leikkiä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]leikkiä
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta leikki
Verbi
[muokkaa]leikkiä (61-A) (taivutus[luo])
- puuhailla askareissa, joita kutsutaan leikiksi; usein huvin vuoksi, yksin tai toisten lasten kanssa, spontaanisti tai ohjattuna
- Lauri haluaa leikkiä hiekkarannalla.
- kohdella leikkimielisesti, kohdella kuin leikkikalua
- Ruoalla ei saa leikkiä!
- tekeytyä joksikin, jota ei oikeasti ole; yrittää olla jotakin, jota ei oikeasti ole
- Hän vain leikkii viisasta.
- teeskennellä, olettaa jotakin todeksi osana ajatusleikkiä
- Leikitään nyt, että kenenkään ei tarvitsisi maksaa veroja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯kːiæˣ/
- tavutus: leik‧ki‧ä
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: leikkijä, leikkiminen
- verbit: leikittää
Aiheesta muualla
[muokkaa]- leikkiä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 426 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa