Siirry sisältöön

dimma

Wikisanakirjasta

Fääri

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

dimma

  1. monikon genetiivin epämääräinen vahva muoto sanasta dimmur
  2. yksikön akkusatiivin feminiinin epämääräinen vahva muoto sanasta dimmur

Substantiivi

[muokkaa]

dimma f. (ei monikkoa)

  1. yöllinen pimeys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈtɪmːa]

Verbi

[muokkaa]

dimma

  1. pimentyä, pimetä

Islanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

dimma f. (ei monikkoa)

  1. pimeys

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈtɪmːa/

Verbi

[muokkaa]

dimma

  1. hämärtyä, pimetä

Muinaisenglanti

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

dimma

  1. monikon nominatiivin feminiinin vahva muoto sanasta dimm
  2. monikon akkusatiivin feminiinin vahva muoto sanasta dimm
  3. yksikön nominatiivin maskuliinin heikko muoto sanasta dimm

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈdim.mɑ/
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: dim‧ma

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

dimma yl. (1) (yks. määr. dimman[luo], mon. epämäär. dimmor[luo], mon. määr. dimmorna[luo])

  1. sumu
    Båtfarare vilse i dimman i morse. (HBL)
    Veneilijät eksyksissä sumussa tänä aamuna.

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • dimma Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)