Sisustus

Beach Hampton House: sisustussuunnittelija Amy Laun suunnittelema olohuone, jossa on useita yleisiä sisustuselementtejä kuten huonekaluja, verhoja, mattoja, valaisimia ja koriste-esineitä. Huoneen värimaailma on myös harkitun yhteensointuva.

Sisustus tai sisustaminen on rakennuksen tai kulkuneuvon sisätilan varustamista ja järjestämistä. Sisustusarkkitehtien järjestö SIO määrittelee ammattikunnan työn tavoitteeksi luoda tilaajan ja käyttäjän tarpeisiin sopivia, tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä toimintaympäristöjä ottamalla huomioon taloudelliset ja ympäristöeettiset näkökohdat. Järjestö sanoo hyvän sisustussuunnittelun yhdistävän rakenteet, kalusteet, valon, värit ja materiaalit toimivaksi kokonaisuudeksi ja luovan tiloihin tunnelmaa valaistuksen sekä käytännöllisten ratkaisujen avulla.

Sisustaa voi koteja, julkisia tiloja, liikehuoneistoja tai kulkuneuvoja kuten autoja, veneitä, junanvaunuja tai lentokoneita. Sisustukseen kuuluvat muun muassa pintamateriaalien ja tekstiilien valinta, kalustus ja valaistus. Sisustuksen suunnittelu on tilasuunnittelun osalta osin päällekkäistä rakennusarkkitehtuurin kanssa, sisustuksessa käytettävien kalusteiden ja muiden esineiden osalta se lähestyy teollista muotoilua.

Sisustuksen tavoitteita

Sisustuksen tavoitteet riippuvat tilojen käyttötarkoituksesta, joita kodeissa ovat muun muassa ruoanlaitto, ruokailu, rentoutuminen, nukkuminen, peseytyminen, työ ja leikki, sisääntulo ja kerroksesta toiseen siirtyminen, sekä säilytys.

Viihtyisyys

Viihtyisyyden tai mukavuuden käsite voidaan jakaa kolmeen osaan:

1. fyysinen mukavuus: lämpötila, ilmanvaihto, valoisuus, hiljaisuus, esineiden ja pintamateriaalien tuntopalaute, tuoksu yms.
2. psykologinen viihtyisyys: yksityisyys, sisustuksen muokattavuus oman mielen ja tarpeiden mukaiseksi, sisustuksen esteettisyys ja niin edelleen
3. funktionaalinen viihtyisyys: miten fyysinen työ- tai kotiympäristö auttaa tai haittaa henkilöä tehtäviensä suorittamisessa, levon saamisessa tai muissa pyrkimyksissä.

Kestävyys ja helppohoitoisuus

Sisustuksen kestävyydellä on merkitystä varsinkin silloin, kun tilan ja sen pintojen kulutus on kova, kuten julkisissa yleisötiloissa tai kodin keittiössä tai lastenhuoneessa. Kosteissa tiloissa sekä tietynlaisissa työ- ja harrastustiloissa tulee materiaalien kestää mekaaniseen kulutuksen ohella vettä, toistuvaa puhdistusta, öljyjä ja mahdollisia muita aineita.

Terveys ja turvallisuus

Sisustusmateriaalien ja -rakenteiden paloturvallisuus on yksi tärkeä näkökohta. Muun muassa patjojen ja pehmustettujen huonekalujen paloturvallisuudesta on säädetty asetuksin. Majoitustilojen ja hoitolaitosten sisustusmateriaalien on oltava joko vaikeasti syttyviä (SL1) tai tavanomaisesti syttyviä (SL2). Herkästi syttyviä (SL3) materiaaleja ei tule käyttää niiden sisustuksessa.

