Taivas (uskonto)

Gustave Dorén kuvituksessa Jumalaiseen näytelmään Dante ja Beatrice katsovat ylimpään taivaaseen.

Taivas on uskonnollinen käsite fyysisestä tai ei-fyysisestä paikasta. Kristinuskossa taivas on Jumalan, enkelien ja autuaiden olinpaikka. Islaminuskossa Helvetin tuskat ja Paratiisin nautinnot kuvataan ruumiillisina. Islamin mukaan Helvetti ja Paratiisi liittyvät vasta viimeisen tuomion jälkeisiin aikoihin.

Kristinuskon taivas

Eräiden protestanttisten kristittyjen mukaan Jumalaan (tai Jeesukseen) uskominen riittää siihen, että Jumala määrää heidät taivaaseen (Sola fide). Toisen käsityksen mukaan taivaaseen pääsyyn tarvitaan myös uskonnon moraalin noudattamista.

Käsityksiä taivaasta

Taivaasta puhutaan Raamatussa eri merkityksissä. Näitä ovat ainakin seuraavat:

1. Näkyvä taivas, jossa kuu ja tähdet ym. avaruuteen liittyvä on.
2. Paikka tai tila, jossa enkelit asustavat ja liikkuvat.
3. Jumalan läsnäolon paikka. Jumalaa sanotaan taivaalliseksi Isäksi.
4. Kristityn päämäärä, paratiisi, johon hän pääsee kuolemansa jälkeen.
5. Näkymätön maailma. Raamattu kertoo että Jumala luo aikojen lopussa sekä uudet taivaat ja uuden maan, toisin sanoen sekä näkyvä että näkymätön maailma uudistuu.

Jeesus puhui vertauksissaan usein taivasten valtakunnasta, joka ei tule näkyvällä tavalla vaan on sisäisesti ihmisessä.^{lähde tarkemmin?} Toisaalta hän viittasi enkelien kaltaisiin olentoihin ja sanoi myös, ettei jokainen, joka häntä huutaa, pääse hänen luokseen. Paavali kertoo, kuinka hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen.

Taivas kuoleman jälkeisenä elämänä

Ilmestyskirjassa puhutaan viimeisestä ylösnousemuksesta, jossa kaikki kuolleet herätetään ja tuomitaan tekojensa mukaan, ja henkilöt, joiden nimi on elämän kirjassa, pääsevät taivaaseen, kun taas muut tuomitaan helvettiin eli tuliseen järveen Saatanan ja hänen enkeliensä lailla. Eri tulkintojen mukaan vainaja joko siirtyy suoraan taivaaseen kuoleman jälkeen tai hänet herätetään kuolleista vasta maailmanlopussa.

Ilmestyskirjan mukaan taivaassa ei ole itkua eikä mitään pahaa, ja se muodostaa näin täydellisen vastakohdan helvetille. Taivaan hyvyydellä ei viitata niinkään yltäkylläisyyteen maallisessa mielessä vaan Jumalan kirkkauteen ja läheisyyteen, josta taivaaseen päässeet tulevat osalliseksi ja saavat nauttia. Toisaalta Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että mistä tahansa he luopuvat hänen takiaan, he saavat taivaassa satakertaisesti takaisin.

Tuomas Akvinolaisen mukaan marttyyrit, uskon opettajat ja neitsyet saavat taivaassa päähänsä erityiset kruunut saavutuksistaan. Myös Raamatussa puhutaan kruunusta, jonka taivaassa saavat ne, jotka ovat olleet uskollisia ja kestäneet koetuksen.

Vaikka kristikunnassa esiintyy tulkintaeroja taivaan yksityiskohdissa, tärkein asia siinä on Jumalan lähelle pääseminen.

Taivas vai taivaat?

Monikkomuoto "taivaat" esiintyy sekä heprean- että kreikankielisissä Raamatun alkuteksteissä. Se on kunnioittava kielellinen muoto, jollaista käytetään myös Jumalasta (Adonai, oik. "Herrat"). Toisaalta Paavalin kertomus kolmannesta taivaasta viittaisi käsitykseen monista taivaista. Pisimmälle monien taivasten oppia on kehitetty kristinuskosta eriytyneessä mormonismissa. Kuitenkin esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa yksikkö ja monikkomuoto esiintyvät rinnan.

Islaminuskon Paratiisi

Pääartikkeli: Janna

Usko tuomiopäivään on islamissa opinkappale, jonka kieltäminen tarkoittaa luopumista islamista ja rangaistaan kuolemantuomiolla. Islam on ortopraktinen uskonto, jossa ihmisen teot määräävät sen, joutuuko hän kuoltuaan Paratiisiin vai Helvettiin. Heti kuoleman jälkeen ihminen joutuu kahden enkelin kuulustelemaksi ja myös kidutetuksi, jos vastaukset ovat vääriä. Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria on lakannut ja kuolleet nousevat haudoistaan. Ylösnousemus koskee sekä sielua että ruumista.

Viimeisellä tuomiolla hyvät ja pahat teot punnitaan, ja jos hyvät ovat painavampia, ihminen voi päästä Paratiisiin. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, sillä Jumala ei ole luvannut mitään ehdotonta. Ainoa varma tapa päästä Paratiisiin on marttyyrikuolema. Hyviin tekoihin kuuluu islamilainen hurskaus, joka liittyy erityisesti niiden uskonnollisten rituaalien seuraamiseen, jotka luetellaan islamin viidessä pilarissa. Pahat teot liittyvät erityisesti seksuaaliseen käyttäytymiseen, joka on islamissa tarkkaan säädeltyä maan päällä. Säännöt muuttuvat Paratiisissa, missä oman seksuaalisuuden toteuttaminen on tärkeä osa taivaan iloja.

Muslimeille Paratiisi on runsaudensarvi, jossa on tarjolla ihmeellisiä hedelmiä, viinivirtoja, jotka eivät kuitenkaan humalluta, hunajaa ja maitoa, kauniita tyttöjä ja poikia sekä seksuaalisia nautintoja (Koraani 76:5-9; 78: 31-33; 83: 22-28). Islamiin kuuluva mielikuva Paratiisista ei ensijaisesti korosta yhteyttä Jumalaan, vaan siinä ajatellaan seksiä ja ylellisyyttä. Kaikki, mistä lihallinen mies vain voi unelmoida, on hänelle tarjolla Paratiisissa: viiniä, naisia ja luksusta. Myös naiset voivat päästä Paratiisiin, mutta he tulevat sinne "puolisoina", kun taas miesten seksuaaliselle kiinnostukselle on myös uusia kohteita.

Islamilaisista teologeista eräät tulkitsevat kertomukset kuvaannollisesti – ylin Paratiisin nautinto on Jumalan näkeminen ja pahin Helvetin tuska on jääminen ikuisesti paitsi Jumalan läheisyydestä.

Islamilainen käsitys Paratiisista on ollut tärkeä kannustin muslimisotilaille. Heidän taistelutahtoaan on lisännyt näköala suorasta pääsystä Paratiisiin, jos sotilas kuolee marttyyrina uskonsodassa.

Erot kristinuskoon

Kristinuskossa elämä Taivaassa merkitsee korkea elämänlaatua, mutta toisaalta sellaista, jota hurskas ihminen tavoittelee ja toteuttaa jo tässä elämässä. Islamin Paratiisi on sen sijaan monella tavalla maallisen oikeauskoisuuden vastakohta, sillä siellä on sallittua se, mikä täällä on kielletty. Profeetan kerrotaan sanoneen: "Siltä, joka juo viiniä tässä maailmassa, se on kiellettyä seuraavassa." Viini on kiellettyä maan pinnalla, mutta Taivaassa se virtaa; silkkivaatteet ovat kiellettyjä tässä elämässä, mutta tuonpuoleisessa niihin pukeudutaan; homoseksuaalisuudesta saa täällä kuolemantuomion, mutta Paratiisissa on tarjolla kauniita poikia: "Heidän parissaan kiertelee palveluspoikia, jotka ovat kuin kallisarvoisia helmiä" (52:24).

Jo keskiajalta lähtien kristityt ovat pilkanneet islamia sen aistillisesta ja ylellisyyttä korostavasta paratiisikuvasta. Tämä näkyy etenkin puhuttaessa huureista eli Paratiisin neidoista. Kristinuskon oma käsitys ruumiillisuudesta pohjautuu pitkälti gnostilaiseen, dualistiseen ajatteluun, jossa liha kuvataan synnillisenä ja sielu vastaavasti puhtaana. Islam on aistillisten ilojen suhteen pääosin vielä kielteisempi kuin kristinusko mitä tulee maanpäälliseen elämään, mutta Paratiisissa sen arvot kääntyvät ympäri.

Taivaan jumalia

Useissa uskonnoissa ylijumala on se, joka hallitsee taivasta ja erityisesti ukkosta.

• Tian kiinalaisissa uskonnoissa
• Uranos ja Zeus kreikkalaisessa mytologiassa
• Juppiter roomalaisessa mytologiassa
• Ukko suomalaisessa mytologiassa
• Thor skandinaavisessa mytologiassa
• Horus ja Nut egyptiläisessä mytologiassa

Katso myös

• Helvetti
• Jumalainen näytelmä
• Kiirastuli
• Nirvana
• Paratiisi
• Valhalla

Lähteet

• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8

Kirjallisuutta

• Närhi, Jani: Paratiisien synty: Ihmismieli, evoluutio ja taivaalliset puutarhat. Helsinki: Art House, 2009. ISBN 978-951-884-462-7

Aiheesta muualla

• Kvanvig, Jonathan: Heaven and Hell The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)