Vantaan Energia
| Vantaan Energia Oy | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | Suomi |
| Perustettu | 1910 |
| Toimitusjohtaja | Jukka Toivonen[1] |
| Kotipaikka | Vantaa |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Toimiala | Energia-ala |
| Tuotteet | Tuottaa sähköä ja kaukolämpöä ja myy lämpöpalveluita. Vastaa kaukolämpöverkostojen rakentamisesta ja huollosta Vantaalla. |
| Liikevaihto | 303,1 milj. € (2023)[1] |
| Liikevoitto | 65,7 milj. € (2023)[1] |
| Henkilöstö | 350 (2023)[1] |
| Omistaja | Vantaan kaupunki 60 %, Helsingin kaupunki 40 % |
| Kotisivu |
www |
Vantaan Energia Oy on vuonna 1910 perustettu energiayhtiö. Kotipaikkaansa Vantaalla pitävästä yhtiöstä Vantaan kaupunki omistaa 60 prosenttia ja Helsingin kaupunki 40 prosenttia.[2] Vantaan Energia tuottaa sähköä ja kaukolämpöä sekä myy lämpöpalveluita. Vantaan Energian pääkonttori sijaitsee Tikkurilassa, ja se tuottaa kaukolämpönsä ja sähkönsä pääosin Martinlaakson voimalaitoksessa ja Vantaan jätevoimalassa. Vantaan Energia sai valtionavustuksia vuosien 2021–2024 välillä yhteensä 78 miljoonaa euroa.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osakeyhtiö Malmin Sähkölaitos 1910–1965
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gottfr. Strömberg ja Otto Anders Blomqvist perustivat Osakeyhtiö Malmin Sähkölaitos vuonna 1910. Laitteiden ohella yhtiö myi ja siirsi Malmin rautatieaseman lähellä olevan voimalaitoksensa tuottamaa sähköä. Vuonna 1934 yhtiö alkoi hankkia sähkövoimaa myös Etelä-Suomen Voima Oy:ltä. Vuonna 1939 yhtiö vaihtoi kotipaikkansa Helsingistä Helsingin maalaiskuntaan.[4]
Vuonna 1953 yhtiön liikevaihto oli 340 miljoonaa markkaa.[4] Vuonna 1956 pääkonttori siirtyi Espoon Leppävaaraan.[5] Vuonna 1958 yhtiöllä oli 17 osakasta. [4] Seuraavana vuonna osakkaat halusivat myydä osuutensa Espoolle. Kauppa toteutui seuraavana vuonna, jolloin enemmistöosuus siirtyi Helsingin maalaiskunnalle ja kolmannes Espoolle. Wilho Schildt jäi eläkkeelle ja Carl-Oscar Björklöf aloitti yhtiön toimitusjohtajana kesällä 1960. Yhtiö osti kaiken tarvitsemansa sähkön Imatran Voimalta Tammiston muuntoaseman kautta. Seuraavana vuonna Leppävaarassa otettiin käyttöön uusi syöttöasema. Yhtiö alkoi neuvotella fuusiosta Espoon Sähkö Oy:n kanssa. Vuosina 1961 ja 1963 Tapiolan Sähkö Oy osti Malmin Sähkölaitoksen verkostoja Otaniemestä ja Westendistä. Vuonna 1962 yhtiö osti Keimolan Sähkö Oy:n verkoston. Vuonna 1964 Tuusulan Seudun Sähkölaitos myi sille Korson alueen verkoston. Yhtiöllä oli vuonna 1965 noin sata työntekijää.[5]
Helsingin Ympäristön Sähkölaitos 1966–1971
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1966 yhtiön uudeksi nimeksi tuli Helsingin Ympäristön Sähkölaitos Oy.[4] Espoon Sähkö, Helsingin Ympäristön Sähkölaitos, Kirkkonummen Sähkö Oy ja Kauniaisten kauppala alkoivat hankkia sähkönsä yhdessä Imatran Voima Oy:ltä. Nurmijärven Kunnan Sähkölaitos myi Malmin Sähkölaitokselle verkostonsa Keimolan-Seutulan alueelta. Seuraavana vuonna yhtiö osti Imatran Voimalta muuntoaseman. Rekolaan alettiin rakentaa omaa muuntoasemaa.[5]
