Sofia Magdalena
| Sofia Magdalena | |
|---|---|
 Kuningatar Sofia Magdalena, virallinen muotokuva, Lorens Pasch nuorempi 1773-1775 | |
| Ruotsin kuningatar | |
| Valtakausi | 12. helmikuuta 1771 – 29. maaliskuuta 1792 |
| Kruunajaiset | 29. toukokuuta 1772 |
| Edeltäjä | Loviisa Ulriika |
| Seuraaja | Fredrika Dorotea |
| Syntynyt |
3. heinäkuuta 1746 Kööpenhamina, Tanska |
| Kuollut |
21. elokuuta 1813 (67 vuotta) Ulriksdalin linna, Ruotsi |
| Hautapaikka | Riddarholmin kirkko |
| Puoliso | Kustaa III |
| Lapset |
Kustaa IV Aadolf Kaarle Kustaa |
| Suku | Oldenburg |
| Isä | Fredrik V |
| Äiti | Louisa |
| Uskonto | luterilainen |
Sofia Magdalena (3. heinäkuuta 1746 Charlottenburgin linna, Kööpenhamina, Tanskan kuningaskunta – 21. elokuuta 1813 Ulriksdalin linna, Ruotsin kuningaskunta)[1] oli Tanskan prinsessa ja Ruotsin kuningatar vuosina 1771–1792.[2]
Sofia Magdalenan elämä kylmäkiskoisen puolisonsa Kustaa III:n rinnalla oli onneton ja antoi aihetta huhuihin kruununperillisen isyydestä. Ulkoisen olemuksensa ja kykyjensä puolesta Sofia Magdalenalla olisi ollut edellytyksiä aktiiviseen julkiseen elämään, mutta hän tyytyi hoitamaan kuningattaren muodolliset velvollisuudet ja vetäytyi syrjään poliittisesta juonittelusta ja hovielämästä.[3]
Avioliitto oli solmittu vuonna 1766. Sofia Magdalena tuli raskaaksi vasta vuonna 1778 ja marraskuussa hän synnytti palatsin edustusmakuuhuoneessa. Lapsi oli poika, tuleva Kustaa IV Adolf. Vuonna 1782 syntyi toinen poika Karl Gustav, joka kuoli alle vuoden ikäisenä.[4]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sofia Magdalenan vanhemmat olivat Tanskan kuningas Fredrik V ja tämän ensimmäinen puoliso, englantilainen prinsessa Louisa (1724–1751).[2] Hän oli heidän toinen lapsensa ja vanhin tytär viidestä sisaruksesta. Lisäksi hänellä oli yksi velipuoli sekä viisi aviotonta sisaruspuolta.[5]
Hänet kasvatettiin viisivuotiaasta lähtien tulevaksi kuningattareksi. Äitinsä kuoleman jälkeen vuonna 1751 Sofia Magdalena sai erittäin tiukan ja uskonnollisen kasvatuksen isoäitinsä leskikuningatar Sophia Magdalena von Brandenburg-Kulmbachin (1700–1770) ja äitipuolensa kuningatar Juliane Marie von Braunschweig-Wolfenbüttelin tahdosta, jotka pitivät hänen alkoholisoitunutta isäänsä ja mielisairaudesta kärsinyttä veljeään, tulevaa Kristian VII:tä moraalisesti rappeutuneina.[6] Sofia Magdalenalla oli ranskalainen kotiopettaja Jeanne Rosselin, ja vuonna 1754 hän sai informantin Kai Kochin. Hän opiskeli historiaa, maantiedettä, saksaa, ranskaa, englantia ja piirtämistä. Sofia Magdalenalle opetti tanssia ja musiikkia myös tanssimestari Pierre Laurent Pariisin oopperan baletista.
