Shanghain kommuuni
Shanghain kommuuni oli Shanghain suurkaupunkiin Kiinassa kulttuurivallankumouksen aikana helmikuussa 1967 osin spontaanisti perustettu lyhytikäinen paikallinen vallankumoushallinto. Ainakin nimellisesti sen esikuvana toimi vuoden 1871 Pariisin kommuuni.
Jotkut eurooppalaiset vasemmistoälyköt kuten Alain Badiou ja Slavoj Žižek ovat ylistäneet Shanghain kommuunia Pariisin kommuunin hengen henkiinherättämisestä ja yrityksestä toteuttaa kommunismia puolueesta ja valtiosta irrallaan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kulttuurivallankumouksen aikana opiskelijoiden ja nuorten perustamia punakaarteja kannustettiin elokuusta 1966 alkaen hyökkäämään luokkataistelun nimissä niitä kommunistisen puolueen kaadereita ja toimihenkilöitä vastaan, jotka voitiin katsoa ”kapitalistisen tien kulkijoiksi” eli vastavallankumouksellisiksi. Hieman myöhemmin myös työläiset alkoivat järjestäytyä ja perustaa omia kaartejaan, joiden joukosta alkoi erottautua radikaali siipi. Shanghaissa tällainen kapinallisryhmä syntyi Wang Hongwen -nimisen työläisen ympärille. Tämä itseään ”Vallankumouksellisten työläisten yleispäämajaksi” kutsunut ryhmä hyökkäsi kaupungin johtoa vastaan. Paikallisjohdon tueksi syntyi puolestaan kilpaileva maltillisempi työläiskaarti. Kulttuurivallankumousta lietsonut Mao Zedongin alainen Kulttuurivallankumouksen pienryhmä antoi tukensa radikaaleille. Molemmat työläiskaartit vaativat parempia työetuja ja aloittivat paikallisen yleislakon, joka romahdutti Shanghain talouden. Kaupungin poliittiset päätöksentekoelimet lamaantuivat vuoden 1966 loppuun mennessä.[1]
Kommuunin vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuun 1967 alussa radikaalit ottivat vallan Shanghain johtavassa lehdessä Wenhui baossa. Mao Zedong antoi tälle julkisesti hyväksyntänsä, mikä innosti radikaaleja menemään pidemmälle. Vallankumouksellisten työläisten yleispäämaja ilmoitti ottaneensa vallan koko kaupungissa, erottaneensa kaupungin aiemman johdon ja tuominneensa heidät kuolemaan. Kun Mao ja Kansan päivälehti ylistivät tätäkin tekoa, käynnistyi kaikkialla Kiinassa ”tammikuun myrskynä” tunnettu sarja ”vallankaappauksia”, joissa punakaartit hyökkäsivät paikallishallintoja vastaan ja ottivat niiden virastot haltuunsa. Shanghaissa vallan ottaneet radikaalit julistivat 5. helmikuuta 1967 perustetuksi Shanghain kommuunin, jonka esikuvana pidettiin Pariisin kommuunia. Toimintaan osallistuneet luonnehtivat jälkeenpäin Shanghain kommuunin perustamista ”oikeaksi vallankumoukseksi”, joka erosi täysin aiemmasta kommunistien vallan byrokraattisesta järjestelmästä.[1] Johtavan aseman Shanghain kommuunissa onnistuivat kuitenkin saamaan Kulttuurivallankumouksen pienryhmän tukea nauttineet Zhang Chunqiao ja Yao Wenyuan.[2]
Kun samanlaisia kommuuneita julistettiin perustetuiksi muuallakin Kiinassa, Mao alkoi huolestua tapahtumien karkaavan hänen käsistään. Kommunistisen puolueen keskuskomitea päätti 19. helmikuuta, että nimitystä ”kommuuni” sai käyttää vain vanhoista kansankommuuneista sekä Shanghain kommuunista. Kansan vapautusarmeija määrättiin ottamaan valta paikallistasolla ja perustamaan kommuunien tilalle vallankumouskomiteoita, joiden johdossa olisi edustajia armeijasta, oikeaoppisista puoluekaadereista ja ”kansanjoukoista”. Näin vallankumous saatiin takaisin Maon ja puoluejohdon ohjaukseen. Kurinpalautus aloitettiin helmikuun lopussa Shanghaista, jossa kommuuni korvattiin kuvatunlaisella armeijan kontrolloimalla vallankumouskomitealla.[1] Kommuuni julistettiin lakkautetuksi 24. helmikuuta. Zhang Chunqiao säilytti asemansa myös uuden vallankumouskomitean johdossa.[2]
Hieman myöhemmin Mao alkoi pelätä armeijan vanhoillisten johtajien pysäyttävän kulttuurivallankumouksen etenemisen, ja alkoi jälleen suosia kapinallisia ryhmiä ja punakaarteja. Elokuuhun 1967 mennessä Kiina vajosi lähes täydelliseen sekasortoon erilaisten aseellisten ryhmien ottaessa kaikkialla yhteen. Myös Shanghaissa käytiin vuoden 1967 aikana katutaisteluja eri punakaartien ja työläiskaartien välillä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hongsheng Jiang: The Paris Commune in Shanghai: the Masses, the State, and Dynamics of “Continuous Revolution” (englanniksi) Duke University 2010