Materiaalien ja rakenteiden valintaan ja tilojen suunnitteluun vaikuttavat myös terveydelliset seikat kuten allergiat ja tapaturmariskit. Hyvä akustiikka on erittäin tärkeää konserttisalissa tai kotiteatterissa, mutta kaiuttomuus, puheäänen hyvä kuuluvuus ja ympäröivien tilojen hyvä ääneneristys ovat tärkeitä miltei tilojen käyttötarkoituksesta riippumatta niin normaalikuuloisille kuin erityisesti kuulovammaisille.

Tyyli- ja mielikuvatavoitteet

Julkisten tilojen ja yritysten toimitilojen sisustuksessa tavoitteena voi olla myös tietynlaisen mielikuvan välittäminen tiloissa toimivasta organisaatiosta tai yrityksen yrityskuvasta tai brändistä yhtenä visuaalisen markkinoinnin osatekijänä. Ravintoloissa ja muissa vapaa-ajan tiloissa tärkeää on tilojen elämyksellisyys. Mielikuvatavoitteista riippuen sisustus voidaan suunnitella ilmentämään vaikkapa ympäristötietoisuutta, luotettavuutta tai perinteikkyyttä. Myös kotien sisustuksessa voidaan pyrkiä ilmentämään asukkaiden persoonallisuutta ja elämäntyyliä. Suhteessa rakennukseen ja lähiympäristöön sisustus voi myötäillä itse rakennuksen ja sen rakennusajan tyyliä tai olla sen kanssa harkitussa ristiriidassa.

Kodinsisustamista sivuaa myös keräilyharrastus, jossa kiinnostus tavaroihin oman minän jatkeena on esillä samalla tavoin kuin sisustuksessa.

Kodinsisustuksen historiaa

1800-luvun tyyliin sisustettu makuuhuone Uudesta-Seelannista.

Kodin sisustaminen nykyisessä mielessä voidaan katsoa saaneen alkunsa alankomaalaisissa porvarisperheissä 1600-luvulla. Kirjailija ja arkkitehti Witold Rybczynskin mukaan silloin talo alettiin ensi kertaa nähdä erillisenä ja erityisenä tilana, ja sen ajan alankomaalaiset ottivat käyttöön sisustuselementtejä, jotka tunnetaan edelleen.

1600-luvulla Ranskassa kehitettiin sisustuksen yhtenäisyyden käsitettä, jossa etenkin tekstiileillä oli tärkeä osuus. Ludvig XV:n hovissa kiinnitettiin ensi kertaa huomiota huonekalujen istumismukavuuteen. 1700-luvun englantilaiset arkkitehdit toivat kaupunkiasuntojen sisustukseen järjestystä, symmetriaa ja tyylikkyyttä, ja samaistivat kauneuden ja käyttökelpoisuuden käsitteet.

1800-luvulla kaupungistuminen, teollistuminen ja keskiluokan muodostuminen loivat kulutuskulttuurin, jonka osa kodinsisustus on. Nykyaikainen koti ja sen sisustus ovat lähtökohdiltaan ennen kaikkea kaupunkilaisen keskiluokan kulttuuria. Työväenluokalle valinnanmahdollisuuksia sisältävä sisustaminen tuli laajassa mittakaavassa mahdolliseksi vasta toisen maailmansodan jälkeisinä talouskasvun ja hyvinvoinnin leviämisen vuosina.

1800-luvulla huoneita alettiin pääsääntöisesti käyttää eri tarkoituksiin, ja kukin tila sisustettiin eri tavoin. 1800-luvun porvarillisessa kulttuurissa koti määrittyi naisen ja perheenemännän alueeksi. Kodin kauneus ja järjestys määrittivät perheenemännän osaamista. Sisustusoppaita, -lehtiä ja -neuvojia alkoi tulla markkinoille vuosisadan lopussa.

