Siirry sisältöön

heräte

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

heräte (48-C)[1]

Wikipedia
Katso artikkeli Heräte Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. alkusysäys, kimmoke, virike, kannustin, kipinä
    Hän sai siihen herätteen radio-ohjelmasta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈheræt̪eˣ/
  • tavutus: he‧rä‧te

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heräte herätteet
genetiivi herätteen herätteiden
herätteitten
partitiivi herätettä herätteitä
akkusatiivi heräte;
herätteen 		herätteet
sisäpaikallissijat
inessiivi herätteessä herätteissä
elatiivi herätteestä herätteistä
illatiivi herätteeseen herätteisiin
herätteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi herätteellä herätteillä
ablatiivi herätteeltä herätteiltä
allatiivi herätteelle herätteille
muut sijamuodot
essiivi herätteenä herätteinä
translatiivi herätteeksi herätteiksi
abessiivi herätteettä herätteittä
instruktiivi – herättein
komitatiivi – herätteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo herättee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		herätet-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

herätemiina, heräteraivaaja

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=heräte&oldid=4639736”