Siirry sisältöön

kielo

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kielo
Wikipedia
Katso artikkeli Kielo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Kukkiva kielo

Substantiivi

[muokkaa]

kielo (1)

  1. (Convallaria majalis) voimakastuoksuinen metsäkukka, joka kukkii loppukeväästä
  2. (yleisesti) mikä tahansa kielojen (Convallaria) suvun kasvi
  3. vanha tilavuusmitta, joka vastaa neljää kappaa eli 18,32 litraa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkie̯lo/
  • tavutus: kie‧lo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kielo kielot
genetiivi kielon kielojen
partitiivi kieloa kieloja
akkusatiivi kielo;
kielon
kielot
sisäpaikallissijat
inessiivi kielossa kieloissa
elatiivi kielosta kieloista
illatiivi kieloon kieloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kielolla kieloilla
ablatiivi kielolta kieloilta
allatiivi kielolle kieloille
muut sijamuodot
essiivi kielona kieloina
translatiivi kieloksi kieloiksi
abessiivi kielotta kieloitta
instruktiivi kieloin
komitatiivi kieloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kielo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Nimi on johdettu sanasta kieli kasvin kieltä muistuttavien lehtien takia. Murteissa kasvilla on monia kieleen viittaavia nimiä. Kasvin nimenä sana on tullut käyttöön 1800-luvulla. Sitä vanhempi on merkitys ’suurisuinen’.[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kalliokielo, suutarinkielo, tuonenkielo

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kielo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kielo Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 4806 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. 1,0 1,1 Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.