epäpuhtaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]epäpuhtaus (40)
- se, että on epäpuhdas
- vieras, asiaan kuulumaton aines; puhtautta heikentävä aines
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epäpuhtaus | epäpuhtaudet |
| genetiivi | epäpuhtauden | epäpuhtauksien |
| partitiivi | epäpuhtautta | epäpuhtauksia |
| akkusatiivi | epäpuhtaus; epäpuhtauden |
epäpuhtaudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epäpuhtaudessa | epäpuhtauksissa |
| elatiivi | epäpuhtaudesta | epäpuhtauksista |
| illatiivi | epäpuhtauteen | epäpuhtauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epäpuhtaudella | epäpuhtauksilla |
| ablatiivi | epäpuhtaudelta | epäpuhtauksilta |
| allatiivi | epäpuhtaudelle | epäpuhtauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epäpuhtautena | epäpuhtauksina |
| translatiivi | epäpuhtaudeksi | epäpuhtauksiksi |
| abessiivi | epäpuhtaudetta | epäpuhtauksitta |
| instruktiivi | – | epäpuhtauksin |
| komitatiivi | – | epäpuhtauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | epäpuhtaude- | |
| vahva vartalo | epäpuhtaute- | |
| konsonantti- vartalo |
epäpuhtaut- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]epäpuhtaus Kielitoimiston sanakirjassa