Vuonna 1968 yhtiö otti käyttöön täyssähköistystariffin, jolla tarjottiin edullista sähköä sähkölämmityksen käyttäjille. Saman vuoden syksyllä alettiin rakentaa kaukolämpöjärjestelmää muun muassa Myyrmäkeen ja Hakunilaan.[5]
Vuonna 1969 Espoo myi kolmanneksen osuutensa Helsingin maalaiskunnalle, joka omisti täten yhtiön kokonaisuudessaan.[4] Myyrmäen ja Martinlaakson alueen kaukolämpöverkko valmistui.[6]
Vuonna 1971 Länginmäen alue yhdistettiin Helsingin kaupungin kaukolämpöverkkoon. Yhtiö päätti rakentaa oman voimalaitoksen. Fuusiosta Espoon Sähkön kanssa luovuttiin ja Espoon alueen verkostot myytiin Espoon Sähkölle vuodenvaihteessa 1971–1972.[5]
Vantaan Sähkölaitos 1972–1995
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1970-luvulla kaukolämmön käyttö Vantaalla yleistyi uusien kerrostaloalueiden myötä.[6] Alkuvuonna 1972 Helsingin maalaiskunta muuttui Vantaan kauppalaksi[7] ja myös yhtiön nimi vaihdettiin muotoon Vantaan Sähkölaitos Oy.[4] Kauppalan valtuusto keskusteli sähkölaitoksen kunnallistamisesta, mutta aloite kariutui. Koska yhtiön pääkonttori sijaitsi Espoossa, rakennettiin uusi toimitalo Tikkurilaan, jonne muutettiin vuonna 1973.[5]
Martinlaakson voimalalaitosta alettiin rakentaa syksyllä 1973. Vantaasta tuli kaupunki vuonna 1974. Martinlaakson voimalaitos otettiin käyttöön marraskuussa 1975. Sen sähköteho oli 60 megawattia ja kaukolämpöteho 117 megawattia. Rakennusprojekti maksoi lähes 80 miljoonaa markkaa, mikä oli siihen asti suurin yksityinen investointi Vantaalla. Vuonna 1976 laitoksen yhteydessä alkoi toimia myös 60 megawatin lämpökeskus. Vantaan Sähkölaitos sopi kaukolämmön yhteiskäytöstä Helsingin kaupungin energialaitoksen kanssa vuonna 1979.[5]
1980-luvun alussa kaukolämpöä käytti yli 60 prosenttia vantaalaisista.[6] Raskaan polttoöljyn hinta nousi jatkuvasti. Vuonna 1981 käytöstä poistuneen Martinlaakson voimalaitoksen öljykattila haluttiinkin muuttaa kivihiilikäyttöiseksi.[5] Kivihiileen siirryttiin vuonna 1982 ja siirtymää perusteltiin ympäristöystävällisyydellä, sillä voimala oli kooltaan suuri ja se hyödynsi uutta tekniikkaa.[6] Alueen asukkaat kuitenkin vastustivat muutosta ja erityisesti hiilivaraston paikasta kiisteltiin.[5] Siirtymän myötä voimalaan rakennettiin uusi kaukolämmön yhdysputki Itä-Vantaalle. Täten Martinlaaksossa voitin tuottaa kaukolämpöä koko Vantaan kattavaan kaukolämpöverkkoon.[6] Vuonna 1985 yhtiöllä oli 378 työntekijää.[5]
Syksyllä 1986 maakaasua alettiin kokeilla Hakunilassa. Teollisuusneuvos Björklöfin toimitusjohtajuus päättyi loppuvuonna.[5] Seuraavan vuoden alussa hänen seuraajanaan aloitti Hannu Saarinen.[8] Hiilivarasto valmistui Martinlaaksoon vuonna 1987 ja samana vuonna alettiin rakentaa myös maakaasukattilalaitosta Koivukylään. Martinlaakson vanhasta öljykattilasta päätettiin tehdä maakaasukäyttöinen.[5]
