Yoshinori Ōsumi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Yoshinori Osumi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yoshinori Ōsumi
大隅 良典
Henkilötiedot
Koko nimi 大隅 良典
Syntynyt9. helmikuuta 1945 (ikä 79)
Fukuoka, Japani
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tokion yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Kazutomo Imahori
Instituutti Tokion yliopisto
Perusbiologian kansallinen instituutti
Tokion teknillinen yliopisto
Tutkimusalue solubiologia
Tunnetut työt autofagosytoosi liittyvät tutkimukset
Palkinnot Kyoto-palkinto (2012)
Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2016)
Aiheesta muualla
www.ohsumilab.aro.iri.titech.ac.jp/english.html

Yoshinori Ōsumi (jap. 大隅 良典, Ōsumi Yoshinori; s. 9. helmikuuta 1945 Fukuoka, Japani) on japanilainen solubiologi, joka on tutkinut melkein koko uransa hiivojen solubiologiaa. Hänen keskeisimmät löydöksensä liittyvät autofagosytoosin toimimiseen. Autofagosytoositutkimuksistaan Ōsumi palkittiin 2016 Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnolla. Hänen työnsä ansiosta tutkijat ovat ymmärtäneet autofagosytoosin merkityksen solujen kierrätyksessä.

Syntymä ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōsumi syntyi Fukuokassa 1945. Hän aloitti 1963 opiskelut Tokion yliopistossa.[1] Hän opiskeli ensin kemiaa, mutta siirtyi sitten molekyylibiologiaan. Ōsumi väitteli vuonna 1974 tohtoriksi, mutta hänen väitöskirjansa ei saanut hyvää arvosanaa eikä hän löytänyt valmistuttuaan töitä.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koeputkihedelmöityksestä hiivojen vakuoleihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōsumille ehdotettiin väitöskirjan jälkeisen tutkimustyön paikkaa Rockefeller-yliopistosta New Yorkista.[2] Hän työskenteli Rockefeller-yliopistossa 1974–1977. Hän tutki ensin hiirten koeputkihedelmöitystä mutta siirtyi tutkimaan DNA:n replikaation aloittavaa mekanismia hiivoilla.[1]

Ōsumi palasi 1977 Tokion yliopistoon, jossa hän sai paikan dosenttina. Siellä hän alkoi tutkimaan hiivojen vakuoleita. Ōsumi löysi vakuoleista muun muassa uudenlaisen protonipumpun, V-ATPaasin.[1]

Autofagosytoositutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōsumista tuli vuonna 1988 apulaisprofessori, ja hän avasi myös oman pienen laboratorionsa.[1] Hän päätti keskittyä siellä vakuoleissa tapahtuvaan proteiinien hajoamiseen. Ōsumi todisti, että hiivojen soluissa tapahtuu autofagosytoosia. Läpimurtotutkimus julkaistiin Journal of Cell Biology -lehdessä vuonna 1992. Ōsumi jatkoi seuraavaksi autofagosytoosiin liittyvien geenien tunnistamista, ja vuoden aikana hän löysi ensimmäiset autofagosytoosin keskeisimmät geenit.[3] Hänen ryhmänsä tunnisti kaikkiaan 15 keskeistä geeniä.[1]

Ōsumi siirtyi vuonna 1996 professoriksi Perusbiologian kansalliseen instituuttiin, missä hän jatkoi hiivatutkimustaan. Hän havaitsi, että autofagosytoosin proteiinit koostuivat kuudesta funktionaalisesta ryhmästä. Ōsumin laboratoriossa aloitettiin myös samaan aikaan nisäkkäiden autofagosytoositutkimukset, ja yksi hänen oppilaistaan tutki kasveja. Näiden avulla tutkijat pystyivät päättelemään, että autofagosytoosi on säilynyt kaikilla kehittyneimmillä aitotumaisilla eläimillä.[4][1]

Ōsumista tuli 2009 Tokion teknillisen yliopiston professori. Siellä hän jatkoi soluelinten molekyylirakenteen tutkimusta autofagosytoosin aikana.[1]

Tunnustukset ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōsumi on palkittu useasti uransa aikana. Japanissa hän on saanut muun muassa 2005 Fujihara-tiedeakatemian Fujihara-palkinnon, 2006 Japanin akatemian palkinnon, 2009 Asahi-palkinnon ja 2012 Kyoto-palkinnon.[4]

Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon Ōsumi sai vuonna 2016 autofagosytoositutkimuksistaan. Nobel-komitean mukaan Ōsumin löydökset ovat auttaneet ymmärtämään, miten solut kierrättävät ja kuinka tärkeä osa autofagosytoosi on nälkiintymiselle sopeutumisessa ja infektioon vastaamisessa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Yoshinori Ohsumi PhD Gairdner. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Kolata, Gina & Chan, Sewell: Yoshinori Ohsumi of Japan Wins Nobel Prize for Study of ‘Self Eating’ Cells NYTimes.com. 3.10.2016. The New York Times Company. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b The 2016 Nobel Prize in Physiology or Medicine - Press Release Nobelprize.org. 3.10.2016. Nobel Media AB. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b Yoshinori Ohsumi Kyotoprize.org. Inamori Foundation. Viitattu 3.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–1925

1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod 1924: Einthoven

1926–1950

1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz 1950: Kendall, Reichstein, Hench

1951–1975

1951: Theiler 1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin

1976–2000

1976: Blumberg, Gajdusek 1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel 2000: Carlsson, Greengard, Kandel

2001–

2001: Hartwell, Hunt, Nurse 2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman 2024: Ambros, Ruvkun

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yoshinori_Ōsumi&oldid=16892846”