1800- ja 1900-luvun vaihteessa Euroopassa haettiin uutta, ”aitoa” tyyliä vaihtoehdoksi kertaustyyleille ja teolliselle tuotantotavalle. Esikuvia haettiin talonpoikaisesta käsityöperinteestä ja rakentamisesta ja tuloksena oli tyylisuunta, joka kulki maasta riippuen art nouveaun, jugendin tai kansallisromantiikan nimellä. Englantilainen arts and crafts -liike oli vahva vaikuttaja. Tyyli sai suosiota vauraan keskiluokan keskuudessa, mutta ei vielä levinnyt todella suurten joukkojen keskuuteen.

1900-luvulla talotekniikan kehitys on vienyt sisustussuunnittelua eteenpäin ja antanut mahdollisuuksia uudenlaisiin tila-, valo- ja lämmitysratkaisuihin sekä puhtaanapitoon. Teknologian myötä syntyi myös modernistinen liike, joka sovelsi arkkitehtuuriin ja sisustukseen teollisuustuotannon piirteitä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihanteeksi nousi funktionalismi, joka asetti toiminnallisuuden tyylillisten ulkonäköseikkojen edelle. Joukkotuotannon avulla pyrittiin kalusteiden edulliseen hintaan. Käytännöllisyys oli vastakohta porvarillisen kodin monimutkaiselle sisustukselle, jossa edustusnäkökohdat olivat tärkeitä. Etenkin nykyajan keittiöt ja hygieniatilat ovat modernin sisustustyylin esimerkkejä. Modernin keittiökalustamisen alkuna pidetään itävaltalaisen arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzkyn vuonna 1926 suunnittelemaa kiintokalustein varustettua Frankfurtin keittiötä.

Sisustusmuoti on aikojen saatossa jäljitellyt myös pukumuotia, etenkin verhoilun suhteen.

Kiinassa talon elämänvoimaan eli qihin keskittyvä vanha feng shui -ajattelu on vaikuttanut sikäläisiin sisustusihanteisiin, ja Kiinassa feng shui -asiantuntijoilta kysytään edelleen yleisesti sisustusneuvoja.

Suomessa

Helsinkiläinen koti vuodelta 1927 Työväenasuntomuseossa. Sisustukseen kuuluvat muun muassa verhot, tapetti, lipasto, huonekasvit ja valokuvat.

Omavaraistaloudessa sisustus oli niukkaa, käyttöesineisiin keskittyvää. Talonpoikaisesta sisustamisesta voidaan puhua vasta 1800-luvulta alkaen, ja alueelliset erot olivat suuria. Rannikkoseuduilla oltiin muuta maata edellä. Kansanrakennuksissa savu-uuni nokesi sisäpinnat ja sisustamisen kehitys liittyy uloslämpiävien uunien ja entistä suurempien ikkunoiden vähittäiseen yleistymiseen. Sisustustekstiilit, kuten verhot, ryijyt ja pöytäliinat, olivat arvokasta perintöomaisuutta. Kapioperinne piti yllä niiden valmistukseen liittyvää käsityötaitoa.

Suomessa funktionalismin tunnetuin edustaja oli Alvar Aalto. Toisen maailmansodan jälkeisinä jälleenrakennusvuosina sisustuskeskustelussa oli vahva valistava sävy. Tavoitteena oli nykyaikaisen ja järkiperäisen Suomen rakentaminen. Kuluttajia opastettiin näkemään kauneutta yksinkertaisessa ja keveässä. 1950-luvun muotokieli ammensi yhtäältä niukkuuden ajasta ja talonpoikaisesta muotomaailmasta ja sen säästäväisyyden eetoksesta ja toisaalta kansainvälisistä virtauksista. Kodin sisustamisessa pienillä yksittäisillä esineillä oli suuri arvo.

1970-luvulta alkaen suomalaisille kuluttajille oli tarjolla opastusta sisustuslehdissä ja erilaisissa naistenlehdissä, joiden painopiste oli yhä selvemmin tuote-esittelyissä. Huonekalujen valmistustekniikka kehittyi, mikä laski kalusteiden hintoja ja huonekalukauppa kasvoi. Myös tee se itse -toimijoille markkinoitiin työkaluja ja välineitä.

