Toni Piispanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa: Suomi
Miesten Pyörätuolikelaus
Paralympialaiset Paralympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 100 m T51
Kultaa Kultaa Tokio 2020 200 m T51
Hopeaa Hopeaa Tokio 2020 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2024 200 m T51
Pronssia Pronssia Pariisi 2024 100 m T51
MM-Kilpailut
Kultaa Kultaa Lyon 2013 100 m T51
Kultaa Kultaa Dubai 2019 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Christchurch 2011 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Lyon 2013 200 m T51
Hopeaa Hopeaa Doha 2015 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2017 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Dubai 2019 200 m T51
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2023 200 m T51
Pronssia Pronssia Christchurch 2011 200 m T51
Pronssia Pronssia Doha 2015 400 m T51
Pronssia Pronssia Pariisi 2023 100 m T51
EM-Kilpailut
Kultaa Kultaa Swansea 2014 100 m T51
Kultaa Kultaa Swansea 2014 400 m T51
Kultaa Kultaa Bydgoszcz 2021 100m T51
Hopeaa Hopeaa Grosseto 2016 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Berliini 2018 100 m T51
Hopeaa Hopeaa Berliini 2018 200m T51
Hopeaa Hopeaa Bydgoszcz 2021 200m T51
Pronssia Pronssia Grosseto 2016 400 m T51

Toni Piispanen (s. 24. heinäkuuta 1976) on suomalainen paraurheilija.[1]

Piispanen halvaantui vuonna 1993 karate-esitykseen kuuluneen voltin epäonnistuttua Lahdessa pidetyssä kamppailulajien näytöksessä. Karate oli ennen tapaturmaa hänen päälajinsa, minkä lisäksi hän harrasti jalkapalloa ja lumilautailua. Vuonna 1995, kaksi vuotta halvaantumisensa jälkeen, hän alkoi harrastaa pyörätuolirugbya, jossa nousi Suomen maajoukkueen kapteeniksi. Hän harjoitti lajia lyhyen aikaa myös puoliammattilaisena Yhdysvalloissa.[1][2]

Rugby takasi vahvan pohjan sprinttikelaukseen. Rugbyn ansiosta Piispasen oli mahdollista nousta huipulle nopeammin kuin tavallisesti. Vuonna 2010 Piispanen aloitti kilpailemisen pyörätuolikelauksessa. Seuraavan vuoden tammikuussa hän voitti T51-luokan MM-hopeaa 100 metrillä sekä MM-pronssia 200 metrillä ja myöhemmin vuoden aikana hänestä tuli vammaluokkansa maailmanennätyksen haltija 100 metrillä. Hän oli yksi kolmesta ehdokkaasta vuoden läpimurto -palkinnon saajaksi vuoden 2012 alussa järjestetyssä Suomen urheilugaalassa.[2][3] Syyskuussa 2012 Piispanen voitti 100 metrin kultaa Lontoon paralympialaisissa ajalla 21,72 sekuntia. [4] Heinäkuussa 2013 Piispanen voitti MM-kultaa vesisateessa käydyssä 100 metrillä ajalla 22,59 sekuntia sekä MM-hopeaa 200 metrillä ajalla 40,90 sekuntia.[5][6]

Vuoden 2017 MM-kisoissa Lontoossa hän voitti hopeaa 100 metrillä ajalla 21,54.[7] Vuoden 2018 EM-kisoissa Berliinissä hän voitti hopeaa 100 metrillä ajalla 23,44.[8] Vuoden 2019 MM-kisoissa Dubaissa Piispanen voitti 100 metrillä uransa toisen MM-kullan Suomen ennätysajalla 20,33,[9] ja 200 metrillä hopeaa.[10]

Vuoden 2020 paralympialaisissa Tokiossa Piispanen voitti kultaa 200 metrillä ajalla 36,81 sekuntia, joka oli uusi paralympialaisten ennätys.[11] Vuoden 2023 MM-kisoissa Pariisissa hän saavutti kaksi mitalia, hopeaa 200 metrillä ja pronssia 100 metrillä.[12] Vuoden 2024 paralympialaisissa Pariisissa Piispanen saavutti 200 metrillä hopeaa ja 100 metrillä pronssia.[13]