Vuonna 1987 valtioneuvosto teki päätöksen, jonka mukaan hiilivoimaloihin tarvittiin rikinpoistolaitteet. Seuraavana vuonna Vantaan Sähkölaitos sopi hankkivansa Lifac-menetelmään perustuvan rikinpoistolaitteiston Oy Tampella Ab:ltä.[8]
Martinlaakson voimalan lisäyksikkö saatiin käyttöön vuonna 1989.[5]
Rikinpoistolaitteisto otettiin käyttöön vuonna 1990.[8]
Sähkömarkkinoiden kilpailu vapautettiin ja vuonna 1995 astui voimaan sähkömarkkinalaki, jonka vuoksi yhtiön piti luoda uusi imago. Yhtiöllä oli 425 työntekijää ja sen liikevaihto oli 560 miljoonaa markkaa. Se oli yksi Suomen suurimpia energialaitoksia.[8]
Vantaan Energia 1996–
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1996 yhtiön nimeksi tuli Vantaan Energia Oy[4] ja yhtiö otti käyttöön myös uuden nimilogon.[8]
Syyskuussa 2003 Vantaan Energia otti käyttöön Wivanet-laajakaistaverkon. Verkkoon kuului parhaimmillaan 150 tukiasemaa Vantaalla Leppävaarassa, osassa Pohjois-Helsinkiä, Itäkeskuksessa, Jumbossa ja Myyrmannissa.[9]
Vantaan Energia myi operaattoritoimintansa Elisalle kesäkuussa 2005 ja lopetti Wivanet-verkon käytön saman vuoden lopussa.[9] Yhtiön toimitusjohtajana aloitti Pentti Laukkanen.[10]
Vuonna 2010 yhtiöllä oli noin 350 työntekijää ja noin 300 miljoonan liikevaihto. Se kuului Suomen viiden suurimman energiayhtiön joukkoon.[11]
Vuonna 2011 Vantaan Energia alkoi rakentaa Vantaan jätevoimalaa.[12] Laitoksessa tarvittu lämmöntalteenottokattila hankittiin Metson ja Wärtsilän yhteiseltä yritykseltä MW Powerilta.[11]
Vantaan jätevoimalan koekäyttö aloitettiin maaliskuussa 2014 ja se vihittiin käyttöön saman vuoden syyskuussa.[12] 300 miljoonaa euroa maksanut jätevoimalalaitos keräsi sekajätettä Helsingin seudun ympäristöpalveluilta ja Rosk'n Roll Oy:ltä.[13] Laitoksen tuotantokapasiteetti oli 920 gigawattituntia kaukolämpöä ja 600 GWh sähköä vuodessa.[12]
Toukokuussa 2017 Vantaan Energian toinen omistaja, Helsingin kaupunki, aloitti kaupunginvaltuustossa keskustelut Vantaan Energian erkautumisesta Voimaosakeyhtiö SF:stä. Eroa vaikeutti osakassopimus, jossa muun muassa Vantaan Energia sitoutui hankkeen taloudellisiin velvotteisiin ja siihen, että osakkeet sai myydä vain muiden osakkaiden hyväksymälle taholle.[14]
Alkuvuonna 2019 yhtiön uutena toimitusjohtajana aloitti Jukka Toivonen, kun hänen edeltäjänsä Pertti Laukkanen jäi eläkkeelle.[10]
Syksyllä 2019 Vantaan Energia kertoi luopuvansa kivihiilestä vuonna 2022.[15]
Vuonna 2020 Fortum myi kaukolämpötoimintansa Tuusulan ja Järvenpään alueelta. Ostajana toimi yhteeliittymä, johon kuului Vantaan Energian lisäksi myös pääomasijoittaja Infranode ja Keva. Kaupan myötä syntyneelle Vantaan Energia Keski-Uusimaa Oy -yhtiölle siirrettiin Järvenpään voimalaitos ja Järvenpään ja Tuusulan kaukolämpöverkot.[16] Infranode omisti yhtiöstä 59 prosenttia ja Keva 31 prosenttia.[16]
