Suomen New Delhin -suurlähetystö
| Suomen New Delhin -suurlähetystö | |
|---|---|
 Suurlähetystörakennus postimerkissä vuodelta 1986. |
|
| Sijainti | New Delhi, Intia |
| Valmistumisvuosi | 1985 |
| Suunnittelija | Raili ja Reima Pietilä |
| Rakennuttaja | Suomen valtio (rakennushallitus)[1] |
| Urakoitsija | Bhayana Builders Ltd., Intia[1] |
| Omistaja | Suomen valtio |
| Bruttoala | 4 278[1] |
| Huoneistoala | 3 618[1] |
| Tilavuus | 15 177[1] |
 |
|
Suomen New Delhin -suurlähetystö on Suomen edustusto New Delhissä Intiassa. Se kuuluu ulkoministeriön luokituksessa keskisuuriin suurlähetystöihin. Se sijaitsee New Delhin Chanakyapurin kaupunginosassa. Suurlähettiläs on Nina Vaskunlahti.[2]
Suomella on Intiassa lisäksi neljä kunniakonsulia, jotka toimivat Mumbaissa, Chennaissa, Kolkatassa ja Bengalurussa. Suurlähettiläs on sivuakkreditoitu Bangladeshiin, jossa Suomella on kunniapääkonsuli.[2]
Lähetystön kaikki rakennukset ovat Raili ja Reima Pietilän suunnittelemia, ja ne valmistuivat 1985 ja vihittiin 5. joulukuuta 1986. Rakennukset peruskorjattiin vuosina 2013–2018.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen ja Intian väliset diplomaattisuhteet solmittiin 1. lokakuuta 1949, ja samana vuonna saapui maahan Suomen ensimmäinen lähettiläs Hugo Valvanne. Suurlähetystö toimi ensin kahdessa hotellissa, suurlähettiläs perheineen yhdessä huoneessa hotelli Cecilissä, kanslia-apulainen ja kanslia Maiden’s-hotellin kaksoishuoneessa. Näissä tiloissa suurlähetystö toimi vuoteen 1951. Suomi osti Intian hallitukselta tontin vuonna 1954 diplomaattikaupunginosa Chanakyapurista, Sveitsin ja Ruotsin suurlähetystöjen naapurista, mutta rahapulan vuoksi rakentaminen lykkääntyi. Vuosina 1951–1958 lähetystö sijaitsi Humayun Roadilla 1942 rakennetussa parakissa ja vuosina 1958–1967 Prithviraj Roadilla. Vuonna 1967 lähetystö muutti Golf Links -alueelle, ensin taloon numero 42 (1967–1979) ja lopulta numeroon 25 (1979–1986).[2]
1960-luvun alussa järjestetyn arkkitehtikilpailun voittivat Reima Pietilä ja Raili Paatelainen (myöh. Pietilä). Ulkomaanedustuksen virkatalolautakunta päätyi kuitenkin kakkossijalle tulleeseen ehdotukseen, mistä syntyi laaja polemiikki. Rakentaminen lykkääntyi eri syistä vielä 1980-luvulle, jolloin rakennus valmistui Pietilöiden suunnitelman pohjalta.[2]
Rakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pietilöiden kilpailuehdotuksen nimi oli Snow speaks on the mountains,[3] mutta myöhemmin sitä luonnehdittiin: ”Delhin suurlähetystö on itse asiassa suomalainen saari, joka kelluu keskellä Intian niemimaata”, eikä siinä ole haettu paikallisia esikuvia.[4] Sen keskeisen arkkitehtonisen elementin katon muoto kuitenkin yhdistää Suomea ja Intiaa. ”Talven taiteena” se toimii niin Himalajan rinteillä kuin Pohjolassakin. Rakennusta on usein sanottu yhdeksi Delhin kauneimmista suurlähetystöistä.[3]
Suurlähettiläät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hugo Valvanne, lähettiläs, 1949–1956
- Aaro Pakaslahti, lähettiläs, 1956–1959
- Sigurd von Numers, lähettiläs, 1959–1960, suurlähettiläs, 1960–1961
- Veli Helenius, suurlähettiläs, 1961–1964
- Asko Ivalo, suurlähettiläs, 1964–1968
- Wilhelm Schreck, suurlähettiläs, 1968–1974
- Brita (Riitta) Örö, suurlähettiläs, 1974–1979
- Risto Hyvärinen, suurlähettiläs, 1979–1984
- Jan Groop, suurlähettiläs, 1984–1988
- Jyrki Aimonen, suurlähettiläs, 1988–1991
- Marjatta Rasi, suurlähettiläs, 1991–1995
- Benjamin Bassin, suurlähettiläs 1995–2001
- Glen Lindholm, suurlähettiläs, 2001–2005
- Asko Numminen, suurlähettiläs, 2005–2009
- Terhi Hakala, suurlähettiläs 2009–2012
- Aapo Pölhö, suurlähettiläs 2013–2016
- Nina Vaskunlahti, suurlähettiläs 2016–
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Malcolm Quantrill: Reima Pietilä. Suomentanut Kaarina Turtia. Otava, 1987. ISBN 951-1-09143-3