Viljakäärme

Viljakäärme
Uhanalaisuusluokitus
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Matelijat Reptilia
Lahko:	Suomumatelijat Squamata
Alalahko:	Käärmeet Serpentes
Heimo:	Tarhakäärmeet Colubridae
Suku:	Pantherophis
Laji:	guttatus
Kaksiosainen nimi
Pantherophis guttatus (Linnaeus, 1766)
Synonyymit
Elaphe guttata (Linnaeus, 1766)
Katso myös
Viljakäärme Wikispeciesissä   Viljakäärme Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK

Viljakäärme (Pantherophis guttatus, aik. Elaphe guttata) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva pohjoisamerikkalainen käärmelaji. Se on kuristajakäärme, eikä sillä siten ole myrkkyhampaita. Viljakäärme kasvaa noin 90–150 senttimetriä pitkäksi. Viljakäärmeellä esiintyy normaalin eli luonnonmukaisen lisäksi monia jalostettuja värimuotoja kuten amelanistinen, anerytristinen, snow, hypomelanistinen, okeetee, käänteinen okeetee, sunglow, caramel, ghost, bloodred, miami phase, candycane, charcoal, pewter ja creamsicle. Yhteensä niitä on noin 70 erilaista. Viljakäärme elää keskimäärin 15–20-vuotiaaksi; ennätys on 32 vuotta.

Levinneisyys ja elinympäristö

Viljakäärmeen asuinalueeseen kuuluu kauttaaltaan Yhdysvaltojen kaakkoisosat. Alue kattaa näin ollen Philadelphian, Miamin, New Orleansin sekä Saint Lousin nelikulmioisen alueen sisäosat. Viljakäärmeet elävät kovin vaihtelevissa ympäristöissä, ne viihtyvät sekä kuivassa että kosteassa ilmastossa. Suurimmassa osassa asuinympäristöään viljakäärmeet elävät hiekkaisissa mäntymetsissä sekä ruohoisissa ja pensasalueilla. Levinneisyysalueen eteläisissä osissa sekä Floridan eteläkärjen saaristossa on trooppista metsää sekä suota. Viljakäärme on semi-fossoriaalinen eli se viettää suuren osan ajastaan maan alla. Viljakäärmeet oleskelevat maakerroksen ja kivien alla, ontoissa puunrungoissa sekä nisäkkäiden rakentamissa käytävissä. Ihmisasutuksen lähellä viljakäärmeitä löytää useiltakin paikoilta kuten viljelyksiltä, puutarhoista, hylätyistä putkistoista ja rakennusten perustuksista. Vaikka viljakäärme on maassa elävä laji se osaa myös käyttää hyödykseen korkeuden ja ne kiipeilevätkin suhteellisen ketterästi. Viljakäärme on hämäräaktiivinen ja liikkuu siis enimmäkseen illalla auringon laskettua sekä toisaalta varhain aamulla.

Terraariossa

Viljakäärmeen poikasia pidetään tarpeeksi suuressa säilytyslaatikossa tai muussa pakovarmassa ilmastoidussa laatikossa tai terraariossa, esimerkiksi faunaboksissa. Liian isossa terraariossa viljakäärmeen poikaset ahdistuvat ja lopettavat syömisen. Myös käärmeen tarkkailu on pienessä terraariossa tai faunaboksissa helpompaa. Käärmeen voi siirtää varsinaiseen terraarioonsa noin puolivuotiaana. Viljakäärmeellä pitää olla terraariossa, oksia ja ylipäätäänsä suojapaikkoja.

Aikuisen viljakäärmeen terraarion tulisi sisältää paljon piilopaikkoja, jotta se tuntisi olonsa turvalliseksi, terraariossa tulisi olla myös mahdollisuus kiipeillä (oksia tai kallioseinämä) ja kaivella (tarpeeksi pohjamateriaalia). Terraarion koko olisi vähintään esim. 90 × 40 × 70 cm tai suurempi, jotta käärmeellä olisi riittävästi tilaa liikkua ja mahdollisuus käyttää lihaksiaan. Viljakäärmeellä, kuten muillakin matelijoilla, tulee myös olla lämpimämpi ja viileämpi pää terraariossa. Viljakäärmeellä pitää olla vesiastia, johon se mahtuu kokonaan.

Ruokinta

Pieni poikanen syö pakastettuja ja sen jälkeen sulatettuja ”pinkkejä” eli vastasyntyneitä hiiriä. Poikasta ruokitaan noin 4–6 päivän välein. Ruoan koko ja ruokintaväli kasvaa käärmeen mukana; keskenkasvuinen käärme syö noin viikon välein ja aikuinen noin 2 viikon välein. Sopivalla kasvuvauhdilla käärme on täysikasvuinen noin 4–6 vuoden iässä, joka tarkoittaa 100–200 gramman painonnousua vuodessa.

Nahanluonti

Muiden matelijoiden tavoin myös viljakäärmeet luovat aika ajoin nahkansa. Nahan luominen on matelijoiden tapa uudistaa ihoaan, kun nisäkkäiden iho irtoaa pieninä mikroskooppisina paloina eli hilseenä. Koska käärmeen iho ei veny rajattomasti, luovat pienet poikaset nahan paljon useammin kuin täysikasvuiset käärmeet. Poikaset voivat luoda nahan jopa 6–10 kertaa ensimmäisen vuoden aikana, kun taas täysikasvuiset yksilöt luovat nahkansa noin 3–5 kertaa vuodessa. Käärmeen nahka irtoaa useimmiten yhtenäisenä sukkana. Käärmeeseen ei saa koskea kun se on vaihtamassa nahkaa. Nahanluonnin lähestyessä käärmeen silmät muuttuvat sameiksi ja ihon väri harmahtavaksi. Värin muuttuminen johtuu vanhan nahan alle kertyvästä nesteestä, joka saa lopulta aikaan ulomman ihokerroksen irtoamisen.

Lemmikkikäärmeellä

Joillakin värimuodoilla, kuten snow'lla ja ghostilla, ihon värissä on nahanluonnin lähestyessä vaikea havaita mitään muutoksia. Käärmeiden käytös muuttuu usein araksi ja useimmat pysyttelevät tuon ajan enimmäkseen piilossa. Jotkin yksilöt voivat jopa kieltäytyä syömästä nahanluonnin aikana. Nahanluontiin valmistautuvan käärmeen olisi parasta antaa olla rauhassa omissa oloissaan. Ruokintaakin kannattaa yleensä siirtää eteenpäin, kunnes nahka on luotu. Samea vaihe kestää käärmeestä riippuen noin viikon, minkä jälkeen käärme muuttuu nopeasti lähes normaalin näköiseksi. Muutaman päivän kuluttua käärme luo nahkansa. Nahkaa luodessaan käärme alkaa hangata kuonoaan terraarion seiniin ja sisusteisiin yrittäessään saada nahan rikki kuonon päästä. Tämän jälkeen käärme hieroo kylkiään esineisiin ja puskee läpi ahtaista koloista. Kun nahan irtoaminen on saatu hyvin alulle, käärme ikään kuin ryömii ulos nahasta supistamalla vartalonsa lihaksia. Vanha nahka kääntyy irrotessaan nurin päin kuin jalasta vedetty sukka.

Aiheesta muualla

• Herppi.net (Arkistoitu – Internet Archive)