Siirry sisältöön

arvoitus

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Arvoitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

arvoitus (39)[1]

  1. kysymys tai tarina, jonka vastausta arvoituksen kuulija ei tiedä
    Turun varhaisvaiheet ovat vielä arvoitus.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑrʋoi̯t̪us/
  • tavutus: ar‧voi‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi arvoitus arvoitukset
genetiivi arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitiivi arvoitusta arvoituksia
akkusatiivi arvoitus;
arvoituksen 		arvoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi arvoituksessa arvoituksissa
elatiivi arvoituksesta arvoituksista
illatiivi arvoitukseen arvoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi arvoituksella arvoituksilla
ablatiivi arvoitukselta arvoituksilta
allatiivi arvoitukselle arvoituksille
muut sijamuodot
essiivi arvoituksena arvoituksina
translatiivi arvoitukseksi arvoituksiksi
abessiivi arvoituksetta arvoituksitta
instruktiivi – arvoituksin
komitatiivi – arvoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo arvoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		arvoitus-

Etymologia

[muokkaa]

Kantasana arvata.[2]

Käännökset

[muokkaa]
1. kysymys tai tarina, jonka vastausta arvoituksen kuulija ei tiedä

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kuva-arvoitus

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=arvoitus&oldid=4721352”