Maaliskuussa 2022 Vantaan kaupunginhallitus kehotti Vantaan Energiaa irtautumaan Voimaosakeyhtiö SF:stä ja Fennovoimasta. Yhtiö ei voinut myydä osuuttaan, sillä sillä ei nähty olevan markkina-arvoa.[17] Toukokuussa Fennovoima irtisanoi Raos Projectin (Rosatomin tytäryhtiö) kanssa tehdyn laitostoimitussopimuksen. Samalla koko ydinvoimalahanke peruuntui ja esimerkiksi Vantaan Energia alaskirjasi hankkeeseen tekemänsä sijoitukset[18] tilinpäätöksessään.[19]
Toukokuussa 2022 Vantaan Energia luopui kivihiilen käytöstä energiantuotannossaan.[20] Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan aiheutti kuitenkin energiakriisin ja yhtiön piti aloittaa kivihiilen käyttö uudelleen. Yhtiön tavoite olla olla kokonaan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä ei päätöksen myötä muuttunut.[20]
Vantaan Energia Keski-Uusimaa Oy:n nimi vaihdettiin Tuusulanjärven Lämpö Oy:ksi maaliskuussa 2024.[16] Huhtikuussa Vantaan Energia kertoi alkavansa rakentaa maanalaista kausivarastoa lämpöenergian säilyttämiseen. 200 miljoonaa euroa maksava projekti sisältää varaston lisäksi myös kaksi suurta sähkökattilaa. Varannon louhimiseen Kuusikonmäen peruskallioon arvioitiin kuluvan kolme vuotta.[21] Syyskuussa yhtiö kertoi aikeistaan rakentaa talteenottolaitos, joka hyödyntäisi Vantaalla jätteenpoltossa syntyvää hiilidioksidia. Nesteytyksen jälkeen hiilidioksidi oli tarkoitus loppusijoittaa esimerkiksi Tanskan tai Norjan aluevesien merenpohjaan. Noin miljardin euron investointiin etsittiin kumppaneiksi valtiota ja yrityksiä.[22]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2024 Vantaan Energian -konserniin kuului osakkuusyhtiöiden lisäksi tytäryhtiö Vantaan Energia Sähköverkot Oy, jonka tehtävä oli vastata Vantaan sähköverkkotoiminnasta. Konsernin emoyhtiö oli Vantaan Energia Oy.[2] Yhtiöllä on 350 työntekijää.[1]
Vuonna 2016 yhtiön osakkuusyhtiöitä olivat:[2]
- Kolsin Voima Oy ja sen tytäryhtiö Kolsin Vesivoimantuotanto
- Svartisen Holding A/S
Lisäksi yhtiöllä on osuuksia muissa energiantuotantoyhtiössä:
- EPV Energia Oy[23]
- Innopower Oy[23]
- Pohjolan Voima Oy[24]
- Suomen Hyötytuuli Oy[23]
- Tuusulanjärven Lämpö (aiemmin Vantaan Energia Keski-Uusimaa Oy[16])
- Woodtracker Oy[25]
Tuotteet ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukolämmön tuotanto ja jakelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaan Energia tuottaa kaukolämpöä pitkälti kotimaisen polttoaineen avulla.[26] Se tuottaa lämpöenergiaa viiden lämpökeskuksen, jätevoimalan ja Martinlaakson voimalaitoksen avulla.[27] Långmossebergenissä sijaitseva Vantaan jätevoimala on otettu käyttöön vuonna 2014.[26] Siellä poltetaan koko pääkaupunkiseudun jätteet, sillä Helsingin kaupunginhallitus päätti aikoinaan kieltää Heleniltä jätteenpolton.[26] Energiaksi hyödynnetään yhteensä 1,5 miljoonan Uudenmaan asukkaan tuottama sekajäte. Yhtiö laajensi jätevoimalaa syksyllä 2022, jolloin energiantuotantoon voitiin ottaa myös kaupan ja teollisuuden tuottama muuhun kierrätykseen kelpaamaton energiajäte.[27]
