Yrjö Ylänkö
Yrjö Johannes Ylänkö ent. Palmén vuoteen 1916 saakka (23. marraskuuta 1893 Vesilahti – 12. huhtikuuta 1925) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Myöhemmin hän toimi Suomen sisällissodassa komppanianpäällikkönä Valkoisessa armeijassa Satakunnan rintamalla.
Perhe ja opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylängon vanhemmat olivat talonmies Juho Kristian Palmén ja Vilhelmina Elina Matintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Laina Maria Eskolan kanssa. Hän kävi viisi luokkaa Rauman yhteislyseota ja suoritti virkamiestutkinnon valtionrautateillä vuonna 1916 ja teki opintomatkat Venäjälle ja Ruotsiin.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylänkö liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 28. lokakuuta 1916, josta hänet siirrettiin 3. maaliskuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. komppaniaan. Myöhemmin hän palveli pataljoonan tiedonanto-osastossa.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden etujoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 18. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Satakunnan rintamalle, jossa hän otti komppanian päällikön tehtävät vastaan 23. helmikuuta 1918 Porin rykmentin I pataljoonan (Porin pataljoona) 2. komppaniasta. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Pomarkussa, Lassilassa ja Harjakankaalla, jossa hän haavoittui pahasti 30. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylänkö palveli sisällissodan jälkeen 15. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin II pataljoonan lähettiupseerina ja adjutanttina. Hänet määrättiin 17. marraskuuta 1919 alkaen 6. komppanian päälliköksi. Ylänkö erosi armeijasta 23. heinäkuuta 1920 ja siirtyi suojeluskuntajärjestöön, jossa hänet nimitettiin Kyminlaakson suojeluskuntapiirin päälliköksi. Ylänkö palasi armeijan palvelukseen 1. marraskuuta 1921, jolloin hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi Savon jääkärirykmentin 4. komppaniaan, josta hänet myöhemmin siirrettiin samaiseen tehtävään 8. komppaniaan. Savon jääkärirykmentistä hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924 Suomenlinnan paikalliskomppaniaan, jossa hän vastaanotti komppanianpäällikön tehtävät. Hän kuoli seuraavana vuonna 12. huhtikuuta 1925.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.