Radogoštš

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kunta on ilmeisesti liitetty Jefimovskin kuntaan, venäjänkielisen sivun mukaan vuonna 2019.
Radogoštš
Ра́догощь, Arskaht’

Radogoštš

Koordinaatit: 59°46′52″N, 34°51′44″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Boksitogorskin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 331 km²
Väkiluku (2012) 520











Radogoštšin kunta Boksitogorskin piirin kartalla.

Radogoštš (ven. Ра́догощь, vepsäksi Arskaht’, kieli- ja kansatieteellisessä kirjallisuudessa on käytetty myös suomalaistettua muotoa Arskalahti[1]) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Boksitogorskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Lidjoen vesistöön kuuluvien Pjalozero- ja Rjabovojärvien välissä[2] 121 kilometriä Boksitogorskista[3] koilliseen. Kylässä on 362 ja kunnassa 520 asukasta (vuonna 2012)[4].

Maantiede ja asutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radogoštšin kunnan pinta-ala on 1 331 neliökilometriä. Se rajoittuu Boksitogorskin piirin Jefimovskin, Podborovjen ja Zaborjen kuntiin, Leningradin alueen Tihvinän piiriin sekä Vologdan alueeseen.[5] Pinta-alasta 92,6 % on metsää, 3,4 % maatalousmaata ja 3,3 % vesistöjä[6].

Seutu on pinnanmuodostukseltaan kumpuilevaa tasankoa, jolla kohoavat Tihvinän selänne ja Vepsän ylänkö. Tärkeimmät joet ovat Javosman ja Paksujoen kautta Syväriin laskeva Tutoka, Sudan sivujoki Kolp ja Tšagodoštšan sivujoki Lid. Järviä ovat Alozero (Rjabov Konetskoje), Beloje, Dolgozero, Hozozero, Kojenozero, Krivuli, Kurbozero, Lerinskoje, Lidskoje, Melozero, Mjaltozero, Mohozero, Murmozero, Oiozero, Pelušskoje, Pupozero, Samozero, Šidozero, Šunozero, Svjatozero, Tšaiginskoje ja Vjalgozero.[7] Hyötykaivannaisiin kuuluvat turve, hiekka ja sora. Kunnan alueella sijaitsee osa Vepsän metsä -luonnonpuistosta.[8]

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu 26 asutuskeskusta: Abramova Gora, Amosova Gora, Belaja, Beljatšiha, Bobrozero, Bor, Borisovštšina, Botševo, Dmitrovo, Koiguši, Kortaly-Usadištše, Korvala, Krasnoborski, Krasnyi Bor, Lahta, Okulovo, Ostrov, Petrovo, Pjatino, Požarištše, Prokušovo, Pudrino, Sankov Bor, Sidorovo, Tedrovo ja Tšaigino[3]. Viidessä kylässä ei ole lainkaan vakituista asutusta. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana kunnan väestö vähentyi lähes neljänneksellä.[9] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan sen asukkaista 71 % on kansallisuudeltaan venäläisiä ja 14 % vepsäläisiä[10].

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radogoštšin kyläryhmä mainitaan ensimmäisen kerran 1400-luvun lopussa, mutta se lienee syntynyt jo ensimmäisen ja toisen vuosituhannen vaihteessa[2]. Kylän venäjänkielinen nimitys perustuu paikannimistössä laajalti esiintyvään muinaisslaavilaiseen henkilönimeen Radogost[11]. Vepsänkielisen nimityksen alkuperä on tuntematon[12].

Nykyään Radogoštš on eteläisin vepsäläisten asuttama kylä[2]. Aikaisemmin vepsää puhuttiin myös kylän eteläpuolella esimerkiksi Pudrinossa[13].

Liikenne, talous ja palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefimovskista johtaa Radogoštšiin päällystetty maantie, joka jatkuu Pelušin ja Prokuševon kautta Sidorovoon. Suurin osa teistä on huonokuntoisia. Keskuskylän pohjoispuolella sijaitsevasta Požarištšesta on kahdesti viikossa linja-autoyhteys Boksitogorskiin. Koillis- ja kakkoisosan kyliin ei ole lainkaan julkista liikennettä. Kunnan alueella on kaksi käytöstä poistettua kapearaiteista rautatietä.[14]

Paikallisista elinkeinoista tärkein on maa- ja metsätalous. Kunnan alueella toimii puunhankintayritys Vepsski les, maatalousyritys Radogoštšinskoje, kuusi yksityistilaa ja asukkaiden palstaviljelmiä. Maatalouden tuotanto (lähinnä perunaa ja vihanneksia) menee kokonaan omaan kulutukseen.[15] Tärkeitä työnantajia ovat erilaiset julkiset palvelut[16].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat peruskoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti, kaksi kauppaa ja kahvila. Jefimovskin kulutusosuuskunnalla on kaupat myös Bobrozerossa ja Sidorovossa. Muita kyliä palvelee kauppa-auto.[17]

Kyläkuva ja nähtävyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radogoštšin kylä koostuu etupäässä hirsi- ja puutaloista. 1980-luvulla rakennettiin kolme elementtitaloa ja julkisia rakennuksia.[2] Kylässä on vesijohto- ja viemäriverkko, jonka jätevedet lasketaan puhdistamattomina Lidjokeen. Kerrostaloissa ja koulussa on keskuslämmitys.[18]

Kunnan alueella sijaitsevia rakennusmuistomerkkejä ovat 1700–1800-luvuilla rakennettu Krasnyi Borin puinen tsasouna sekä entisen Pelušin kylän kirkko[19].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Esim. Saressalo, Lassi (toim.): Vepsä: maa, kansa, kulttuuri, s. 21. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-674-9
  2. ↑ a b c d Kultura Leningradskoi oblasti: Radogoštš enclo.lenobl.ru. Viitattu 24.2.2010. (venäjäksi)
  3. ↑ a b Radogoštšinskoje selskoje poselenije Boksitogorskogo munitsipalnogo raiona boksitogorsk.ru. Arkistoitu 15.6.2013. Viitattu 24.2.2010. (venäjäksi)
  4. ↑ Projekt, s. 32.
  5. ↑ Projekt, s. 14.
  6. ↑ Projekt, s. 26.
  7. ↑ Projekt, s. 16–17.
  8. ↑ Projekt, s. 19–20.
  9. ↑ Projekt, s. 32–33.
  10. ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 12.3.2014. (venäjäksi)
  11. ↑ Vasiljev, V.L.: Arhaitšeskaja toponimija Novgorodskoi zemli, s. 134–135. Novgorod: NovGU imeni Jaroslava Mudrogo, 2005. ISBN 5-98769-006-4
  12. ↑ Mullonen, I.: Otšerki vepsskoi toponimii, s. 113–114. Sankt-Peterburg: Nauka, 1994. ISBN 5-02-028155-7
  13. ↑ http://www.veps.org/Tutkimus/SKS/Etela/etelassa.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Projekt, s. 39–40.
  15. ↑ Projekt, s. 31.
  16. ↑ Projekt, s. 34.
  17. ↑ Projekt, s. 34–35.
  18. ↑ Projekt, s. 41.
  19. ↑ Projekt, s. 29.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Radogoštš&oldid=22805763”