hirttää
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]hirttää (53-C) (taivutus[luo])
- teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen, jolloin teloitettava kuristuu tai kuolee niskan katkeamiseen köyden varaan pudotettaessa
- Eräissä maissa on vielä nykyäänkin tapana hirttää kuolemaantuomitut. {{
- (kuvaannollisesti) puristua; jumittua, juuttua
- (kuvaannollisesti, arkikieltä) tukahduttaa jokin
- Raggarit saatiin hirtettyä.
- Raggaritoiminta saatiin tukahdutetuksi.
- Raggarit saatiin hirtettyä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhirt̪ːæːˣ/
- tavutus: hirt‧tää
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. teloittaa ripustamalla kaulastaan köyteen
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivi: hirtto, hirttäjä
- substantiivit: hirttäminen
- verbit: hirttyä, hirtättää, refleksiivinen hirttäytyä
Idiomit
[muokkaa]- hirttää kiinni
Aiheesta muualla
[muokkaa]- hirttää Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.