huuhaa
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]huuhaa (20)
- perätön ja epätieteellinen väite tai uskomus
- Et kai sinä sellaiseen huuhaaseen usko?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhuːhɑː/
- tavutus: huu‧haa
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huuhaa | huuhaat |
genetiivi | huuhaan | huuhaiden huuhaitten |
partitiivi | huuhaata | huuhaita |
akkusatiivi | huuhaa; huuhaan |
huuhaat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huuhaassa | huuhaissa |
elatiivi | huuhaasta | huuhaista |
illatiivi | huuhaaseen huuhaahan |
huuhaisiin huuhaihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huuhaalla | huuhailla |
ablatiivi | huuhaalta | huuhailta |
allatiivi | huuhaalle | huuhaille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huuhaana | huuhaina |
translatiivi | huuhaaksi | huuhaiksi |
abessiivi | huuhaatta | huuhaitta |
instruktiivi | – | huuhain |
komitatiivi | – | huuhaine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huuhaa- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]englannin sanasta hoo-ha ’metakka’.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. perätön ja epätieteellinen väite tai uskomus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- huuhaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja 1 A–K. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2001. ISBN 951-717-692-9, ISSN 0355-1768.