kuohunta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯hunt̪ɑ/
- tavutus: kuo‧hun‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohunta | kuohunnat |
| genetiivi | kuohunnan | kuohuntojen (kuohuntain) |
| partitiivi | kuohuntaa | kuohuntoja |
| akkusatiivi | kuohunta; kuohunnan |
kuohunnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohunnassa | kuohunnoissa |
| elatiivi | kuohunnasta | kuohunnoista |
| illatiivi | kuohuntaan | kuohuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohunnalla | kuohunnoilla |
| ablatiivi | kuohunnalta | kuohunnoilta |
| allatiivi | kuohunnalle | kuohunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohuntana | kuohuntoina |
| translatiivi | kuohunnaksi | kuohunnoiksi |
| abessiivi | kuohunnatta | kuohunnoitta |
| instruktiivi | – | kuohunnoin |
| komitatiivi | – | kuohuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuohunna- | |
| vahva vartalo | kuohunta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kuohuminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuohunta Kielitoimiston sanakirjassa