Spartan gladiaattorit
| Spartan gladiaattorit | |
|---|---|
| La rivolta dei sette | |
 Elokuvan belgialainen mainosjuliste. |
|
| Ohjaaja | Alberto De Martino |
| Käsikirjoittaja | Alessandro Continenza, Vincenzo Flamini, Giovanni Simonelli, Alberto De Martino |
| Tuottaja | Joseph Fryd |
| Säveltäjä | Franco Mannino |
| Kuvaaja | Pier Ludovico Pavoni |
| Leikkaaja | Otello Colangeli |
| Tuotantosuunnittelija | Piero Poletto |
| Lavastaja | Piero Poletto |
| Pääosat | Tony Russel, Massimo Serato, Nando Gazzolo, Livio Lorenzon |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Sanson Film |
| Ensi-ilta | 28. joulukuuta 1964 (Italia) |
| Kesto | 90 min. (Italia) |
| Alkuperäiskieli | italia |
| Tuotto | 211 890 650 liiraa (Italia) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| AllMovie | |
| DBCult | |
Spartan gladiaattorit (ital. La rivolta dei sette, ”Seitsemän miehen kapina”) on vuonna 1964 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Lajityypiltään peplumia edustavan elokuvan on ohjannut Alberto De Martino. Sen pääosaa esittää yhdysvaltalainen Tony Russel.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pieni kapinallisjoukko on saanut haltuunsa todisteen siitä, että Spartan kuningas Milo aikoo pettää akhaialaisliiton. Milon vaimoon Aspasiaan rakastunut Keros saa tietää todistuskappaleen sijainnin ja liittyy gladiaattoriystävineen kapinallisiin. Kiertävän teatteriseurueen matkassa he lähtevät viemään tietoa petoksesta Ateenaan.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tony Russel | … | Keros |
| Massimo Serato | … | Baxo |
| Nando Gazzolo | … | Milo |
| Livio Lorenzon | … | Nemete |
| Piero Lulli | … | Silone |
| Renato Rossini | … | Croto |
| Pietro Capanna | … | Mardok |
| Helga Liné | … | Aspasia |
| Paola Piretti | … | Elea |
| Nando Angelini | … | vakoileva gladiaattori |
| Walter Maestosi | … | Critone |
| Gaetano Quartararo | … | gladiaattorien päällikkö |
| Dakar | … | Kabur[2] |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltalaisen Metro-Goldwyn-Mayerin rahoittama ja levittämä Spartan gladiaattorit on kuvattu Techniscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Incir De Paolisin studiolla Roomassa[1]. Se on eräänlainen jatko-osa Alberto De Martinon edellisenä vuonna julkaistulle elokuvalle Gli invincibili sette (”Voittamaton seitsikko”). Elokuvat on tehty osittain samalla miehityksellä ja niissä käytetään samaa kuvamateriaalia.[3]
Elokuva on hyvin yksinkertainen mutta harmiton ja viihdyttävä toimintaseikkailu. Sen juonen puutteita selittää osittain se, että näyttelijä Massimo Serato vietti kuvausten aikana kuukauden vankilassa, minkä takia käsikirjoitusta jouduttiin muuttamaan ja paikoin Seratoa korvaa gladiaattorimaskin taakse piiloutuva toinen näyttelijä. Peplum-elokuvien vakioroistolla Livio Lorenzonilla on poikkeuksellisesti koominen rooli.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 259–260. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051
- ↑ Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 13.4.2014. (italiaksi)
- ↑ Casadio, Gianfranco: I mitici eroi, s. 149. Ravenna: Longo Editore, 2007. ISBN 978-88-8063-529-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Spartan gladiaattorit Internet Movie Databasessa (englanniksi)