Tšukotkanrekikoira
| Tšukotkanrekikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Venäjä |
| Määrä | Suomessa muutamia yksilöitä[1] |
| Alkuperäinen käyttö | rekikoira, metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | rekikoira, seurakoira |
| Muita nimityksiä | Чукотская ездовая, Chukotka Sled Dog, tšukotka kelgukoer |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu EKL: ryhmä 5 alaryhmä 1 Pohjoiset rekikoirat |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 56-65 cm narttu 53-62 cm |
| Väritys | valkoinen, fawn, punainen, punasoopeli, ruskea, harmaasoopeli, musta, black&tan, täplikäs tai laikukas |
Tšukotkanrekikoira (ven. Чукотская ездовая, Chukotskaya yezdovaya) on venäläinen koirarotu. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta, mutta se on hyväksytty virallisesti roduksi Virossa (Eesti Kennelliit, EKL). Aiemmin se oli myös Venäjän Kennelfederaation (RKF) hyväksyttyjen rotujen listalla.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on keskikokoinen, vahvarakenteinen, lihaksikas ja rungoltaan hieman pitkänomainen. Päänmuoto muistuttaa tasakylkistä kolmiota; kallo-osa on suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä; otsan alue on leveä ja massiivinen; otsapenger on selvästi erottuva olematta jyrkkä. Kuono on kiilanmuotoinen, hieman tylppäkärkinen; kirsu on suuri ja yleensä musta, joskin vaaleamman värisillä yksilöillä se voi olla vaaleampi. Purenta on yleensä leikkaava, mutta myös tasapurenta sallitaan. Silmät ovat soikeanmuotoiset ja vinoasentoiset, sävyiltään vaaleanruskeasta tummanruskeaan. Korvat ovat melko pienet, pystyt, tasakylkisen kolmion muotoiset, eteenpäin kallistuneet ja leveälle asettuneet. Häntä asettuu ylälinjan alapuolelle ja yltää vähintään kinnerniveleen asti; koiran ollessa levossa se joko riippuu tai kaareutuu hieman ylöspäin; koiran ollessa valppaana se kaartuu ylälinjan ylle sapelin tai puoliympyrän muodossa. Karvapeite on kaksinkertainen, karhea, tiheä ja vedenkestävä; rungossa korkeintaan 6 cm pitkä; niskassa, sään kohdalla ja raajojen takaosissa karva on pidempää (8-10 cm); hännässä karva on kaikkein pisintä (10-12 cm); kuonossa, otsassa, korvissa ja raajojen etupuolilla karva on lyhyempää. Sallitut värit ovat valkoinen, fawn, punainen, punasoopeli, ruskea, harmaasoopeli, musta, musta tan-merkein (black&tan), täplikäs ja laikukas; domino-kuviointi on tyypillistä. Urosten säkäkorkeus on 56-65 cm ja narttujen 53-62 cm.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tšukotkanrekikoira on helppo kouluttaa, ja siitä saa erinomaisen, sinnikkään ja kestävän rekikoiran. Se kykenee vaivattomasti kulkemaan meren päälle muodostuneen jään ja kukkulaisen tundramaaston ylitse. Se on erityisen kyvykäs pitkien ja erityisen pitkien matkojen vetokoirana. Vieraisiin ihmisiin se saattaa suhtautua ystävällisesti tai passiivisen puolustavasti.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on kotoisin Koillis-Aasiasta, ja se on sopeutunut työskentelemään äärimmäisen kovissa arktisissa olosuhteissa. Suurin osa yksilöistä elää Tšukotkan niemimaalla, missä niitä käytetään yhä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa reen vetoon (talvisin), tavaroiden vetoon kärryillä (kesäisin) ja metsästykseen. Jalostusmateriaali muodostuu useista eristyneistä populaatioista.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kuuhaukun tuonnit ja viennit. Kuuhaukun kennel. Haettu 12.7.2024.
- ↑ a b c Standard: Chukotka Sled Dog. Eesti Kennelliit, 2015. Haettu 13.3.2024.