2000-luvun sisustuksessa on ollut esillä etenkin vaalea ja pelkistetty pohjoismainen tyyli. 2010-luvulla tavaroiden vähentämisestä tuli trendi. 2020-luvulla sisustajat haluavat usein entistä enemmän väriä, luonnonmateriaaleja, henkilökohtaisuutta ja kerroksellisuutta. Vuoden 2018 sisustuskyselyn mukaan suomalaiset eivät tyypillisesti välitä sisustamisesta ja kodin ilmeen päivittämisestä, vaan haluavat kodin olevan toimiva ja käytännönläheinen. Toisaalta monet ovat innokkaita sisustajia.

Kodinsisustuksen osatekijät ja ilmaisukeinot

Sisustus on yksilökohtainen asia, ja eri ihmisten mieltymykset hyvän sisustuksen suhteen ovat eri aikoina erilaisia. Sisustuksessa pyritään kuitenkin yleisesti kohentamaan tiettyjä sisätilojen osatekijöitä, joita ovat tila, valo, väri, kuviot ja pinnat, sekä sommittelu ja yksityiskohdat.

Tila

Sisustuksessa tilaratkaisujen, kuten huonejaon ja kalusteiden valinnan ja sijoittelun avulla voidaan ottaa asunnon tila paremmin ja toimivammin käyttöön tai lisätä ainakin tilan tuntua. Tilan laadun kannalta merkittäviä ovat esimerkiksi huoneen sisustuksen yhtenäisyys ja huoneen mittasuhteet. Huoneiden yksityisyys tai avoimuus ovat myös tärkeä osa viihtyvyyttä.

Valo

Luonnonvaloa tulviva hongkongilainen olohuone, jossa on myös alasvaloja seinällä.

Valoa voidaan pitää huoneen viihtyvyyden tärkeimpänä elementtinä. Oikein toteutettu valaistus korostaa tärkeitä asioita ja valaisee tilaa riittävästi toiminnan kannalta. Valo liittyy erottamattomasti tilaan, sillä valo luo tilaan korostuksia ja varjoja, ja tuo esiin yksityiskohtia.

Valaistus voi perustua päivänvaloon tai keinovaloon. Päivänvalo vaihtelee kiinnostavasti vuorokauden- ja vuodenajan sekä sään mukaan, kun taas valaisinten keinovaloa voidaan kohdistaa, rajata, suodattaa ja säätää monipuolisesti.

Valaistus muodostuu yleisvalosta, kohdevaloista ja korostavista valoista. Kattovalaisin sekä mahdolliset sivu-, ylös- ja alasvalot antavat huoneeseen yleisvaloa. Kohdevaloja suunnataan pisteisiin joissa on nähtävä tarkasti, kuten työpöydille, ja lattiavalaisin voi valaista nojatuolin ympäristön antaen lukuvaloa. Korostavat valot ovat kohdevaloja himmeämpiä, ja niitä voi käyttää korostamaan sisustuksen yksityiskohtia, kuten kukkia, tauluja tai vitriinejä.

Valaistus on viihtyvyyden lisäksi myös turvallisuustekijä. Valaistuksen suunnittelussa on otettava huomioon riittävä valaistustaso esimerkiksi portaissa, pääsisäänkäynneillä, keittiön työpöydillä, kylpyhuoneen peilin edessä ja komeroissa. Samalla on vältettävä häikäisyä. Lamppuja voidaan himmentää tunnelman luomiseksi.

