kaivertaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kaivertaa (54-K) (taivutus[luo])
- poistaa osia esineen pinnasta siten, että siihen syntyy tekstiä tai kuvio
- Riipukseen on kaiverrettu nimikirjaimet.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯ʋert̪ɑːˣ/
- tavutus: kai‧ver‧taa
Etymologia
[muokkaa]johdos verbistä kaivaa (johdin -(e)rta-) [1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kaiverrus, kaivertaja, kaivertaminen
- verbit: kaiverruttaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaivertaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.