Serlachius (suku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Serlachius on suomalainen suku, joka tunnetaan lähinnä talouselämän ja varsinkin metsäteollisuuden vaikuttajina 1800-luvulta alkaen. Osa suvun jäsenistä on 1900-luvulla suomentanut nimen Särkilahdeksi.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvun ensimmäinen nimeltä tunnettu mieslinjainen esi-isä on 1620-luvulla Pernajan Särklahdella tilan omistanut veronkantokomissaari Daniel Williaminpoika (Williamsson). Hänen arvellaan olleen kotoisin Skotlannista, palvelleen Ruotsin armeijassa palkkasoturina ja ryhtyneen Stolbovan rauhan jälkeen vuonna 1617 virkamieheksi keräten veroja ja tulleja Uudenmaan rannikolla. Vuonna 1620 hän asettui asumaan Särkilahdelle. Puolisokseen hän otti Lapinjärven kirkkoherran tyttären. Kun Williamssonin appi kuoli, tältä jäi perinnöksi suuri maaomaisuus. Kuollessaan vuonna 1639 hän omisti koko Särkilahden kylän. Eräiden tietojen mukaan Williamsson oli kauppias ja syntyjään Alankomaista tai Saksasta.[1]

Daniel Williamssonin poika Johan Danielsson onnistui hänkin parantamaan yhteiskunnallista asemaansa avioliitolla. Hänen appensa Peter Thorwöste oli laivanvarustaja ja Fiskarsin ruukin perustaja. Johan Danielsonin pojat päätettiin kouluttaa papeiksi. Eräs heistä, Petrus, päätti ottaa sukunimekseen Särkilahdesta muodostetun latinankielisen muodon Serlachius. Kuollessaan vuonna 1738 hänellä oli 20 lasta ja kaiken kaikkiaan neljässä polvessa sata jälkeläistä. Isonvihan aikana Petrus Serlachius saavutti kunnioitusta jäämällä palvelemaan seurakuntaansa sen sijaan, että olisi paennut monien muiden pappien tapaan Ruotsiin.[2] Särkilahden tila säilyi suvun omistuksessa vuoteen 1841. Vuonna 1935 osa suvusta suomensi sukunimensä Särkilahdeksi vanhan sukutilan nimen mukaan.[3]

Suvun tunnetuin haara muodostuu kauppaneuvos G. A. Serlachiuksen jälkeläisistä, jotka kytkeytyivät tämän vuonna 1868 perustamaan G. A. Serlachius Osakeyhtiö -metsäteollisuusyhtymään. Tässä sukuhaarassa on ollut runsaasti vuorineuvoksia.[3]

Varhaisemmat Särkilahdet eivät liity tähän sukuun, vaan ovat lähtöisin Taivassalon Särkilahdesta.[4] Tämä suku sammui mieslinjalta vuonna 1500, mutta Turun pormestari Niilo Pietarinpoika otti vaimonsa puolelta olevan Särkilahti-nimen käyttöön, ja nimi muuttui myöhemmin muotoon Stiernkors. Tämäkin suku sammui vuonna 1667.[5]

Jäseniä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Petrus Serlachius (1655–1738), Pernajan kirkkoherra, lääninrovasti valtiopäiväedustaja, Suomen kirkon johtajia Isonvihan aikana, Daniel Willeminpojan pojanpoika
  • Johannes Serlachius (1658–1729), lääninrovasti, valtiopäiväedustaja, Petrus Serlachiuksen veli
  • Carl Serlachius (n. 1687–1754), asianajaja, runoilija, Petrus Serlachiuksen poika
  • Gustaf Adolf Serlachius (1830–1901), apteekkari, liikemies, kauppaneuvos, Mäntän paperitehtaan perustaja
  • Fredrik Alfred Serlachius (1834–1899), opettaja, koulunjohtaja ja virkamies, maanviljelysneuvos
  • Julian Serlachius (1854–1925), oikeusosaston senaattori, korkeimman oikeuden jäsen, G. A. Serlachiuksen serkun poika
  • Allan Serlachius, vuodesta 1935 Särkilahti (1870–1935), professori, senaattori, korkeimman oikeuden jäsen, diplomaatti, kansanedustaja, Julian Serlachiuksen veli
  • Gösta Serlachius (1876–1942), G. A. Serlachius AB:n toimitusjohtaja, G. A. Serlachiuksen veljenpoika ja vävy
  • Eric J. Serlachius (1884–1936), oikeusministeri, Julian Serlachiuksen poika
  • Gerda Ryti, o.s. Serlachius (1886–1984), tasavallan presidentti Risto Rytin puoliso, Julian Serlachiuksen tytär
  • Ralph Erik Serlachius (1901–1980), vuorineuvos, G. A. Serlachius Ab:n toimitusjohtaja, ministeri, Gösta Serlachiuksen poika
  • Bror Serlachius (1907–1987), vuorineuvos, Tervakoski Oy:n toimitusjohtaja, Gösta Serlachiuksen poika
  • Risto Särkilahti (1907–1991), WSOY:n johtajia, Allan Serlachiuksen poika
  • Jorma Serlachius (1908–1969), mekaanisen teknologian professori
  • Osmo Särkilahti (1912–1995), WSOY:n johtajia, Allan Serlachiuksen poika
  • Gustaf Serlachius (1935–2009), vuorineuvos, G. A. Serlachius Ab:n toimitusjohtaja, R. Erik Serlachiuksen poika
  • Gösta Serlachius (s. 1982), R. Erik ja Bror Serlachiuksen säätiön puheenjohtaja, Bror Serlachiuksen pojanpoika[6][7]

[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Teemu Keskisarja: Vihreän kullan kirous: G. A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. Siltala, Helsinki 2010. ISBN 978-952-234-041-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Keskisarja 2010, s. 18.
  2. ↑ Keskisarja 2010, s. 20–21.
  3. ↑ a b c Veli-Matti Autio: Serlacius (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006 (päivitetty 16.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. ↑ Aatelisten ja kartanoiden Taivassalo Taivassalon kunta. Arkistoitu 14.10.2017. Viitattu 14.10.2017.
  5. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 8 p. 921
  6. ↑ Entisajan Gösta Serlachius rakensi metsäteollisuutta – nykyajan Göstan tavoitteet ovat toisenlaiset Keskisuomalainen. 24.12.2021. Viitattu 24.6.2023.
  7. ↑ R.Erik ja Bror Serlachiuksen Säätiö sr - Päättäjät | Suomen Asiakastieto Oy www.asiakastieto.fi. Viitattu 24.6.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lotte Reenpää: Serlachiuksen suku. Sukuselvitys. Otava 1981. ISBN 9511066641.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Serlachius_(suku)&oldid=22132883”