Lamppujen värilämpötila määrää, kuinka oikein esimerkiksi ihmisihon, tekstiilien ja taulujen värit toistuvat. Puhtaimmin värit toistuvat värilämpötilaltaan 5 000–6 000 kelvinin päivänvalolampun valossa, mutta moni pitää niiden valoa liian sinisenä ja kylmänä kotioloihin, joissa on totuttu avotulen ja hehkulamppujen lämpimän kellertävään valoon. Kotivalaistuksessa suosituin värilämpötila on noin 3 000 kelviniä. Led-lampuissa värilämpötilan voi valita monista vaihtoehdoista. Väärällä värilämpötilalla ja valon spektrillä eli värijakaumalla on vaikutusta myös näkemisen tarkkuuteen ja helppouteen.

Väri

Pääartikkeli: Väri

Värin voi saada aikaan materiaalivalinnoilla tai maaleilla ja muilla pinnoitteilla. Värimieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä, ja ihmiset reagoivat väreihin eri tavalla. Sisustusvärien yhdistelyssä voi käyttää esimerkiksi vastavärejä, komplementtivärejä, kontrasteja tai tiettyjä sävyperheitä.

Itämaistyylinen, voimakasvärinen makuuhuone.

• Punainen lisää tilassa kodikkuutta ja intiimiyttä. Punainen pienentää tilaa voimakkaasti ja aivan kirkas punainen saattaa muuttua liiallisesti käytettynä levottomaksi ja ehdottomaksi. Punainen on valotasapainoltaan hyvä väri, se ei ole liian pimeä, muttei myöskään liian valoisa.

• Sininen tuo tilaan avaruutta ja tilantuntua. Tummansinistä pidetään juhlallisena, kirkkaansinistä piristävänä sekä vaaleansinistä ja siniharmaata rentouttavina, mutta liikaa käytettyinä ne tekevät tilasta liian avaran ja kolkon.
• Keltainen tuo tilaan valoa ja eloa. Aivan kirkas keltainen ja kellanvihreä voivat helposti tehdä vaikutelmasta rasittavan. Murrettuna keltaiset sävyt ovat hyviä valontuojia ja tehostevärejä.
• Vihreät sävyt luovat tilaan tasapainoisuutta ja pitävät mittasuhteet oikeina. Vihreä ei ole erityisen mahtipontinen väri, mutta se on neutraali eikä muutu aggressiivisen tuntuiseksi. Vaaleanvihreä tuo tilaan raikkautta, tummanvihreä rauhallisuutta. Kellanvihreä on tehostevärinä hyvä.
• Turkoosi on hyvä välisävy luomaan tilaan seesteisyyttä ja avaruutta. Turkoosi on tehostevärinä erittäin hyvä, mutta saattaa yleisvärinä olla liian hallitseva. Turkoosi on hillitysti käytettynä erittäin koristeellinen.
• Oranssi on värinä erittäin lämmin ja siksi hyvä tehosteväri. Se saattaa kuitenkin liikaa käytettynä muuttua liian hallitsevaksi. Lämmin punertavanoranssi tuo sopivasti valoa.
• Violetin sanotaan tuovan tilaan arvokkuutta ja seesteisyyttä. Violetti on hyvä sekä tehostevärinä että päävärinä. Vaalea violetti tuo tilaan avaruutta ja valoa.
• Ruskea on sisustuksessa varma ja luotettava, puupinnoista tuttu perusväri. Ruskean eri värisävyt ovat hyviä tunnelmanluojia. Beige on raikas ja kotoisa sävy. Ruskea saattaa kuitenkin tuoda paljon käytettynä tunkkaisen kuvan ja tuntua liian konservatiiviselta.
• Mustan lisääminen on hyvä tunnelman luontikeino, mutta päävärinä käytettynä saattaa tehdä tilasta elottoman ja ehdottoman.
• Harmaa on neutraali ja se sopii hillitysti käytettynä täsmentämään muita sävyjä.
• Valkoinen on hyvä avartamaan tilaa ja luomaan valoisuutta, mutta sen nurjana puolena on myös ehdottomuus ja kolkkous. Kermanvalkoinen on valkoisen sävyistä varmin ja kodikkain.