Hänellä oli hyvät suhteet sisaruksiinsa, isoäitiinsä ja äitipuoleensa; hänen isänsä kuitenkin pelotti häntä tullessaan usein hänen eteensä humalassa, ja tämän kerrottiin usuttaneen koiransa Sofia Magdalenan kimppuun aiheuttaen tälle elinikäisen fobian.[6]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sofia Magdalena kihlattiin poliittisista syistä jo 5-vuotiaana Ruotsin kruununprinssi Kustaalle vuonna 1751.[2] Liiton toivottiin parantavan vanhojen vihollismaitten, Tanskan ja Ruotsin välistä kireää suhdetta. Kruununperilliseksi vuonna 1743 ei oltu valittu Tanskan ehdokasta vaan Venäjän keisarinna Elisabetin painostamana, Aadolf Fredrik, tuleva appi. Kuningatar Louisa oli huolissaan siitä, että tuleva anoppi Lovisa Ulrika saattaisi kohdella Sofia Magdalenaa huonosti, koska Tanskassa tiedettiin tämän olevan ylpeä, dominoiva ja vihaavan kaikkea tanskalaista, mukaanlukien Tanskan suurlähettiläiden huonon kohtelun Tukholmassa.[6]
Kun Sofia Magdalenan muotokuvaa esiteltiin Tukholmassa, Lovisa Ulrika kommentoi: "Miksi Gustav, näytät olevan jo rakastunut häneen! Hän näyttää tyhmältä", minkä jälkeen hän kääntyi nuoremman poikansa, prinssi Kaarlen puoleen ja lisäsi: "Hän sopisi sinulle paremmin !"[6]
Kihlaus vahvistettiin 3. huhtikuuta 1766 ja avioliitto solmittiin ensin välittäjän avustuksella Kööpenhaminassa 1. lokakuuta 1766.[2][1]
Toinen vihkiminen tapahtui Tukholmassa 4. marraskuuta 1766 Kuninkaanlinnan kappelissa kruununprinssi Kustaan läsnäollessa.[1]
Liitto aiheutti aviomiehen vanhemmissa, etenkin anoppi Lovisa Ulrikassa vastarintaa. Puolison valintaan oli vaikuttanut valtiopäivien mielipide parhaasta liittolaismaasta eikä kuningattaren sisarentytärtä, saksalaista prinsessaa kelpuutettu.[1]
Vaikka Sofia Magdalena ei koskaan enää nähnyt Tanskaa, tunnesiteet sinne säilyivät. Hän piti itsensä jatkuvasti ajan tasalla Tanskan oloista, oli kirjeenvaihdossa sisarustensa kanssa ja mukana Tanskasta seurannut hovirouva Ingrid Maria Wenner os. Möller oli hänen palveluksessaan tämän kuolemaan asti vuonna 1793.[1]
Sofia Magdalena ja Kustaa eivät suoranaisesti vihanneet toisiaan, mutta suhde oli hyvin viileä. Kaksi hyvin erilaista ihmistä oli pakotettu yhteen poliittisista syistä: Sofia Magdalena oli uskonnollinen ja ujo nainen, kun taas Kustaa oli vapaamielinen ja vilkasluonteinen mies. Sofia Magdalenalla ei ollut kulttuuriharrastuksia, kun taas Kustaa rakasti teatteria ja oopperaa.
Kuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa III:sta tuli kuningas vuonna 1771. Kruunajaiset olivat 29. toukokuuta 1772 Suurkirkossa.[1]
Monet myssy-puolueen jäsenet pitivät Sofia Magdalenasta, koska uskoivat hänen olevan hyveen ja uskollisuuden symboli. Puolisoiden välinen suhde parani jonkin verran vuosina 1775–1783, mutta heikkeni myöhemmin uudelleen.
Sofia Magdalenan viihtymistä Ruotsin hovissa heikensi myös ilkeä anoppi Lovisa Ulrika, sillä Kustaan avioliitto oli solmittu vastoin hänen tahtoaan, eikä hän tullut toimeen nuoren miniänsä kanssa. Kun Sofia Magdalena synnytti Ruotsille kruununperillisen vuonna 1778, anoppi levitti huhua, jonka mukaan Kustaa ei ollut lapsen isä.[2] Huhu oli melko uskottava, sillä Kustaalla oli suvunjatkamiseen liittyviä vaikeuksia. Oli miten oli, huhu vahingoitti suuresti Sofia Magdalenan mainetta.
