Sarvinaamat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sarvinaamat
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: Marginocephalia
Osalahko: Ceratopsia
Marsh, 1890
Ryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

  Sarvinaamat Wikispeciesissä
  Sarvinaamat Commonsissa

Sarvinaamat[1] eli sarvikuonodinosaurukset tai virheellisesti sarvikuonoliskot (Ceratopsia) on sukupuuttoon kuollut rajakalloisten (Marginocephalia) ryhmään kuuluva osalahko, johon kuului linnunlantioisia kasvinsyöjädinosauruksia.[2][3] Ensimmäinen sarvinaama, Yinlong downsi, kehittyi myöhäisjurakaudella noin 160 miljoonaa vuotta sitten, ja viimeiset sarvinaamat kuolivat sukupuuttoon liitukauden joukkotuhossa 65 miljoonaa vuotta sitten.[3] Tunnetuin sarvinaama oli Triceratops, joka myös oli Tyrannosaurus rexin ja Brontosauruksen ohella tunnetuimpia dinosauruksia. Suurin osa sarvekkaista dinosauruksista oli sarvinaamoja, joskin myös Carnotauruksella oli sarvet.

Sarvinaamat elivät nykyisen Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan alueilla, joista niiden fossiileja on löydetty.[4][5] Sarvinaamat kehittyivätkin Itä-Aasiassa, jossa esimerkiksi Psittacosaurus ja Protoceratops elivät. Suurin osa Itä-Aasiassa eläneistä sarvinaamoista olivat alkeellisia. Myöhemmin sarvinaamoja alkoi levitä Pohjois-Amerikkaan.[6]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useilla sarvinaamoilla, erityisesti Ceratopsidae-heimon lajeilla, oli suuri luukaulus ja pitkät sarvet, joskaan kaikilla ei ollut sarvia tai luukaulusta. Suurin luukaulus oli luultavasti Titanoceratopsilla, jopa 2,6 metriä pitkä. Sarveja käytettiin lähinnä puolustautumisessa ja lajikumppanien houkuttelemisessa. Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla ne murskasivat paksujakin kasvien osia. Joillakin alkeellisilla sarvinaamoilla oli hännässään höyhenmäinen rakenne. Sarvinaamat liikkuivat neljällä raajalla.

Sarvinaamojen koko vaihteli Microceratuksesta (60 cm) Eotriceratopsiin (9 m), joka painoi yhtä paljon kuin viisi sarvikuonoa.

Ceratopsodae-heimon lajien yksi tunnetuimmista piirteistä oli niiden kaulurit. Niiden käytöstä ei ole hirveää varmuutta, mutta kaulureita on saatettu käyttää puolustukseen muilta lihansyöjädinosauruksilta.[2] Kuitenkaan kaikki lajit ei näin pystyneet tehdä pienien kaulureiden johdosta myös joillain lajeilla ei ollut kauluria.[2]

Useilla Ceratopsidae-heimon lajeilla oli sarvet ja niitä oli kaksi tai kolme kappaletta. Nykyään sarvien käyttötarkoitus on selvillä sillä niitä käytettiin puolustautumiseen esimerkiksi Tyrannosaurus Rexiltä.[6][7] Sarvia käytettiin myös parittelumenoissa lajikumppanien houkuttelemisessa.[8][6][7] Myös urokset saattoivat käyttää sarviaan kamppailuissa toisiaan vastaan.[5][9][7] Esimerkiksi Triceratopsilla oli kaksi pitkää ja suurta sarvea silmiensä yläpuolella ja yksi pieni nenäsarvi.

Papukaijamainen nokka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla lajit pystyivät murskata sitkeää kasvillisuutta ravinnokseen.[2]

Laumaeläiminä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On löydetty todisteita, että Ceratopsidae-heimon lajit olivat laumaeläiminä sillä monien samojen lajien luita on löydetty samoista paikoista. Uskotaan, jos lauma oli uhkana niin lajit olisivat suojanneet nuorempia ja vanhempia saman lajin dinosauruksia kiertäytymällä ympärille.[2][3]

Ceratopsidae-heimon dinosauruslajit olivat kehittyneimpiä ja viimeisiä sarvinaamoja.

Sarvinaamojen lähimpiä sukulaisia ovat Pachycephalosauria-osalahkon lajit, paksupääliskot. Molemmat kuuluvat Marginocephalia-ryhmään. Ensimmäiset sarvinaamat kehittyivät myöhäisjurakaudella, mutta alkoivat kehittyä monimuotoisemmiksi vasta myöhäisliitukaudella.[10] Ensimmäinen sarvekas sarvinaama saattoi olla Zuniceratops. Sarvinaamat jaetaan useisiin osaryhmiin:

  • Albalophosaurus
  • Micropachycephalosaurus
  • Stenopelix
  • Yinlong
  • Chaoyangsauridae
  • Psittacosauridae
  • Neoceratopsia
    • Aquilops
    • Auroraceratops
    • Koreaceratops
    • Kulceratops
    • Liaoceratops
    • Microceratus
    • Mosaiceratops
    • Archaeoceratopsidae
    • Coronosauria
      • Graciliceratops
      • Leptoceratopsidae
      • Protoceratopsidae
      • Bagaceratopsidae?
      • Ceratopsoidea

Kladogrammi:[1]

Cerapoda 
  1. a b †Ceratopsia Mv.helsinki.fi. Viitattu 3.4.2019.
  2. a b c d e Murray, lily: Dinosaurukset, s. 76. Suomentanut Linteri, Sini. Nemo, 2017. ISBN 978-951-1-32747-9
  3. a b c Introduction to the Ceratopsians ucmp.berkeley.edu. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  4. The evolutionary history of the ceratopsian ‘horned’ dinosaurs | Natural History Museum Natural History Museum UK. Arkistoitu 3.4.2019. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  5. a b Edwin H. Colbert: Evolution of the horned dinosaurs. Evolution, 1948-6, nro 2, s. 145–163. doi:10.1111/j.1558-5646.1948.tb02737.x Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. a b c Bob Strauss: Horned and Frilled Ceratopsian Dinosaurs ThoughtCo. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  7. a b c Horn Use in Triceratops (Dinosauria: Ceratopsidae): Testing Behavioral Hypotheses Using Scale Models. Palaeontologia Electronica. 2004. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  8. Mary Halton: Triceratops may have had horns to attract mates BBC News. 21.3.2018. BBC. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  9. Robert J. Knell, Dylan Wood, David W. E. Hone: Positive allometry for exaggerated structures in the ceratopsian dinosaur Protoceratops andrewsi supports socio-sexual signaling. Palaeontologia Electronica, 13.1.2016, nro 1, s. 1–13. doi:https://doi.org/10.26879/591 ISSN 1094-8074 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. Ceratopsian | dinosaur group Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)