Kuviot ja pinnat

Erilaisia kuvioita ja pintoja on lukematon määrä. Luonnonmateriaalien pinta vanhenee yleensä kauniisti ja ne ovat ajattomia. Keinomateriaalien etu on niiden käytännöllisyys. Kuvioita voi käyttää antamaan rytmiä ja liikettä, syvyyttä ja luonnetta, tai yksityiskohtina, rajaajina, korostajina ja keskipisteenä. Kuvioiden suosiota määrittää usein muoti; joinakin aikoina on suosittu rikkaita ja rauhattomia kuvioita, mutta nykyaikana muotia ovat rauhallisemmat kuviot.

Pintamateriaalit

Moderni ruotsalainen keittiö, jossa on käytetty metallipintoja.

Sisustuksen kohteena olevia pintoja asunnossa ovat seinät, katot, lattiat ja ikkunat.

Seinässä käytetään yleensä joko tapettia tai maalia; keittiössä ja kosteissa tiloissa myös kaakelia ja muita helposti puhdistettavia materiaaleja. Seinissä käytetään usein myös puista puolipaneelia tai puolipeilejä.

Lattianpäällysteistä kokolattiamattoa käytetään nykyisin Pohjoismaissa lähinnä julkisissa tiloissa. Kotitalouksissa suositaan kovempia ja helpommin puhdistettavia materiaaleja, kuten laminaattia, puulankkuja, parkettia, muovimattoa, korkkilevyjä, linoleumia tai erilaisia keraamisia laattoja.

Pintamateriaalilla voidaan luoda huoneeseen helposti tunnelmaa. Esimerkiksi laatat mielletään usein kovaksi ja kylmäksi pinnaksi kun taasen puu lämpimäksi ja pehmeäksi.

• Massiivipuuta käytetään yleensä tasoissa ja kalusteissa. Pintakäsittelyksi käy lakkaus, vahaus, öljyäminen tai maalaus. Öljyttynä vaatii usein vuosittaista huoltoa etenkin keittiön tasoina.
• Korkeapainelaminaattia käytetään tasoissa ja kalusteissa. Pinta on kulutusta kestävä, levyn sisus yleensä lastulevyä.
• Harjattua terästä käytetään pintana yleensä altaissa ja tiskipöydissä. Nykyään tehdään myös kodinkoneita, joissa on pintana harjattu teräs. Voidaan käyttää myös kaikkina tasoina. Materiaali vaatii omat puhdistusaineensa, jotta voidaan pitää puhtaana. Sormenjäljet näkyvät helposti harjatussa pinnassa.
• Melamiinipinnoitettua levyä käytetään yleensä kaappien rungoissa ja kalusteissa. Melamiinipinnoite on huomattavasti pehmeämpää kuin korkeapainelaminaatti, mutta hinnaltaan halvempaa.
• Muovia käytetään sisustuksessa lähinnä pinnoitteissa ja pienesineistössä. Muovi on yleensä helppo pitää puhtaana. Viime vuosina markkinoille on tullut useita massiivimuovista (kivijauheen ja muovin yhdistelmämateriaalista) valmistettuja kylpyhuone- ja keittiöallasmerkkejä.

Sommittelu ja yksityiskohdat

Sommittelussa on kyse tavaroista, niin suurista huonekaluista kuin pienistä koriste-esineistäkin, ja niiden sijoittelusta huoneisiin. Huoneen koko ja muoto sanelevat usein parhaan tavan järjestellä isoimmat huonekalut. Usein verhot ja matot on mahdollista vaihtaa vuodenajan mukaan, ja pieniä koriste-esineitä on aina mahdollista siirrellä vaihtelun vuoksi. Sisustuksessa pyritään usein peittämään rumat tavarat kuten sähköjohdot pois näkyviltä.