Sofia Magdalenaa on usein kuvattu "yksinäiseksi kuningattareksi". Sillä on tarkoitettu hänen lisääntyvää eristäytymistään, mikä oli omatoimista vetäytymistä johtuen kuningasperheen sisäisistä konflikteista, Kustaa III:n kylmäsydämisyydestä ja häntä hovissa ympäröivästä vihamielisyydestä. Nykyaikana tehdyt arviot ovat erilaisia ja ristiriitaisia. Toisaalta kehutaan Sofia Magdalenan kauneutta, arvokkuutta ja ystävällisyyttä, toisaalta moititaan hänen ujouttaan, vaatimattomuuttaan, koulutuksen puutetta ja esteettisen kiinnostuksen kohteita sekä kevytmielistä suhtautumista jalokiviin ja vaatteisiin. Hänen varsinainen ystäväpiirinsä rajoittui kahteen hovineitiin Maria Aurora Uggla Ehrengranatiin ja Virginia Charlotta Duwall Manderströmiin.[1]
Vaikka Sofia Magdalena oli kulttuurihovin kuningatar, hän ei koskaan ottanut taiteiden ja tieteiden suojelijan roolia, jossa hänen edeltäjänsä Lovisa Ulrika oli toiminut. Aikansa kielteisistä arvioista huolimatta Sofia Magdalenan kiinnostus kulttuuriin oli selvästi näkyvissä. Hänen vuosien mittaan rakentamansa huomattava kirjasto antaa kuvan hänen koulutuksestaan ja kiinnostuksistaan. Sisältö vaihteli historiallisista kasvitieteellisiin teoksiin, ja mukana oli myös useita matkakertomuksia - toisin kuin puolisonsa ja poikansa Sofia Magdalena ei koskaan lähtenyt Ruotsista vuoden 1766 jälkeen - sekä uskonnollista kirjallisuutta, joka heijasteli hänen syvää uskonnollisuuttaan. Ranskankielisiä teoksia on valtaosa, mutta Sofia Magdalenan kielitaito näkyy kirjaston saksan- ja englanninkielisissä sekä tietysti tanskan- ja ruotsinkielisissä kirjoissa. Toinen elämänmittainen kiinnostus hänellä oli teatteriin ja oopperaan. Sofia Magdalena harjoitti myös laajaa hyväntekeväisyyttä, varsinkin kuningattarena.[1]
Sofia Magdalenalla ei koskaan ollut varsinaista poliittista roolia. Kustaa III:lta ilmeisesti puuttui luottamus vaimoonsa, eikä tälle osoitettu mitään poliittista tehtävää edustamisen lisäksi. Häntä ei esimerkiksi vihitty elokuun 1772 vallankaappauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen; kenties kuningas epäili tanskalaisen puolisonsa uskollisuutta tässä ulkopoliittisesti arkaluonteisessa asiassa.[1]
Poikkeuksia tästä ovat Sofia Magdalenan Kustaa III:n sodan aikana saamat luottamustehtävät kesällä 1788, kun kuningas pyysi häntä kirjoittamaan veljelleen Kristian VII:lle torjuakseen Tanskan hyökkäyksen Ruotsiin. Sofia Magdalena ei myöskään näytä olleen koskaan uhattuna ajan monien poliittisten mullistusten aikana. Vuonna 1792 salaliittolaisten suunnitelmissa päinvastoin oli ajatus hänen asettamisesta holhoojahallitukseen Kustaa IV Aadolfin alaikäisyyden aikana, ja vielä vuonna 1809 tapahtuneen hallinnon vaihtuessa hän pysyi häiriöttömässä pesässään. Vaikka Sofia Magdalena oli poliittisesti anonyymi, häneltä ei näyttänyt puuttuvan mielipiteitä; esimerkiksi hän ilmaisi hienotunteisen ymmärryksen pidätettyjä aatelisista kohtaan myrskyisen juhlapäivän 1789 aikana, ja hän suhtautui harkitun kriittisesti herttua Kaarlen ja Gustaf Adolf Reuterholmin kustavilaisvastaiseen politiikkaan holhoojahallituksen aikana.[1]
Taiteiden tilaaja ja käyttäjä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sofia Magdalena ei ollut täysin aikansa vilkkaan taidetoiminnan ulkopuolella. Hän työllisti useita johtavia taiteilijoita: Johan Tobias Sergeliltä tilattiin kruununprinssin rintakuva vuonna 1780 ja Carl Fredrik von Bredalta vuonna 1784 maalaus, joka kuvaa kruununprinssiä keinuhevosensa selässä, jota vetää paaši pitkin linnan saleja; molemmat tilattiin lahjaksi Kustaa III:lle.[1]
