Siltalan pehtoori (vuoden 1953 elokuva)
| Siltalan pehtoori | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Valentin Vaala |
| Käsikirjoittaja |
Usko Kemppi Valentin Vaala |
| Perustuu | Harald Selmer-Geethin romaanin Inspektorn på Siltala, (1903). Siltalan pehtori, suom. Aarni Kouta, 1904, pohjalta tehtyyn Hj. Procopén näytelmäsovitukseen, Hilja Jorman ja Olli Nuorton elokuvakäsikirjoitukseen ja Risto Orkon ohjaamaan elokuvaan Siltalan pehtoori, 1934. |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Väinö Hannikainen |
| Kuvaaja | Eino Heino |
| Leikkaaja | Valentin Vaala |
| Lavastaja | Oiva Hovi |
| Pääosat |
Helena Vinkka Erkki Viljos Oiva Sala |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 7. marraskuuta 1953 |
| Kesto | 92 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Tuotto | 19 308 039 vmk |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Siltalan pehtoori on Valentin Vaalan ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1953. Se perustuu Harald Selmer-Geethin romaaniin Inspektorn på Siltala, (1903, Siltalan pehtori, suom. Aarni Kouta, 1904).
Tarina kertoo agronomista, joka saapuu Siltalaan pehtooriksi, panee tilan asiat järjestykseen ja rakastuu kartanon nuoreen leskiemäntään. Väärinkäsitys vaarantaa rakkauden. Karrikoidut sivuroolit ongelmineen ja haaveineen värittävät tarinaa. Tarinan aikajänne on keväästä loppukesään; tapahtumapaikkana on lähinnä suurtilan sydän, välillä poiketaan metsän siimeksessä ja rantakallioilla hempeilemässä.
Risto Orko ohjasi aiheesta samannimisen teoksen vuonna 1934.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siltalan pehtoorin juoni on pääpiirteissään sama kuin vuoden 1934 versiossa. Mahtavaan Siltalan kartanoon saapuu uusi pehtoori, Kurt Alarik Paulio, joka panee kartanon asiat järjestykseen. Siltalan valtiatar, kapteenin leski Lilli Lind suhtautuu kielteisesti Kurtin omavaltaisuuteen. Lillin ja Kurtin välille alkaa kuitenkin kehittyä romanttinen suhde. Seuraa suudelmia metsälammen rannalla ja kävelyretkiä Siltalan maisemissa.
Kartanossa on vieraita, kuten paroni ja paronitar Silfversköld, kamreeri Suvanto, ruustinna Hanell ja ennen kaikkea luutnantti Mandelcrona, jonka on määrä periä 20 miljoonaa markkaa, ellei Lilli suostu naimisiin hänen kanssaan. Lilli pitää Mandelcronasta ystävänä, mutta torjuu romanttiset lähentelyt. Kurt alkaa järjestää Siltalan asioita siten, että Mandelcrona saa perintörahansa.
Lillin ja Kurtin romanssi saa kolauksen, kun Lilli huomaa Kurtin astuvan Liina-piian aittaan. Pettynyt Lilli päättää lähteä matkoille syntymäpäivänään, mutta myöhästyy junasta ja palaa Siltalaan vastentahtoisesti. Kotona Lilliä odottaa syntymäpäiväjuhla ja hänelle vakuutetaan, että Kurt kuuluu ainoastaan hänelle. Renki Aaretti puolestaan on Liinan sydämen valittu. Samaan aikaan tulee tieto, että Siltalasta on myyty metsää hyvään hintaan ja Mandelcrona saa rahansa. Lopussa juhlitaan Lillin ja Kurtin kihlajaisia sekä paljastetaan Kurtin todellinen henkilöllisyys: hän on aatelismies Uudeltamaalta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Helena Vinkka | … | Lilli Lind |
| Erkki Viljos | … | Agronomi Kurt Alarik Paulio / Paul "Palle" Björnstam |
| Oiva Sala | … | Luutnantti Hugo Mandelcrona |
| Ari Laine | … | Aaretti-renki |
| Pirkko Karppi | … | Liina |
| Maija Karhi | … | Miina |
| Toini Vartiainen | … | paronitar Annette Silfversköld |
| Leo Riuttu | … | paroni Erik Silfversköld |
| Matti Aulos | … | kamreeri August Suvanto |
| Senni Nieminen | … | ruustinna Hanell |
| Eine Laine | … | emännöitsijä Rantalainen |
| Annikki Linnoila | … | keittäjätär |
| Pertti Nyberg | … | rengit |
| Vili Kauko | … | rengit |
| Laila Rihte | … | sisäkkö |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siltalan pehtoori perustuu Harald Selmer-Geethin kirjeromaaniin Inspektorn på Siltala, joka ilmestyi 1903. Sen lisäksi Valentin Vaala ja Usko Kemppi käyttivät pohjana Risto Orkon filmatisointia.
Musiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siltalan pehtoorissa esitetään verraten paljon diegeettistä musiikkia. Vinkka laulaa aarian oopperasta Carmen. Vinkka ja Viljos laulavat yhdessä Kempin säveltämän ja sanoittaman kappaleen ”Kaunehimmat ruusut jos sulle tuoda vois”. Sala laulaa ”La donna è mobile” oopperasta Rigoletto Riutun säestäessä pianolla. Laine laulaa Kempin säveltämän kappaleen ”Näin minä katseen sinisen kuin kotijärven pinta”.[1]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiossa Siltalan pehtoori esitettiin ensimmäisen kerran 24. maaliskuuta 1969. Finnkino Oy on julkaissut elokuvan myös DVD:nä. Elokuva on mustavalkoinen.[1]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaiskriitikot epäilivät Siltalan pehtoorin uudelleenfilmatisoinnin mielekkyyttä, etenkin kun Orkon lähes 20 vuotta vanha versio oli edelleen yleisön suosiossa. Keskeisin kysymys oli, kykenikö Vaala puhaltamaan tarinaan uutta eloa. Maija Savutie arvioi, että aihe kiinnostaa korkeintaan ”romanttisia koulutyttöjä”. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi piti Vaalan teosta ”viehättävänä kartanoromanssina” ja ”notkeasti liukuvana viikonloppuajanvietteenä”.[1]
Kriitikko Arto Pajukallio luonnehti heinäkuun 2012 televisioesityksen yhteydessä julkaistussa arviossaan elokuvaa rutiinilla tehdyksi tilaustyöksi, jossa hyödynnetään edellisen elokuvan ratkaisuja vailla omaperäistä kosketusta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Artikkeli ”Siltalan pehtoori” teoksessa Suomen kansallisfilmografia 5. Edita ja Suomen elokuva-arkisto. ISBN 951-861-206-4.