Huonekalut

Kirjahylly, mediajärjestelmän takakaiutin, ja sisustustyynyt nahkasohvalla.

Olohuoneessa on tavallisesti oleskeluun sopivina pöytä ja sen ympärillä sohva ja tuoleja. Tuoleja voi olla myös yksittäin. Olohuoneessa voi olla kirjahylly. Erillinen kirjastohuone on Suomessa varsin harvinainen.

Makuuhuoneessa on sänky ja mahdollisesti tuoleja tai yöpöytiä.

Keittiössä varustuksena on tyypillisesti astianpesupöytä, liesi, jääkaappi ja mahdollisesti astianpesukone. Keittiön kaapistojen ovia voi vaihtaa sisustuksen ulkonäköä muuttamaan.

Eteisessä on yleensä vaatenaulakko tai muuta säilytystilaa ja mahdollisesti istuimia.

Tekstiilit

Tekstiilit voivat sisustuksessa toimia muun muassa kotien käyttötekstiileinä (verhot, vuodevaatteet), huonekalujen verhoilumateriaaleina, julkisten tilojen taiteena ja akustisina, kaikua vaimentavina pintoina.

Huoneen lattialla matto lisää huoneen kodikkuutta, vähentää lattian kylmyyttä, suojaa lattiapintaa ja vaimentaa esimerkiksi huonekalujen jalkojen tai askelten ääniä. Mattotyyppejä ovat muun muassa bokhara, itämainen matto, persialainen matto, kookosmatto, kelim ja räsymatto. Kuolleen eläimen taljaa käytetään vaihtoehtona matolle.

Koriste-esineet

Tapio Wirkkalan veistos Suokurppa sohvapöydällä.

Huoneelle antavat erityistä ilmettä seinillä olevat maalaukset, piirrokset, valokuvat tai julisteet sekä niiden kehykset. Seinillä voi olla myös peilejä tai kankaita kuten ryijyjä.

Huonetta koristavat usein pienet esineet hyllyillä tai pöydillä koristeena tai luomassa tunnelmaa. Pienesineistö kertoo usein myös asujasta jotakin.

Sisustusta voi elävöittää viherkasveilla.

Mediakeskus

Sisustukseen kuuluvia medialaitteita ovat muun muassa televisio ja kotiteatterikeskus. Stereoiden kaiuttimilla voi olla sisustuksellista merkitystä. Pieniä kokoja varten on olemassa erityisiä pöytiä ja isot kaiuttimet ovat usein lattiamallisia. Myös itse kaiuttimet ovat nykyään usein sisustuksellisia ja saatavissa erilaisilla pintavaihtoehdoilla. Televisio voidaan sijoittaa huoneessa pöydälle, kaappiin tai seinälle. Vahvistimet ja muut stereolaitteet sijoitetaan usein stereokaappiin.

Tyylejä

Sekatyylillä sisustettu asunto, jossa on käytetty viherkasveja tilan elävöittämiseen.

Sisustus edustaa yleensä jotain tiettyä tyyliä tai tyylisuuntaa. Sisustustaiteen merkittäviä historiallisia tyylisuuntia ovat olleet romaaninen tyyli, gotiikka, renessanssi, barokki, rokokoo, uusklassismi, kustavilaisuus, empire, biedermeier, jugend ja funktionalismi. Vuoden 1420 aikoihin Italiassa alkanut renessanssi oli suurista valtatyyleistä ensimmäinen. Sitä seurasivat merkittävinä sisustustyyleinä barokki 1600-luvun loppupuolella, rokokoo 1700-luvulla ja uusklassismi 1700-luvun lopulla. Vuosien 1830–1900 välillä tulivat suosituksi kertaustyylit, joissa historiallisia valtatyylejä ryhdyttiin toteuttamaan uudelleen. Kertaustyyleihin kuuluivat uusgotiikka, uusrenessanssi, uusbarokki ja uusrokokoo. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä syntyi funktionalismi, joka suosii selkeitä linjoja ja jossa kalusteiden tulee vastata niiden toimintoa.