Vuonna 2019 käyttöönotettu Martinlaakson biovoimalaitos taas tuottaa energiaa polttamalla puuperäistä ainetta, kuten kotimaista haketta kierrätyspuuta ja vaneriteollisuudesta saatua sivutuotetta.[26] Laitos hyödyntää toistaiseksi myös kivihiiltä ja testaa biohiilen käyttöä.[27]
Variston geoterminen lämpölaitos muodostuu kolmesta 800 metrin syvyisestä geolämpökaivosta. Laitos otettiin käyttöön vuoden 2023 alussa. Se tuottaa vuosittain 1400 MWh maalämpöä, joka ohjataan kaukolämpöverkkoon.[27]
Yhtiön tuottama lämpö jaetaan asiakkaille Vantaan sisäisen verkon kautta. Kesäisin, kun lämpöä tuotetaan ajoittain liikaa, sitä myydään esimerkiksi Helenille.[26]
Vuonna 2024 Vantaan Energia kertoi rakentavansa maanalaisen Varanto-nimisen kausivaraston lämpöenergian säilyttämiseen Kuusikonmäen peruskallioon. Lämpöä säilytetään vesimassassa. Kun sähkö on halpaa, massa voidaan lämmittää sähkökattiloilla jopa 140-asteiseksi. Varannon arveltiin olevan käyttövalmis vuonna 2028.[21]
Sähkön tuotanto ja siirto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaan Energian sähköliiketoiminta vastaa yhtiön osakkkuusähköntuotannosta Suomessa ja Norjassa. Se toimii sähkön tukkumarkkinoilla. Vuonna 2023 yksikön sähköntuotannosta 55 prosenttia saatiin vesivoimasta, 25 prosenttia ydinvoimasta ja 16 prosenttia tuulisähköstä. Yksikkö on kehittämässä myös aurinkovoimahankkeita.[28]
Vantaan Energian kokonaan omistama tytäryhtiö Vantaan Energia Sähköverkot Oy toimii Vantaalla sähkön jakeluverkon haltijana eli vastaa sähkönsiirrosta kaupungin alueella. [29]
Yhteiskuntavastuu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vantaan Energia tavoittelee energiantuotannon hiilinegatiivisuutta vuoteen 2030 mennessä.[22] Yhtiön on tarkoitus luopua fossiilisista polttoaineista vuoteen 2026 mennessä. Kivihiilen käytöstä se luopui vuonna 2022,[30] mutta joutui aloittamaan sen käytön uudestaan Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaman energiakriisin vuoksi.[20]
Vantaan Energia on rahoittanut Carbonaide-yhtiötä, joka kehittää hiilidioksidia sitovaa betonia.[31]
Yhtiö suunnittelee rakentavansa Vantaalle Långmossabergiin hiilidioksidin talteenottolaitoksen, joka hyödyntää jätteenpoltossa syntyvää hiilidioksidia. Talteenoton jälkeen se on tarkoitus nesteytettää ja upottaa joko Tanskan tai Norjan aluevesien merenpohjaan tai maan alle mantereelle.[22]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Vantaan Energia Oy Kauppalehti. 2024. Viitattu 13.9.2024.
- ↑ a b c Vantaan Energia lyhyesti Vantaan Energia. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Yritystukien julkinen tietopalvelu (Poiminta työ- ja elinkeinoministeriön powerbi-muotoisen tietokannan välilehdeltä 2. Suodatin: Yritys tai y-tunnus Vantaan Energia Oy.) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 1.11.2024.
- ↑ a b c d e f g Oy Malmin Sähkölaitos — Historia www.porssitieto.fi. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Carl-Oscar Björklöf Biografiasampo. Viitattu 27.11.2021.
