Peipsijärven ja Nevan taisteluiden keskinäisestä yhteydestä. Idän ja lännen vastakkainasettelu ei Korpelan mukaan vielä tuolloin ollut kiistatonta, eikä Aleksanterin korostetulle länsivastaisuudelle löydy luotettavia lähteitä. Koko Aleksanterin sotilasmaineen alkuvaihe on Korpelan mukaan myöhemmin sepitettyä legendaa osana hänen pyhimyselämäkertakirjoitteluaan.[4]
Peipsijärven jäätaistelu esiintyy esimerkiksi Sergei Eisensteinin ohjaamassa vuonna 1938 valmistuneessa elokuvassa Aleksanteri Nevski.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Anti Selart: Livonia, Rus’ and the Baltic Crusades in the Thirteenth Century, s. 159–170. Koninklijke Brill NV, 2015. ISBN 978-90-04-28475-3 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 77–78. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203
- ↑ David Nicolle: Lake Peipus 1242, s. 67–79. Osprey Publishing, 1996. ISBN 9781855325531 (englanniksi)
- ↑ Professori, diakoni Jukka Korpelan Tampereen ortodoksisen kirkon 100-vuotisjuhlassa pidetty juhlapuhe 6.11.1999 6.11.1999. Suomen ortodoksinen kirkkokunta. Viitattu 02.05.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ледовое побоище XPOHOC: ИСТОРИЧЕСКИЕ СОБЫТИЯ, 20.1.2000 ((venäjäksi), suom. Peipsijärven taistelu)
- Бегунов Ю.К., Клейненберг И.Э. & Шаскольский И.П.: Письменные источники о Ледовом побоище, ((venäjäksi), suom. Peipsijärven taistelun kirjalliset lähteet)