Siirry sisältöön

kiihko

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kiihko (1)

  1. kiihkeä, palavan raju tunne t. halu, kiihtymystila; äärimmäinen, kiihkeä aate t. mielipide
    Isänmaallinen kiihko yltyi yltymistään.
    Saarnamiehen silmät paloivat ja hän huohotti kiihkosta saarnatessaan yhtä kiihkoissaan olevalle seurakunnalleen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkiːhko/
  • tavutus: kiih‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiihko kiihkot
genetiivi kiihkon kiihkojen
partitiivi kiihkoa kiihkoja
akkusatiivi kiihko;
kiihkon
kiihkot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiihkossa kiihkoissa
elatiivi kiihkosta kiihkoista
illatiivi kiihkoon kiihkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiihkolla kiihkoilla
ablatiivi kiihkolta kiihkoilta
allatiivi kiihkolle kiihkoille
muut sijamuodot
essiivi kiihkona kiihkoina
translatiivi kiihkoksi kiihkoiksi
abessiivi kiihkotta kiihkoitta
instruktiivi kiihkoin
komitatiivi kiihkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiihko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdydyssanat
[muokkaa]

huvittelukiihko, kansalliskiihko, lukemiskiihko, metsästyskiihko, naimakiihko, pelikiihko, puoluekiihko, sotakiihko, uskonkiihko

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kiihko Kielitoimiston sanakirjassa