- ↑ a b c d e Mönkkönen, Anu: Vantaa ennen ja nyt | Kaukolämpö yleistyi Vantaalla nopeasti, kun lähiöitä rakennettiin – 40 vuotta sitten luotettiin vahvasti kivihiileen Vantaan Sanomat. 7.2.2024. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ ”Vantaa on rakentanut muurin Helsinkiä vastaan” Helsingin Sanomat. 28.12.2021. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c d e Energianeuvos Hannu Saarinen (1931–2014) kansallisbiografia.fi. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ a b Mari Flink: Vantaan langaton verkko pistetään pussiin Ilta-Sanomat. 22.9.2005. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ a b Eskola, Hanna: Vantaan Energian uudeksi toimitusjohtajaksi Jukka Toivonen Fortumista Kauppalehti. 19.9.2018. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ a b Tekniikka&Talous: Metso toimittaa lämmöntalteenottokattilan Vantaan Energian uuteen jätevoimalaitokseen Tekniikka&Talous. 5.7.2011. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ a b c Talouselämä: 180 roska-autoa päivässä vie tänne eteläsuomalaisten roskat - ja sitten alkaa tapahtua Talouselämä. 17.9.2014. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Salomaa, Marja: Vantaan uudessa jätevoimalassa jäte palaa jo tauotta Helsingin Sanomat. 17.9.2014. Sanoma Oy. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Raeste, Juha-Pekka: Vantaan Energian toimitusjohtaja: Fennovoiman ydinvoimahankkeesta pääse eroon vain, jos tilalle löytyy maksukykyinen ostaja Helsingin Sanomat. 18.5.2017. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Tiina Örn: Vantaan Energia luopuu fossiilisista polttoaineista vuonna 2026 – Merkittävin mahdollistaja kallioperään rakennettava lämpövarasto Vantaan Sanomat. 22.9.2020. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c d Yritykset | Järvenpään ja Tuusulan alueen energiayhtiö vaihtoi nimeä Helsingin Sanomat. 25.3.2024. Viitattu 13.9.2024.
- ↑ Räisänen, Perttu: Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa joukkopako jatkunut jo vuosia – Moni nykyinen omistaja mukana vasten tahtoaan Tekniikka&Talous. 3.5.2022. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Koponen, Taneli: Fennovoima kaatui ja miljoonia sijoittaneissa energiayhtiöissä pohditaan nyt osinkojen tilannetta Kauppalehti. 10.9.2022. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Korpela, Teija: Vantaan Energian liiketoiminnan tulos pysyi hyvänä poikkeuksellisena vuonna 2022 Vantaan Energia. 31.3.2023. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c Kivihiilestä jo luopunut Vantaan Energia toi kaksi rahtilaivallista kivihiiltä Yhdysvalloista Yle Uutiset. 28.9.2022. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b Suojanen, Armi: ”Se on kuin hybridiauto” – Vantaan Energia alkaa rakentaa 200 miljoonan lämpöjärjestelmää, joka on poikkeuksellinen maailmassa Vantaan Sanomat. 4.4.2024. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c Ympäristö | Vantaan Energia suunnittelee miljardiluokan hanketta hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin Helsingin Sanomat. 26.9.2024. Viitattu 11.11.2024.
- ↑ a b c Hiilidioksidivapaata energiantuotantoa Vantaan Energia. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Sähköliiketoiminta Vantaan Energia. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ Yritys – Woodtracker woodtracker.fi. Viitattu 17.9.2024.
- ↑ a b c d e Energia | Kun kaukolämmön hinta nousee, Vantaasta tulee pääkaupunkiseudun voittaja Helsingin Sanomat. 4.9.2022. Viitattu 11.11.2024.
- ↑ a b c d Energiantuotantomme Vantaan Energia. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Sähköliiketoiminta Vantaan Energia. Viitattu 18.9.2024.
- ↑ Tietoa yrityksestä Vantaan Energia Sähköverkot. Viitattu 12.11.2024.
- ↑ Energia | Vantaan Ikean lähelle aletaan pian louhia valtavaa luolastoa Helsingin Sanomat. 5.4.2024. Viitattu 11.11.2024.
- ↑ Suomalaisyritys sitoo hiilidioksidia betoniin, ja sveitsiläinen vaatemerkki maksaa siitä Yle Uutiset. 23.10.2024. Viitattu 11.11.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Erik Kajannder: Vantaan sähkölaitos oy 1910-1985, Vantaan sähkölaitos 1985. ISBN 9519965343
- Jukka Erävuori: Virtaa Vantaalta: Vantaan Energia Oy 90 vuotta. Vantaan Energia 2000. ISBN 952-91-2281-0.