The Analyst
The Analyst, alaotsikoltaan A Discourse Addressed to an Infidel Mathematician (’Analyytikko, uskottomalle matemaatikolle osoitettu tutkielma’) oli George Berkeleyn vuonna 1734 kirjoittama matemaattinen tutkielma. ”Uskottoman matemaatikon” uskotaan viitanneen joko Edmond Halleyhin tai itseensä Isaac Newtoniin, tosin jälkimmäisessä tapauksessa teos olisi suunnattu Newtonia vastaan vasta postuumisti, sillä hän kuoli jo vuonna 1727.
The Analyst esitti suoran hyökkäyksen kalkyylin perusteita ja perusperiaatteita vastaan ja erityisesti Newtonin ja Leibnizin kalkyylin kehittämisessä käyttämiä jatkuvan funktion (Newtonin ”fluxion”) ja infinitesimaalisen muutoksen ajatuksia vastaan. Berkeley vastusti materialismia ja jumalattomuutta, ja kavahti siksi newtonilaista mekaanista todellisuuskäsitystä ja deismiä, jossa Jumala etäännytetään maailmasta pelkäksi insinööriksi. Berkeley pyrki puolustamaan uskontoa osoittamalla, että kalkyyli, joka loi pohjan uskonnon uudelle viholliselle luonnonfilosofialle eli nykyisen fysiikan edeltäjälle, johti paradokseihin ja mielettömyyksiin.
Berkeleyn arvostelu otettiin enimmäkseen hyvin vastaan, mutta siitä ei kuitenkaan seurannut paljoakaan 1700-luvulla, ehkä siksi ettei Berkeley ollut sen enempää matemaatikko kuin luonnonfilosofikaan. Noin vuodesta 1830 derivointi- ja integraalilaskentaa alettiin uudistaa tiukasti määritellyn uuden käsitteen, raja-arvon, avulla. Tämän työn aloitti Augustin Cauchy ja sitä jatkoivat muiden muassa Bernhard Riemann ja Karl Weierstrass. Vasta vuonna 1966 Abraham Robinsonin teoksen Non-standard Analysis, joka esitteli epästandardin analyysin, myötä Berkeleyn eniten pilkkaama infinitesimaalisen ajatus määriteltiin uudelleen yhtä tiukasti. Näin löydettiin vaihtoehtoinen tapa selviytyä niistä ongelmista, jotka Berkeley oli osoittanut Newtonin lähestymistavassa.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- George Berkeley: The Analyst (englanniksi)