Rochefortin tytöt
Rochefortin tytöt | |
---|---|
Les Demoiselles de Rochefort | |
Ohjaaja | Jacques Demy |
Käsikirjoittaja | Jacques Demy |
Tuottaja | Gilbert de Goldschmidt |
Säveltäjä | Michel Legrand |
Kuvaaja | Ghislain Cloquet |
Koreografi | Norman Maen |
Pääosat |
Catherine Deneuve Françoise Dorléac Danielle Darrieux Gene Kelly Jacques Perrin George Chakiris Michel Piccoli Grover Dale |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Ranska |
Tuotantoyhtiö | Madeleine Films, P.A.R.C. Film |
Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
Ensi-ilta | 1967 |
Kesto | 126 min |
Alkuperäiskieli | ranska |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Rochefortin tytöt (Les Demoiselles de Rochefort) on Jacques Demyn käsikirjoittama ja ohjaama ranskalainen romanttinen elokuvamusikaali vuodelta 1967. Demyn kolme vuotta aiemman menestyselokuvan Cherbourgin sateenvarjot tapaan elokuvan musiikin teki Demyn teksteihin Michel Legrand. Molemmat elokuvat ovat myös lähes läpisävellettyjä niin, että miltei kaikki repliikitkin esitetään laulaen. Uutena elementtinä Demy toi Rochefortin tyttöihin tanssin, jonka koreografian teki Norman Maen.[1]
Elokuvan pääosissa näyttelevät Catherine Deneuve ja hänen vanhempi sisarensa Françoise Dorléac sekä Jacques Perrin, Michel Piccoli, Danielle Darrieux, George Chakiris, Gene Kelly ja Grover Dale.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rochefortin tyttöjen teemana on rakkauden löytyminen lähempää kuin arvaakaan. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Rochefortin satamakaupunkiin Ranskan länsirannikon Charente-Maritimen departementissa. Kaksostytöt Delphine ja Solange (tosielämän sisarukset Deneuve ja Dorléac) ovat luonteeltaan erilaisia. Delphine opettaa tanssia ja Solange säveltää ja opettaa pianonsoittoa. Varusmiespalveluksessa laivastossa oleva Maxence (Perrin) on runoilija ja taidemaalari. Toinen nuori mies Simon (Piccoli) on juuri muuttanut Pariisista kaupunkiin pitämään musiikkikauppaa. Kaupunkilaisten tapaamispaikka on sisarusten äidin Yvonnen (Danielle Darrieux) pitämä kahvila. Kaupunkiin saapuu karnevaaliseurue mukanaan Étienne (Chakiris) ja Bill (Dale), jotka ottavat sisarusten pikkuveljen Bouboun (Patrick Jeantet) mukaan esitykseensä ja tarvitsevat myös sisarten apua.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan värimaailma on luotu kirkkain pastellivärein, pääväreinä sininen ja ruusunpunainen. Kuvauksia varten noin 40 000 neliömetriä Rochefortin talojen julkisivuja maalattiin uudelleen kirkkain värein.
Rochefortin sijaan toisena kuvauspaikkavaihtoehtona oli Välimeren rannikon Hyères. Sisarusten rooleihin Jacques Demy kaavaili aluksi Brigitte Bardot’ta ja Geraldine Chaplinia. Billin rooliin hän ajatteli Cherbourgin sateenvarjojen miespääosan esittäjää Nino Castelnuovoa.
Äiti Yvonnea esittävä Danielle Darrieux on ainoa näyttelijä, joka laulaa itse elokuvassa. Delphinen lauluäänenä on Anne Germain, Solangen Claude Parent ja Maxencen Jacques Revaux.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva menestyi hyvin Ranskan elokuvateattereissa ja sai 1,3 miljoonaa katsojaa. Legrand sai musiikistaan Oscar-ehdokkuuden.
Elokuva tai sen musiikki eivät ole nousseet aivan samaan arvoon kuin kolme vuotta aiempi Cherbourgin sateenvarjot. Kestävimmäksi ja tunnetuimmaksi elokuvan sävelmäksi on muodostunut ”Chanson de Maxence”, josta on tullut satojen artistien levyttämä jazzstandardi englanninkielisellä nimellä ”You Must Believe in Spring”.
Vuonna 2003 elokuva sovitettiin näyttämömusikaaliksi, joka sai kantaesityksensä Lillessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rochefortin tytöt (1967) (Arkistoitu – Internet Archive), KAVI, perustuu Torsten Mannsin (Chaplin 7/1967) ja Peter von Baghin (Elokuvan historia, 1975) teksteihin. Viitattu 6.9.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rochefortin tytöt Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Rochefortin tytöt Elonet.