kallellaan
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]| Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista: | ||
|---|---|---|
| persoona | yksikkö | monikko |
| 1. | kallellani | kallellamme |
| 2. | kallellasi | kallellanne |
| 3. | kallellaan kallellansa | |
kallellaan (kallella- + omistusliite; ei vertailuasteita)
- (3. persoonan muoto) kallistuneena, vinossa, kaltevassa asennossa
- Vanha lato on kallellaan, könöllään kuin pian kaatuisi.
- Kallen kengät ovat lintallaan ja Lintan kengät ovat kallellaan.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑlːelːɑːn/
- tavutus: kal‧lel‧laan
Taivutus
[muokkaa]Adverbi ei varsinaisesti taivu, vaan se on omistusliitteellinen taivutusmuoto kantasanastaan, josta muissa paikallissijoissa käytetään seuraavia muotoja:
| →○ | allatiivi | kallelleen |
|---|---|---|
| ○ | adessiivi | kallellaan |
| ○→ | ablatiivi | - |
Etymologia
[muokkaa]kallella + omistusliite (-an); rekonstruoidun sanan *kalsi taivutusmuotoja[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kallistuneena, vinossa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]olla johonkin (päin) kallellaan
- suosia jotakin tai pitää jostakin muiden kustannuksella
- Minun makuuni tammi on liian helppo, olen enemmänkin shakkiin ja mahjongiin kallellani.
- olla itään/länteen päin kallellaan = suosia, mielistellä Venäjää tai Neuvostoliittoa / länsimaita
- olla vasemmalle/oikealle kallellaan = suosia poliittista vasemmistoa/oikeistoa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kallellaan Kielitoimiston sanakirjassa