Siirry sisältöön

Raamattu

Wikisanakirjasta
Katso myös: raamattu

Suomi

[muokkaa]

Erisnimi

[muokkaa]

Raamattu (1-C)

  1. kristittyjen pyhä kirja, joka muodostuu pyhien kirjojen kokoelmasta
    Raamattu sisältää Vanhan testamentin ja Uuden testamentin.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrɑːmɑt̪ːu/
  • tavutus: raa‧mat‧tu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Raamattu
genetiivi Raamatun
partitiivi Raamattua
akkusatiivi Raamattu;
Raamatun
sisäpaikallissijat
inessiivi Raamatussa
elatiivi Raamatusta
illatiivi Raamattuun
ulkopaikallissijat
adessiivi Raamatulla
ablatiivi Raamatulta
allatiivi Raamatulle
muut sijamuodot
essiivi Raamattuna
translatiivi Raamatuksi
abessiivi Raamatutta
instruktiivi
komitatiivi Raamattuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo Raamatu-
vahva vartalo Raamattu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

viron kautta suomeen tullut venälainen laina. Kaisa Heikkinen ”Suomi on kuuden kerroksen kieli”

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

raamattukäsitys, raamattuluento, raamattulähetys, raamattupaperi, raamattupiiri, raamattuseura, raamattutieto, raamattutunti, raamatunkohta, raamatunkäännös, raamatunlause, raamatunpaikka, raamatunsana, raamatunselitys, raamatunsuomennos, raamatunteksti

Osakäsitteet
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • lukea kuin piru Raamattua – tulkita, esittää omaksi edukseen tahallaan väärin (kuvallisessa ja laajemmassa merkityksessä pyhien kirjojen nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella)[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]