Rakentamiseen ja sisustusarkkitehtuuriin hänellä oli vaikutusta, ei niinkään rakennuttajana, mutta niitä luotiin hänelle ja hänen ympärilleen. Saapuessa Tukholman kuninkaanlinnaan hänelle valmistettiin asuinkerros ja Karlbergin linna kunnostettiin kruununprinssiparin huvilinnaksi. Jopa säätyjen määräämässä leskenasunnossa Strömsholmin linnassa Västmanlandissa tehtiin sisustustöitä isännöitsijä Carl Fredric Adelcrantzin johdolla. Kustaa III:n noustua valtaistuimelle, seurasi useita sisustusprojektia sekä kuninkaanlinnassa että huvilinnoissa Drottningholmissa ja Gripsholmissa. Erityisen upea on kuningattaren edustusmakuuhuone kuninkaanlinnassa (nykyisin Sveasalongen), joka valmistui vuonna 1778 Jean Eric Rehnin ja Louis Masreliezin työnä. Vuonna 1795 työt aloitettiin uudelleen kuninkaanlinnassa, jossa Sofia Magdalenalle annettiin asunto leskikuningattarena. Myös Ulriksdalin linnassa tehtiin töitä vuoden 1792 jälkeen, ja mahdollisesti niiden yhteydessä linnanpihan vanhat kulmatornit katosivat ja linnan ulkoasu sai nykyisen ilmeen.[1]
Lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kustaa Aadolf, kruununprinssi (1. marraskuuta 1778 – 7. helmikuuta 1837)
- Karl Gustav (elokuu 1782 – maaliskuu 1783), kuoli äkillisesti alle 10 kuukaden ikäisenä [1]
Poikansa Kustaa Aadolfin kanssa Sofia Magdalenalla oli ilmeisen läheinen ja rakastava suhde. Tämän monien matkojen aikana kotimaassa ja sen ulkopuolella he vaihtoivat usein kirjeitä, joissa äiti kirjoitti aina ranskaksi ja poika yleensä ruotsiksi. Yhteys säilyi myös vuonna 1809 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen; kirjeitä vaihdettiin sekä liikkuvan entisen kuninkaan että hänen perheensä kanssa Badenissa. Sofia Magdalena oli vapautettu Kaarle XIII:n ohella joulukuussa 1812 annetusta tiukasta kiellosta olla tekemisissä syrjäytetyn kuningasperheen kanssa.[1]
Sofia Magdalenalla ei ollut vaikutusvaltaa kruununprinssin kasvatukseen, jonka Kustaa III itse otti täysin haltuunsa. Kuvaavaa on, että kruununprinssi siirrettiin jo muutama viikko syntymänsä jälkeen kuningattaren huoneistosta lähemmäksi kuninkaan omia huoneita.[1]
Leskikuningatar
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kustaa III murhattiin vuonna 1792. Tämä ei muuttanut Sofia Magdalenan elämää juurikaan. Viimeiset vuotensa hän omisti hyväntekeväisyydelle.
Kustaa III:n kuoleman jälkeen Sofia Magdalena vetäytyi yhä enemmän julkisuudesta. Poikansa alaikäisyyden ja hallituskauden aikana hän täytti edustustehtävänsä kuningattarena hovissa. Hänen vetäytymisensä kutistuneen hovinsa kanssa Ulriksdalin linnaan, jonka hän osti vuonna 1808 Strömsholmin linnan tilalle, oli jyrkkä vastakohta hänen aiemmalle elämälleen puolisonsa hovissa.[1]
Sofia Magdalena kärsi pahenevasta silmäsairaudesta. Hänen heikkenevä terveydentilansa johti sydänkohtauksen aiheuttamaan kuolemaan 67-vuotiaana elokussa 1813 Ulriksdalin linnassa. Hänet on haudattu Riddarholmin kirkkoon.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Alm, Mikael: Sophia Magdalena Svenskt Biografiskt Lexikon. 2003-2006. Riksarkivet. Viitattu 7.7.2024.
- ↑ a b c d e Mikael Alm: Sophia Magdalena Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 7.4.2018.
- ↑ Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sofia Magdalena (1746 - 1813) Ruotsin kuningatar Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4.. 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Queen Sofia Magdalena www.kungligaslotten.se. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Bech, Claus & Eller, Povl: "Frederik 5." Teoksessa: Cedergreen Bech, Svend (toim.) Dansk Biografisk Leksikon. Vol. 4 (3. painos). Copenhagen: Gyldendal 1980. ISBN 8700055514
- ↑ a b c d Ribbing, Gerd: Gustav III's hustru. Sofia Magdalena. Stockholm: Alb. Bonniers Boktryckeri 1958.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sofia Magdalena Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
