Viulun valmistus
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on ehdotettu yhdistettäväksi artikkeliin Viulu. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. Tarkennus: Näin vähäisellä sisällöllä, lienee järkevintä yhdistää artikkeliin Viulu. |
Viulun valmistus on ollut ja on edelleen pääasiassa käsityötä. Viulun rakentamisen taito on lähtöisin Italiasta 1500-luvulta. Maineikkaimpia viulunrakentajia on Antonio Stradivari, jonka aikalainen Suomessa oli Johan Petter Roos (k. 1735). Viulunrakennustaito tuli Suomeen 1700-luvulla Tukholmasta. Vanhin säilynyt Suomessa tehty viulu on Johan Lindströmin vuonna 1796 rakentama; sitä säilytetään Sibelius-museossa Turussa.
Viulun kannen materiaalina käytetään kuusta, joka on tähän akustisesti parasta. Muuhun runkoon käytetään alppivaahteraa. Kolmas puumateriaali on eebenpuu. Se on hyvin kova puulaji, ja sitä käytetään otelaudassa, viritintapeissa, kieltenpitimessä, leukatuessa sekä ylä- ja alasatuloissa. Puuta kuivataan useita vuosia ensin ulkotiloissa, sitten viileissä sisätiloissa ja lopulta kuivissa, lämpimissä sisätiloissa.
Kannen muotoiluun käytetään talttoja ja pieniä höyliä. Valmiin kannen paksuus on 4–5 mm. Ennen rakentajan korva kertoi, milloin viritys on kohdallaan. Nykyisin käytetään apuna viritysmittaria. Valmis viulu lakataan lakalla, jonka viulunrakentaja tekee itse. Lakka on joko öljylakkaa, spriilakkaa tai näiden sekoitusta. Vanhoissa viuluissa on käytetty öljylakkaa. Muita käytettäviä materiaaleja ovat muun muassa riisi ja lohikäärmeen veri. Tehdasviuluissa käytetään selluloidilakkaa, polyuretaanilakkaa tai nitrolakkaa. Vanhaa viulua ei lakata uudestaan, sillä se muuttaisi soinnin.
Kielet valmistettiin aiemmin suolista. Suolikieliä ei kuitenkaan voi virittää yhtä korkealle kuin nykyisiä kieliä. Nykykielet valmistetaan halpoihin soittimiin teräksestä, kalliimpiin punotusta materiaalista, jossa voi olla suolta tai nailonia ja päällä alumiinia tai hopea-sekoitusta.
Viulun rakentaminen kestää 350–400 tuntia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laiho, Arja: Tapio Vainisto tietää: Äänipinna on viulun sielu. Rannikkoseudunsanomat.fi. 6.8.2004. Arkistoitu 22.8.2013. Viitattu 9.9.2020.
- Hätönen, Paula: Voihan viulu! Ja miten se tehdään Turun Sanomat. 9.8.2008. Arkistoitu 10.9.2020. Viitattu 9.9.2020.
- Viulusivu Viulunrakentajat.net. Viitattu 9.9.2020.