Porfyrios Gazalainen
Pyhä Porfyrios Gazalainen (m.kreik. Πορφύριος, lat. Porphyrius; n. 346 26. helmikuuta 420) oli 300- ja 400-luvun vaihteessa elänyt kristittyjen Gazan piispa.[1][2]–
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Porfyrios oli kotoisin Thessalonikesta ja vaikutti keisari Arcadiuksen valtakaudella. Hänen vanhempansa olivat varakkaita ja Porfyrios sai hyvän koulutuksen. Hän kuuli jo nuorena Egyptin erakkoisistä ja lähti 25-vuotiaana kotikaupungistaan Egyptiin, jossa hän asettui munkiksi Sketiksen erämaahan. Siellä hän eli viisi vuotta askeettien mukana ja Pyhän Makarios Suuren (Makarios Egyptiläinen) johdatuksessa. Tämän jälkeen hän lähti pyhiinvaellukselle Jerusalemiin, asettui Palestiinaan ja asui viisi vuotta luolassa Jordanin erämaassa.[1][2]
Porfyrios sairastui vakavasti ja lähti Jerusalemiin rukoilemaan. Siellä hän tutustui Markokseen (Markos Diakonos, Marcus Diaconus), josta tuli myöhemmin hänen tunnetun elämäkertansa Pyhän Porfyrioksen elämä (Vita sancti Porphyrii) kirjoittaja. Porfyrios lähetti Markoksen Thessalonikeen jakamaan hänen perintöosuutensa veljilleen. Mutta Markoksen palatessa Porfyrios oli täysin parantunut saatuaan ilmestyksen Golgatalla. Porfyrios jakoi lopun perinnöstään Jerusalemin köyhille ja Egyptin luostareille ja alkoi tehdä suutarin töitä elääkseen.[1][2]
Kun Porfyrios täytti 45 vuotta, hänen oppineisuutensa tuntenut Pyhän Haudan piispa Prailos vihki hänet papiksi hänen vastusteluistaan huolimatta ja teki hänestä ristinvartijan. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 395, Gazan piispa kuoli. Caesarea Maritiman eli Kesarean arkkipiispa Johannes paastosi kolme päivää, ja Herra ilmoitti hänelle, että soveliain piispaksi oli Porfyrios.[1][2]
Porfyrios vihittiin piispaksi Kesareassa, ja hän lähti Gazaan. Gazan pakanat olivat kuitenkin sulkeneet tiet. Kaupunkia vaivasi kuivuus, joten Porfyrios keräsi kristityt ja rukoili herralta sadetta ja litanian päätteeksi alkoikin sataa. Tämä sai joukon pakanoita kääntymään kristityiksi. Muut pakanat kuitenkin jatkoivat hyökkäyksiään kristittyjä vastaan.[1][2]
Porfyrios lähetti Markoksen Konstantinopoliin pyytämään keisarilta määräystä Gazan pakanatemppelien sulkemiseksi. Pyhän Johannes Khrysostomoksen avulla Markos onnistui. Pakanoiden temppelien sulkeminen ei kuitenkaan onnistunut, ja lopulta Porfyrios katsoi epäonnistuneensa ja lähti Kesareaan pyytämään vapautusta tehtävästään. Kuitenkin arkkipiispa Johannes kehotti häntä kärsivällisyyteen ja yhdessä he lähtivät Konstantinopoliin pyytämään keisarilta apua. Matka tapahtui Rhodoksen kautta, jossa tavattiin erakko Prokopios.[1][2]
Keisarinna Aelia Eudoxia otti vastaan Palestiinan piispat ja muutaman päivän kuluttua hän synnytti pojan, tulevan Theodosius II:n. Kruununperillisen kastepäivänä keisarinna sai keisarin suostumaan pakanatemppelien hävittämiseen. Keisari lupasi myös kustantaa kirkon rakentamisen Gazaan päätemppelin paikalle.[1][2]
Pääsiäisen jälkeen vuonna 402 Johannes ja Porfyrios purjehtivat Gazaan keisarin virkamiesten ja sotajoukon kanssa. Matkalla he selvisivät myrskystä ihmeen avulla. Kristityt olivat vastassa Gazan satamassa Maiumassa. Seurue saapui Gazaan kulkueessa, jonka kärjessä kannettiin eläväksitekevää ja voittoisaa ristiä. Sotajoukon käskynhaltija luki keisarin ediktin temppeleiden tuhoamisesta ja käski polttaa Marneionin eli Gazan suuren Marnalle omistetun temppelin ja takavarikoida kaupungista paenneiden pakanoiden omaisuuden. Viidessä viikossa valmistui kirkko Marneionin temppelin paikalle.[1][2]
Myöhemmin Porfyrios auttoi ortodoksisuuden puolustamisessa pelagiolaisuuden harhaoppia vastaan Diospoliin kirkolliskokouksessa vuonna 415. Hän kuoli vuonna 420 toimittuaan 25 vuotta piispana.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porfyrios Gazalainen Wikimedia Commonsissa