Piispanen kelasi elokuussa 2021 Jyväskylässä 200 metrin maailmanennätyksen 36,35 s.[14] Sadan metrin ennätys Piispasella on vuodelta 2021 Sveitsin Arbonissa kelattu 19,86 s.[15]

Hänen saavuttamiaan tunnustuksia ovat Tahko Pihkala -seuran Vuoden Rehti Urheilija (2012), Suomen Urheilugaalan Periksi ei anneta Uuno -palkinto (2013) ja Vuoden helsinkiläisurheilija (2013 ja 2020). Vuosina 2019 ja 2021 Suomen Urheiluliitto valitsi Piispasen Vuoden yleisurheilijaksi.[16][17]

Piispanen on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri, joksi valmistui Jyväskylän yliopistosta. Hän on työskennellyt muun muassa Liikuntatieteellisen Seuran koordinaattorina Helsingissä.[4] Nykyisin hän työskentelee opetus- ja kulttuuriministeriössä, valtion liikuntaneuvostossa.

  1. a b Hepojärvi, Harri: Kelaajakuningas. Iltalehti Urheilu, 4.9.2012, s. 6–7.
  2. a b Maailmanennätysaika 21,64 s Nopola News. 12.8.2011. Viitattu 5.9.2012.[vanhentunut linkki]
  3. Ehdokkaat 2012: Läpimurto suomenurheilugaala.fi. Suomen Urheilugaala. Arkistoitu 6.9.2012. Viitattu 5.9.2012.
  4. a b Yleisurheilu - urheilijaprofiilit paralympia.fi. Suomen Paralympiakomitea. Viitattu 5.9.2012.[vanhentunut linkki]
  5. Paralympiavoittaja Piispanen kelasi MM-kultaa MTV3.fi. 22.7.2013. Viitattu 19.8.2013.
  6. Piispanen menetti kultansa - uusintafinaalissa loppusuoran tappio Yle Urheilu. 26.7.2013. Viitattu 19.8.2013.
  7. Mahtava veto! Piispanen kelasi MM-hopeaa 100 metrillä - "Olen älyttömän tyytyväinen" iltalehti.fi. Viitattu 22.7.2017.
  8. Leo-Pekka Tähti kelasi EM-kultaa täysin ylivoimaisesti, hämmentyi itsekin: ”En olisi voinut kuvitellakaan” Ilta-Sanomat. 21.8.2018. Viitattu 21.8.2018.
  9. Toni Piispanen kelasi MM-kultaa: ”Se oli minulta aika puhdas kelaus” 7.11.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 7.11.2019.
  10. Toni Piispaselle toinen MM-mitali Dubaista – hopeaa 200 metrin matkalla 13.11.2019. YLE Urheilu. Viitattu 14.11.2019.
  11. Toni Piispanen kelasi paralympiakultaa kisaennätyksellä – ”Kovatasoisin kisa koskaan” www.iltalehti.fi. Viitattu 31.8.2021.
  12. Toni Piispanen kelasi toisen MM-mitalinsa Pariisissa
  13. Kesäparalympialaiset, Pariisi, Ranska, 28.8.–8.9.2024 www.paralympia.fi. 30.8.2024. Viitattu 15.9.2024.
  14. Toni Piispanen kiisi uuteen ratakelauksen miesten T51-luokan maailmanennätykseen parayleisurheilun SM-kilpailuissa Jyväskylässä paralympia.fi. 8.8.2021. Viitattu 15.9.2024.
  15. PARIISI 2024: Uransa päättävä Toni Piispanen lähtee päättäväisenä viimeiseen mitalitaistoon www.paralympia.fi. 15.8.2024. Viitattu 15.9.2024.
  16. Moilanen, Mika: Ratakelaaja Toni Piispanen valittiin Vuoden yleisurheilijaksi: ”Lajiyhteisön arvostus lämmittää eniten” 12.12.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.12.2019.
  17. STT–IS: Toni Piispanen, 45, valittiin parhaaksi yleisurheilijaksi Suomessa – ”Olen tehnyt nousua ykköseksi” Ilta-Sanomat. 22.12.2021. Viitattu 6.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]