Joitain nykyisin suosittuja sisustustyylejä:

• Sekatyyli yhdistelee esineitä eri ajoista ja paikoista.
• Rustiikki on tyyli, johon kuuluu vanhat tai vanhankaltaiset huonekalut, joissa on usein kulumaa.
• Klassinen tyyli yhdistää antiikkia ja nykyistä estetiikkaa toisiinsa.
• High tech on tyylisuuntana erittäin moderni tyyli, jossa käytetään usein teollisuudesta tuttuja materiaaleja ja sisustuselementtejä.
• Funktionalismi
• Japanilainen sisustustyyli on rauhallinen tyyli, jossa käytetään usein pitkiä matalia muotoja ja tilaa sisustuselementtinä.
• Uusrokokoohon kuuluvat kaarevalinjaiset huonekalut sekä kukkakuvioiset tekstiilit.

Sisustusalan koulutus

Sisustussuunnittelun koulutusta Suomessa järjestävät kansanopistot, ammattikoulut, yliopistot ja yksityiset koulutuskeskukset.

Sisustusalalle valmistavia koulutuksia ovat esimerkiksi verhoilu- ja sisustusalan perustutkinto (sisustaja), sisustajan koulutusohjelma; käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinto (artesaani), suuntautumisvaihtoehtona sisustus; sisustusalan ammatti- ja erikoisammattitutkinto; sekä muotoilijan ammattikorkeakoulututkinto.

Sisustuslehtiä

• Avotakka
• Deko
• Meidän Talo

Lähteet

• Conran, Terence: Suuri sisustuskirja. (alkuteos 1994) Lontoo: Conran Octopus Limited, 2000. ISBN 951-31-1240-3
• Sisustuskirja. Tutkimuksellisia avauksia. (Toimittanut Jaana Kärnä-Behm. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2011. ISBN 978-952-10-7371-7
• Nokela, Leena: Sisustustyylit antiikista nykyaikaan. (3. uusittu painos (1. painos 1981)) Helsingissä: Otava, 1991. ISBN 951-1-11455-7
• Sarantola-Weiss, Minna: Suomalaisen kodinsisustuskulttuurin muodostuminen 1900-luvulla. Teoksessa Sisustuskirja, 2011.

Kirjallisuutta

• Albers, Josef: Värien vuorovaikutus. ((Interaction of Color, 1963.) Suomentaneet Maija Kärkkäinen ja Eero Laitinen. 2. uudistettu painos) Helsinki: Vapaa taidekoulu, 1991. ISBN 951-95982-3-5
• Conran, Terence: Sisustajan pienet tilat. ((Essential Small Spaces, 2010.) Suomentanut Marita Koskinen) Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-407-3
• Conran, Terence: Sisustajan toimivat säilytystilat. ((Essential Storage, 2010.) Suomentanut Irma Rissanen) Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-408-0
• Hughes, Josh Amatore: Punk shui. Kodinsisustusta anarkisteille. ((Punk shui. Home Design for Anarchists, 2006.) Suomentanut Ilona Ruskoaho) Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7355-9
• Rämö, Johanna ja Ylä-Sulkava, Tuula: Sisusteiden paloturvallisuus. (VTT tiedotteita 1964) VTT Rakennustekniikka. ISBN 951-38-5450-7 Teoksen verkkoversio (PDF).
• Seppälä-Kavén, Ulla: Sisustuksen ajat. Katsaus suomalaiseen sisustamiseen ja asumiseen 1800-luvun lopulta nykypäivään. Turku: Turun ammattikorkeakoulu, 2014. ISBN 978-952-216-433-9

Aiheesta muualla

• Suomalaisen kodin ja sisustuksen historiaa Ylen Elävässä arkistossa (Arkistoitu – Internet Archive).