Viiksisiippa
| Viiksisiippa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Aitosiipat Myotis |
| Laji: | mystacinus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Myotis mystacinus |
|
 Viiksisiipan levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Viiksisiippa (Myotis mystacinus) on Euroopassa elävä siippalaji.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viiksisiippa kuuluu kapeasiipisiin lepakkolajeihin. Sen erottaminen isoviiksisiipasta on todella vaikeaa.[3]
Viiksisiippa on saanut nimensä ylähuulen pitkistä viiksimäisistä tuntokarvoista. Sen varmin tuntomerkki on takajalan ulkosyrjässä varpaisiin ulottuva räpylä. Isoviiksisiippa kuitenkin jakaa tämän tuntomerkin ja nämä kaksi lajia voi erottaa toisistaan ainoastaan koiraan peniksen muodosta tai hampaista. Vesisiipalla räpylä ulottuu nilkkaan ja jalka on suhteessa huomattavasti isompi. Siipan koko ja väri vaihtelevat huomattavasti; selkäpuolella yleisiä sävyjä ovat melkein yksivärinen musta tai punaruskea. Vatsapuoli on vaalean- tai tummanharmaa. Korvat on mustanruskeat ja erittäin huomattavasti tummemmat kuin toisilla siippalajeilla. Eteenpäin taivutetut korvat yltävät 2–4 mm kuonon kärjen ulkopuolelle. Ruumiin pituus on noin 3,5–4,8 senttimetriä.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viiksisiippaa tavataan miltei koko Euroopassa; se puuttuu vain osasta Iberian niemimaata ja Islannista, Skotlannista, Tanskasta sekä Fennoskandian pohjoisosista.[1] Suomessa se on yleinen, ja sitä tavataan Vaasa–Kuopio-linjalle asti.
Viiksisiippa elää niittymailla ja muilla avoimilla alueilla, kuten asutuksen lähellä ja vesistöjen varsilla. Se saalistaa aukkopaikoissa, metsäteiden päällä ja metsänreunoissa, mutta hakeutuu toisinaan myös avoimemmille alueille. Viiksisiippa lähtee saalistamaan jo varhain hämärän tullessa ja viettää suurimman osan yötä ulkona. Keväällä ja syksyllä se on liikkeellä erikoisesti myös päiväsaikaan. Yleensä lajilla on kuitenkin kaksi aktiivisuushuippua; toinen auringonlaskun jälkeen ja toinen ennen auringonnousua. Viiksisiipan lento päiväpiilosta saalistusalueelle eroaa tavallisesta pyyntilennosta, joka on tasaista, suunnilleen samalla korkeudella tapahtuvaa.
Viiksisiipan lentokorkeus vaihtelee, vaikka lento onkin suoraviivaista. Viiksisiipalla tunnetaan jopa 2 000 km:n vaelluksia. Talvihorroksen siippa viettää luolissa, kaivoskäytävissä, ladoissa ja kellareissa.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viiksisiippa käyttää ravinnokseen pieniä lentäviä hyönteisiä.
Viiksisiipan pariutuminen tapahtuu tavallisesti syksyllä tai talvihorroksen aikana. Naaraat voivat keräytyä suuriksi naaras- ja poikasyhdyskunniksi, joissa on satoja eläimiä ja joissa ne synnyttävät yhden poikasen kesä-heinäkuussa, jolloin ruokaa on runsaimmin tarjolla.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S. & Coroiu, I.: Myotis mystacinus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Thomas Lilley: Viiksisiippa – Myotis mystacinus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Viiksisiippa Suomen lepakkotieteellinen yhdistys
- ↑ ARKive
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viiksisiipan ääninäyte (mp3-muodossa)