kukkia
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kukkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivi sanasta kukka
Käännökset
[muokkaa]1. kukkia
|
Verbi
[muokkaa]- synnyttää kukkia
- (kuvaannollisesti) kukoistaa, rehottaa
- (arkikieltä, kuvaannollisesti, ihosta) olla näkyvästi tulehtunut
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkukːiɑˣ/, [ˈkukːiɑ]
- tavutus: kuk‧ki‧a
Etymologia
[muokkaa]johdos substantiivista kukka (johdin -i-) [1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kukinta, kukinto, kukkiminen
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kukkia Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 363 Kaksitavuisten i-verbien rakenne ja merkitys
Luokat:
- Suomen substantiivien taivutusmuodot
- Suomen sanat
- Suomen kielen verbit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 61. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kuvaannolliset ilmaukset
- Suomen kielen arkikieliset ilmaukset
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen kielen nominikantaiset i-verbit
- Suomen kielen homonyymit
- Suomen kielen kasvitieteen sanasto